Anton Chekhov

Kirsikkatarha

A story of family, nostalgia and longing

The big stage – Eläintarhantie 5
Ensi-ilta 28.2.2019
Approx. 3 h, incl. intermission
20 € - 45 € (includes PM)

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Anton Chekhov’s last play, The Cherry Orchard, is a story about a family that has faced a silent tragedy, nostalgia and its destructiveness, a longing for somewhere that never existed, hidden dreams, slaves and masters, opportunism and idealism. And as always in life in the end, even if you don’t admit it to yourself, out of love.

Our Cherry Orchard will glow white and pink until autumn comes and the Lyubov Andreevna Ranevskaya Manor will have to be auctioned, unless the impoverished noble family gets a grip on their lives, their minds from the past by the deadline
and lavishly wasted money collected. But before that, we dream of a perfect world, secretly long for the unattainable, dance to the sound of strings, fight, embrace – and thirst for life. Passionately and with his heart on the sidelines.

Lauri Maijala, director

Taiteelliset suunnittelijat

Martti Anhava
Translation
Private: Lauri Maijala
Control
Lauri Porra
Composition
Janne Vasama
Set design
Tiina Kaukanen
Costume design
Mika Ijäs
Lighting design
Kai Poutanen
Sound Design
Jaana Nykänen
Camouflage and hairstyles

Esiintyjät

Katsomokartta

Lähennä

Näyttämö

The big stage

Eläintarhantie 5, 00530 Helsinki

Lisätiedot ja saapumisohjeet

Galleria

Mies, jolla on lyhyet kiharat hiukset ja kasvohiukset ja jolla on valkoinen paita ja beige raidallinen liivi, katsoo hieman ylöspäin vakavalla ilmeellä. Tausta on tumma, ja hänen yläpuolellaan on sumea sininen valo.

Vanhempi mies, jolla on harmaat hiukset ja parta, tumma puku, vihreä liivi, valkoiset hanskat ja kukkanen kaulassaan, istuu sisätiloissa tabletti kädessään. Taustalla näkyy helmiverhoja ja auringonvaloa.

Henkilö, jolla on suuri, pörröinen valkoinen hattu, valkoinen karvainen puku, tummat aurinkolasit ja sormettomat hanskat, elehtii kädellään. Taustalla on hämärä valaistus, jossa näkyy koristeellisia oksia ja sisävaloja.

Keski-ikäinen kiharatukkainen mies, jolla on yllään ruskea takki, jossa on mitaleja, elehtii ilmeikkäästi puhuessaan sisätiloissa ja vaikuttaa tunteelliselta. Taustalla näkyy punaisia verhoja ja kukkia.

Tummahiuksinen nainen, jolla on kermanvärinen satiinipusero, makaa kyljellään toinen käsi päänsä alla ja katsoo ylöspäin huolestuneena. Hän istuu sohvalla, jonka takana on värikkäitä kuviollisia tyynyjä.

Mies, jolla on olkapäiden pituiset hiukset, silmälasit ja parta, pukeutuu ruskeaan villatakkiin ja osittain napittomaan paitaan ja katsoo alaspäin mietteliäänä. Tausta on pehmeästi sumea.

Nainen, jolla on lyhyet, punertavan vaaleat hiukset ja vakava ilme, seisoo sinisessä mekossa, jossa on kuvioitu reunus, epäselvää, tummaa taustaa vasten.

Sohvalla istuu tumma vetoketjullinen takki päällään henkilö, jolla on sekaiset hiukset ja viikset, ja joka katsoo sivulle vakavalla ilmeellä. Taustalla on pehmeästi valaistu, hämärtyneitä kukkia ja koristeita.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää; toinen makaa lattialla ja katsoo ylöspäin, kun taas toinen, värikkäisiin housuihin ja mustiin saappaisiin pukeutunut, istuu vihreällä sohvalla. Lavastukseen kuuluu lamppu, takki ja peitto taustalla.

Nuori nainen ja vanhempi mies istuvat tiiviisti vihreällä sohvalla. Miehellä on käsi naisen ympärillä, ja molemmat näyttävät vakavilta. Heidän takanaan on kukkien ja kasvien koristama lavaste, joka luo dramaattisen, teatraalisen tunnelman.

Vanhempi harmaahiuksinen ja silmälasipäinen mies, jolla on jalassaan beiget housut, riisuu tarmokkaasti valkoista pitkähihaista paitaa kukkien ja kasvien koristelemalla lavalla. Hänen kasvoillaan on dramaattinen ilme.

Lavalla on kaksi naista, joista toinen, jolla on lyhyet, kiharat hiukset, istuu lattialla ja pitelee hellästi toisen naisen päätä, joka makaa hänen sylissään. Lavasteissa on köysiä, nalle ja erilaisia kotikohtaukseen viittaavia rekvisiittaa.

Lavalla on kaksi aikakauden pukuihin pukeutunutta naista. Toinen nainen, jolla on lyhyet vaaleat hiukset, näyttää vakavalta ja syleilee toista, nuorempaa naista, jolla on pitkät ruskeat hiukset ja joka vaikuttaa ahdistuneelta. Tausta on hämärästi valaistu.

Kahdeksan vaaleisiin pukuihin pukeutunutta ihmistä seisoo lavalla rivissä, nostelee innokkaasti vihreitä ilmapalloja ja elehtii ikään kuin laulaen tai juhlien.

Valkoiseen mekkoon pukeutunut nainen pitelee narussa olevaa vihreää ilmapalloa ja katsoo ylöspäin. Ilmapallo heittää suuren varjon hänen takanaan olevaa harmaata seinää vasten.

Kirkkaasti valaistulla teatterilavalla on näyttelijöitä, koristeellisia puita, moderneja huonekaluja ja kehystettyä taidetta puupaneeliseinillä. Valonheittimet valaisevat näyttämöä, jossa on punainen matto ja useita keskustelevia ihmisiä.

Lasia pitelevä nainen katsoo vieressään istuvaa miestä. Mies, jolla on punainen paita ja musta takki, vaikuttaa tunteelliselta. Taustalla näkyy vaaleanpunaisia kukkia ja hämärä valaistus.

Teatteripukuun pukeutunut henkilö esiintyy iloisesti lavalla kukka-asetelmien ja modernien huonekalujen ympäröimänä, taustalla on muita näyttelijöitä ja dramaattinen valaistus.

Kolme ihmistä istuu sohvalla, kaksi naista ja yksi mies, vakavilla tai ilmeikkäillä kasvoilla; neljäs henkilö seisoo taustalla. Lavasteena näyttää olevan näyttämö, jossa on dramaattinen valaistus ja koristeellisia oksia.

Joukko juhlavaatteisiin pukeutuneita ihmisiä ympäröi valkoiseen pörröiseen asuun, aurinkolaseihin ja hattuun pukeutunutta henkilöä, jonka kädet on nostettu innostuneina ylös kirkkaasti valaistulla lavalla.

Vanhempi mies, jolla on harmaat hiukset ja parturipurret, ruskea puku, vihreä liivi, vaaleanpunainen rusetti ja valkoiset käsineet, pitää hopealautasta kädessään esiintyessään lavalla dramaattisessa valaistuksessa.

Mies, jolla on sotkuinen tukka ja epäilevä ilme, pitelee teekuppia ja keksiä. Hänellä on ruskea takki, johon on kiinnitetty mitaleja, ja hän seisoo sisätiloissa, taustan yksityiskohdat ovat sumeat.

Joukko eklektisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä istuu ja seisoo sohvan ympärillä juoden teetä. Yksi pörröiseen valkoiseen pukuun pukeutunut henkilö makaa lattialla heidän edessään. Ympäristö on kuin teatterin näyttämö.

Silkkipuseroon pukeutunut nainen pitelee miestä kädestä ja katsoo häntä tarkasti; mustaan huppariin ja punaiseen paitaan pukeutunut mies katsoo takaisin. He seisovat näyttämörekvisiitan ja kukkien keskellä dramaattisessa valaistuksessa.

Vanhempi mies, jolla on ruudullinen takki, viittoo sormellaan ja puhuu samalla huolestuneen näköiselle naiselle, jolla on kermanvärinen pusero. Taustalla seisoo kaksi epäselvää hahmoa, joiden takana on kukkivia oksia ja kirkkaita valoja.

Ruudulliseen asuun pukeutunut henkilö vetää kiireesti lattialla makaavan henkilön käsivarsista, kun toinen henkilö seisoo taustalla. Kohtaus tapahtuu huoneessa, joka on koristeltu kukkivilla oksilla ja sohvalla.

Mies polvistuu ja suutelee sohvalla makaavan naisen kättä, kun toinen pukumies seisoo taustalla. Huone on koristeltu kukilla ja kuviollisilla tekstiileillä.

Silmälasipäinen, parrakas mies, jolla on ruskea villatakki ja vaalea paita, hymyilee ja puhuu naiselle, joka näkyy osittain selkä kameraan päin. Tausta on epätarkka.

Ryhmä ihmisiä istuu lattialla rivissä, nojautuen toisiinsa, ja jokaisella on kädessään vihreä ilmapallo. Heidän takanaan muusikot soittavat jousisoittimia kirkkaansinisten lavavalojen ja kiiltävän taustan keskellä, ja yläpuolella on diskopallo.

Ryhmä muodollisiin ja teatteripukuihin pukeutuneita esiintyjiä seisoo lavalla rivissä kädestä pitäen, ja taustalla on dramaattinen valaistus ja värikkäät valaistut paneelit.

Punapukuinen mies pitelee lavalla vasaraa ja viittoo kädellään korvaansa, ja neljä muusikkoa soittaa jousisoittimia värikkäästi valaistussa taustassa.

Nainen mustassa mekossa, jossa on kultaisia yksityiskohtia ja vihreä vyö, elehtii tarmokkaasti juhlatilaisuudessa, jonka taustalla on vihreitä ilmapalloja ja värikkäitä valoja.

Teatterillinen näyttämökohtaus, jossa on näyttelijöitä juhlapuvuissa, vihreitä ilmapalloja, neonputkivaloja, koristeltuja pöytiä ja punainen matto. Yksi henkilö polvistuu ikään kuin puhdistaen vuotavaa nestettä, kun muut katselevat tai ovat vuorovaikutuksessa taustalla.

Kaksi naista dramaattisessa valaistuksessa: toinen seisoo toisen takana ja elehtii ilmeikkäästi, kun taas istuva nainen katsoo alaspäin ilmeettömänä. Vihreitä ilmapalloja on sidottu pöydälle, jossa on kukkakangas, ja vieressä istuu pullo.

Mustaan mekkoon pukeutunut nainen, jossa on vihreitä aksentteja, seisoo kädet kohotettuna juhlallisessa tapahtumassa vihreiden ilmapallojen ja värikkäiden valojen ympäröimänä ja näyttää puhuvan vieraille tai viihdyttävän heitä.

Vanhempi mies, jolla on valkoiset hiukset ja partaharjakset, tumma puku ja valkoiset käsineet, istuu sisätiloissa pitelemässä metalliesinettä. Taustalla näkyy koristeltuja, punakultaisia kuviollisia verhoja, jotka luovat dramaattisen valaistuksen.

Tummahiuksinen ja ilmeikkäästi meikattu nainen halaa toista ihmistä tiukasti, silmät kiinni ja kasvot täynnä voimakkaita tunteita. Tausta on pehmeästi valaistu keltaisilla ja vihreillä bokeh-valoilla.

Lavalla seisoo dramaattisessa poseerauksessa nainen, jolla on musta toppi ja vihreä hame, ja hänen takanaan on hehkuvat pystysuorat valot ja kultainen tausta. Yläpuolella roikkuu diskopallo, ja taustalla istuu muusikoita.

Mies ja nainen esiintyvät intohimoisesti lavalla vastakkain. Miehellä on silmälasit ja ruskea takki, kun taas naisella on vihreä mekko. Heidän takanaan näkyvät kirkkaat lavavalot ja kuvioitu tausta.

Muodollisiin vaatteisiin ja pitkään takkiin pukeutunut iäkäs mies seisoo punaisella matolla kädet ojennettuina ja pitelee keppiä. Hänen takanaan ihmiset seurustelevat juhlallisissa juhlissa, joissa on vihreitä ilmapalloja ja kullanhohtoinen tausta.

Mustaan toppiin ja kuviohameeseen pukeutunut nainen seisoo lavalla vakavana. Hänen edessään lattialla makaa punapukuinen mies, joka ojentaa kätensä ylöspäin ja pitää kädessään pientä esinettä. Taustalla on dramaattinen, lämmin valaistus.

Vanhempi mies, jolla on mitalit takissaan, istuu koristellun pöydän ääressä viinipullo kädessään, ja kiharatukkainen nainen halaa häntä takaapäin. Pöydällä on myös ilmapalloja ja kuppeja, jotka viittaavat juhlaan.

Dramaattisesti meikattu henkilö tekee yllättyneen ilmeen istuessaan värikkäällä, kukkakuvioisella pöydällä, joka kaatuu, jolloin astiat ja pullot lentävät. Vihreät ilmapallot leijuvat lähellä hämärässä ympäristössä.

Vakavan näköinen mies seisoo keppi kädessään, kun vaaleat lyhyet hiukset omaava henkilö halaa häntä. He ovat savuisella lavalla, jossa on metalliportti ja raidallinen tausta, jota valaisee lämmin valo.

Tummaan takkiin pukeutunut iloinen esiintyjä laulaa lavalla kädet ylhäällä, ja taustalla seisovat ja soittavat viuluja soittavat muusikot ja muut pukuun pukeutuneet ihmiset dramaattisessa valaistuksessa.

Mies pitelee hellästi naisen kasvoja käsissään, kun he katsovat intensiivisesti toistensa silmiin seisoessaan lähekkäin dramaattisella, hämärästi valaistulla näyttämöllä, jossa on kultainen ja violetti tausta.

Arviot

,

Arvio

Olen nähnyt Anton Tsehovin Kirsikkatarhan kaksi kertaa aiemmin. Ensimmäisen kerran lahtelaisessa Teatteri Vanhassa Jukossa 2010 ja toisen kerran Kansallisteatterissa 2013. Jälkimmäinen on yksi huonoimmista koskaan näkemistäni esityksistä, ensimmäisestä ei jäänyt kummoista muistijälkeä.

Lue lisää

,

Arvio

Haaveillaan täydellisestä maailmasta ja jostain, mitä ei voi saavuttaa. Kaivataan menneeseen ja tanssitaan jousten soidessa, tapellaan ja janotaan elämää intohimoisesti, sydän vereslihalla. Lauri Maijalan ohjaama Kirsikkatarha Helsingin kaupunginteatterissa on taattua Anton Tšehovia, vaikka visuaaliset puitteet ovat lähes abstraktit ja liikekieli lennokasta. Ison näyttämön kauneus lumoaa, ja musiikki lietsoo kiihkeään menoon. Pääroolissa on ohjaajan äiti, upea Heidi Herala, ja äidin ja pojan yhteistyö toimii. Kirsikkatarhan sanoma ei ole vanhentunut. Markkinavoimat jyräävät, uudet tuulet puhaltavat eikä menneeseen ole paluuta. Paikka elämässä on vaikea löytää, ja uudet asiat pelottavat. Kuten ohjaajan isän Seppo Maijalan esittämä vanha palvelija toteaa: ”Ennen tiesi, kuka on kuka, nyt ovat kaikkea sikin sokin, mistään ei saa selvää.”

Lue lisää

,

Arvio

Anton Tšehov paljastaa Kirsikkatarhassaan ihmisen rakastettavan, tuhoisan pöhköyden. Yksilöä ja yhteisöä uhkaa katastrofi, mutta näytelmän ihmiset vain juovat viiniä ja tanssivat. Penkkitaiteilija näki Lauri Maijalan ohjauksen Helsingin kaupunginteatterissa.

Lue lisää

,

Arvio

Ei pitäisi aloittaa tätä postausta kysymällä, mitä tulee, kun näytelmän ohjaa mies, jonka omat vanhemmat ovat mukana näytelmän näyttelijäryhmässä? Kysyn silti, koska lopputulos on hienoa ja koskettavaa katsottavaa. Eikä se tietysti ole tämän yhden perheen ansiota, vaan koko työryhmän. Hienoa toteutusta. Teos on Kirsikkatarha, joka on Anton Tšehovin viimeiseksi jäänyt näytelmä, esityspaikkana Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö.

Lue lisää

,

Arvio

Anton Tšehov on nimennyt viimeiseksi jääneen näytelmänsä Kirsikkatarhan komediaksi, mutta silti minusta tuntui kiusalliselta kuunnella yleisön nauravan vielä silloinkin, kun kaiken luhistuminen, kartanon myyminen ja kirsikkatarhan kaataminen on vääjäämätöntä.

Lue lisää

,

Arvio

Tšehovin viimeiseksi jääneessä näytelmässä tunnelmat eivät tihenny vuorosanojen, vaan äänettömyyden myötä.

Lue lisää

,

Arvio

Kartanon salissa kukkivat kirsikkapuut valkoisina ja vaaleanpunaisina. Niiden oksiin on ripustettu kokonainen kristallikruunu. Köydet eristävät lastenhuoneen omaksi, koskemattomaksi tilakseen. Perheen kuollut kuopus on koko ajan läsnä. Lauri Maijalan ohjaama ja Janne Vasaman lavastama Kirsikkatarha loihtii Helsingin Kaupunginteatterin valtavalle päänäyttämölle toinen toistaan runsaampia ja mielikuvituksellisempia näkymiä.

Lue lisää

,

Arvio

Lauri Maijala voisi laittaa Mark Twainin hengessä jakoon tiedotteen: ”Huhut asettumisestani ovat vahvasti liioiteltuja ja ennenaikaisia.” Jotkut näet arvelivat, että Maijalan ohjaustöiden leimallinen vimma ja anarkismi tasaantuvat, kun hänet kiinnitetään volyymiltaan ja katsojamääriltään maan suurimman teatterin ohjaajaksi.

Lue lisää

,

Arvio

Helsingfors Stadsteater gjorde en lyckad rekrytering då de anställde regissören Lauri Maijala (f. 1986) för två år från och med januari detta år.Anton Tjechovs sista pjäs Körbärsträdgården (Kirsikkatarha i den finska översättningen av Martti Anhava från 1999) har i hans händer blivit en föreställning som helt klart är det bästa jag sett i huset vid Tokoistranden. Pjäsen, som Tjechov själv beskrev som en komedi med farsartade drag men som sedan Stanislavskijs uruppsättning i Moskva 1904 snarare tolkats som en tragedi, är en frodig skildring av de sociala förändringarna Ryssland i slutet av 1800 och början av 1900talet. Överklassen förlorar successivt ställning och privilegier efter att slaveriet förbjudits och det livegna tjänstefolket fått frihet, men så som huvudpersonen Ranevskaja, lever den kvar i det förflutna. Ranevskaja, urstarkt tolkad av Heidi Herala (för övrigt Maijalas mor; också fadern Seppo Maijalagör en fin roll) återvänder i början av pjäsen från Paris, dit hon flyttat sedan hennes son drunknat som sjuåring. Den starkt skuldbelagda familjegården och den berömda körsbärsträdgården ska auktioneras ut i slutet av sommaren. Lopahin (Chike Ohanwe), den nyrika sonen till en före detta slav, kommer med en idé för att rädda gården. Han föreslår att marken ska delas upp i tomter och hyras ut åt stadsbor som vill bygga sommarstuga. Körsbärsträden skulle få stryka på foten, dessvärre, precis som det gamla huset. Ranevskaja och resten av den nostalgiska, verklighetsfrånvända familjen vägrar blankt, ignorerar hela auktionshotet och lever på skuld. Slutligen går det som man kan ana; ja, det är en tragedi för aristokratin, men ett segertåg för de före detta underkuvade.

Lue lisää

,

Arvio

Helsingin kaupunginteatterin Kirsikkatarha on todella näyttävää teatteria. Ohjaaja Lauri Maijala vyörytti Anton Tšehovin tarinaa eteenpäin toinen toistaan upeampien näyttämökuvien avulla. Tämän visuaalisesti huikean kokonaisuuden mausti vielä Lauri Porran hieno musiikki.

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja