Saavutettavuustyökalut

Perumme loppukevään 2020 esitykset koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Olemme yhteydessä asiakkaisiin, joilla on lippuja peruttuihin esityksiin. Asiakkaat voivat myös itse käydä vaihtamassa lippunsa lahjakortteihin Lippupisteen järjestelmän kautta: https://hkt.fi/lippupisteen-ohjeistus/. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa toivomme, että asiakkaat vaihtaisivat peruttujen esitysten liput syksyn näytelmiin tai lahjakorttiin. Lahjakortti on voimassa vuoden vaihtopäivästä, ja käy kaikkiin esityksiimme kaikilla näyttämöillämme. Pieni merenneitoa palaa syksyllä, klikkaa tästä ja lue lisää.
Helsingin Kaupunginteatteri

Säveltäjä Dmitri Šostakovitš

Dmitri Šostakovitš oli intohimoinen säveltäjä, joka tasapainoili henkilökohtaisten näkemysten ja kommunistisen ihanteiden välillä.

Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš (1906–1975) kuuluu Neuvostoliiton merkittävimpiin säveltäjiin, jonka laajaan tuotantoon kuuluu sinfonioita, konserttoja, oopperoita sekä baletti-, kamari-, ja pianomusiikkia. Lisäksi Šostakovitš sävelsi sarjoja jazzorkesterille, elokuvamusiikkia sekä lauluteoksia, kuten romansseja ja runoja.

Šostakovitš syntyi keskiluokkaiseen pietarilaiseen perheeseen ja aloitti klassisen musiikin opinnot 9-vuotiaana äitinsä opastuksella. Myöhemmin hän opiskeli pianonsoittoa, sävellystä ja musiikin historiaa Pietarin konservatoriossa, ja tutkintonsa lopputyönä hän sävelsi ensimmäisen sinfoniansa. Sinfonian myötä Šostakovitš nousi välittömästi Neuvosto-Venäjän eturivin säveltäjiin.

Kun 1930-luvulla Josif Stalin vakiinnutti asemansa Neuvostoliiton johtajana, siirsi Stalin taiteet stalinistisen yhteiskuntajärjestyksen piiriin. Taiteen kielen piti olla yksinkertaista ja ymmärrettävää, eikä se saanut sisältää avantgardistisia kokeiluja. Sankaruus, optimistisuus ja sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen nousivat virallisesti taiteen keskeisimmiksi päämääriksi.

Šostakovitš joutui 1930–40-luvuilla useampaan kertaan julkisen ja rajun kritiikin kohteeksi, sillä hänen musiikkinsa ei vastannut sosialistisen realismin tai stalinistisen musiikkipolitiikan ideaaleja. Vuonna 1936 ilmestyneessä Pravdassa hänen uusimpia teoksiaan nimitettiin “sekasotkuksi musiikin asemasta”. Šostakovitš tasapainoili puoluelinjan sekä yksilöllisen ilmaisunsa välillä Stalinin kuolemaan asti, ja jo aikalaiset tunsivat käsitteen “kaksi Šostakovitšia”.

Šostakovitšin musiikin on tulkittu heijastelevan voimakkaasti paitsi hänen elämäntilanteitaan myös yhteiskunnallista ajanhenkeä. Šostakovitšin kiistellyissä muistelmissa Šostakovitš näytettiin kuuliaisen kommunistin sijaan toisinajattelijana ja stalinismin kriitikkona. Hänen musiikkinsa ansiona pidettiin kykyä kanavoida aikalaistensa tunteita varsinkin silloin, kun niiden ääneen sanominen olisi ollut vaarallista.

Lähes viiden vuosikymmenen aikana syntyneitä 15 sinfoniaa sekä elämän loppupuolella sävellettyjä jousikvartettoja pidettään Šostakovitšin tärkeimpänä musiikillisena testamenttina. Šostakovitš muistetaan myös virtuoosimaisena ja omintakeisena pianistina, joka siirsi taitojaan eteenpäin toimiessaan pianonsoiton ja säveltämisen pedagogina Moskovan ja Pietarin konservatorioissa.

Ida Henritius

 

Yhteistuotantona Carl Knif Companyn kanssa

Kaksivärinen fuuga

Musiikin ja tanssin ikiaikaisesta suhteesta
  • Studio Pasila
  • Ensi-ilta 19.3.2020
  • Ensi-ilta siirtyy!
  • Opiskelijalippu 15,50 € (ma-to), Eläkeläislippu 28 € (ma-to), Peruslippu 31 €