Anton Chekhov

Kirsikkatarha

A story of family, nostalgia and longing

Main Stage – Eläintarhantie 5
Premiere 28.2.2019
Approx. 3 hrs, incl. interval
20 € - 45 € (incl. service fee)

Note: No longer in repertoire!

Anton Chekhov’s final play, Kirsikkatarha, is a story of a family haunted by an unspoken tragedy, of nostalgia and its destructive power, of longing for a place that never existed, of secret dreams, slaves and masters, opportunism and idealism. And, as everything in life ultimately is, whether we admit it to ourselves or not, it is a story of love.

Our Kirsikkatarha glows in white and pink until autumn arrives and Ljubov Andrejevna Ranevskaja’s estate faces auction—unless the impoverished aristocratic family can, before the deadline, take control of their lives, free their minds from the past
and recover the money they have squandered so extravagantly. But before that, they dream of a perfect world, secretly yearn for the unattainable, dance to the sound of strings, fight, embrace—and thirst for life. Passionately, with their hearts on the line.

Lauri Maijala, director

Artistic team

Martti Anhava
Finnish translation
Private: Lauri Maijala
Direction
Lauri Porra
Composition
Janne Vasama
Set Design
Tiina Kaukanen
Costume Design
Mika Ijäs
Lighting Design
Kai Poutanen
Sound Design
Jaana Nykänen
Make-up and hair styling

Performers

Seating chart

Zoom in

Stage

Main Stage

Eläintarhantie 5, 00530 Helsinki

More information and arrival instructions

Gallery

Mies, jolla on lyhyet kiharat hiukset ja kasvohiukset ja jolla on valkoinen paita ja beige raidallinen liivi, katsoo hieman ylöspäin vakavalla ilmeellä. Tausta on tumma, ja hänen yläpuolellaan on sumea sininen valo.

Vanhempi mies, jolla on harmaat hiukset ja parta, tumma puku, vihreä liivi, valkoiset hanskat ja kukkanen kaulassaan, istuu sisätiloissa tabletti kädessään. Taustalla näkyy helmiverhoja ja auringonvaloa.

Henkilö, jolla on suuri, pörröinen valkoinen hattu, valkoinen karvainen puku, tummat aurinkolasit ja sormettomat hanskat, elehtii kädellään. Taustalla on hämärä valaistus, jossa näkyy koristeellisia oksia ja sisävaloja.

Keski-ikäinen kiharatukkainen mies, jolla on yllään ruskea takki, jossa on mitaleja, elehtii ilmeikkäästi puhuessaan sisätiloissa ja vaikuttaa tunteelliselta. Taustalla näkyy punaisia verhoja ja kukkia.

Tummahiuksinen nainen, jolla on kermanvärinen satiinipusero, makaa kyljellään toinen käsi päänsä alla ja katsoo ylöspäin huolestuneena. Hän istuu sohvalla, jonka takana on värikkäitä kuviollisia tyynyjä.

Mies, jolla on olkapäiden pituiset hiukset, silmälasit ja parta, pukeutuu ruskeaan villatakkiin ja osittain napittomaan paitaan ja katsoo alaspäin mietteliäänä. Tausta on pehmeästi sumea.

Nainen, jolla on lyhyet, punertavan vaaleat hiukset ja vakava ilme, seisoo sinisessä mekossa, jossa on kuvioitu reunus, epäselvää, tummaa taustaa vasten.

Sohvalla istuu tumma vetoketjullinen takki päällään henkilö, jolla on sekaiset hiukset ja viikset, ja joka katsoo sivulle vakavalla ilmeellä. Taustalla on pehmeästi valaistu, hämärtyneitä kukkia ja koristeita.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää; toinen makaa lattialla ja katsoo ylöspäin, kun taas toinen, värikkäisiin housuihin ja mustiin saappaisiin pukeutunut, istuu vihreällä sohvalla. Lavastukseen kuuluu lamppu, takki ja peitto taustalla.

Nuori nainen ja vanhempi mies istuvat tiiviisti vihreällä sohvalla. Miehellä on käsi naisen ympärillä, ja molemmat näyttävät vakavilta. Heidän takanaan on kukkien ja kasvien koristama lavaste, joka luo dramaattisen, teatraalisen tunnelman.

Vanhempi harmaahiuksinen ja silmälasipäinen mies, jolla on jalassaan beiget housut, riisuu tarmokkaasti valkoista pitkähihaista paitaa kukkien ja kasvien koristelemalla lavalla. Hänen kasvoillaan on dramaattinen ilme.

Lavalla on kaksi naista, joista toinen, jolla on lyhyet, kiharat hiukset, istuu lattialla ja pitelee hellästi toisen naisen päätä, joka makaa hänen sylissään. Lavasteissa on köysiä, nalle ja erilaisia kotikohtaukseen viittaavia rekvisiittaa.

Lavalla on kaksi aikakauden pukuihin pukeutunutta naista. Toinen nainen, jolla on lyhyet vaaleat hiukset, näyttää vakavalta ja syleilee toista, nuorempaa naista, jolla on pitkät ruskeat hiukset ja joka vaikuttaa ahdistuneelta. Tausta on hämärästi valaistu.

Kahdeksan vaaleisiin pukuihin pukeutunutta ihmistä seisoo lavalla rivissä, nostelee innokkaasti vihreitä ilmapalloja ja elehtii ikään kuin laulaen tai juhlien.

Valkoiseen mekkoon pukeutunut nainen pitelee narussa olevaa vihreää ilmapalloa ja katsoo ylöspäin. Ilmapallo heittää suuren varjon hänen takanaan olevaa harmaata seinää vasten.

Kirkkaasti valaistulla teatterilavalla on näyttelijöitä, koristeellisia puita, moderneja huonekaluja ja kehystettyä taidetta puupaneeliseinillä. Valonheittimet valaisevat näyttämöä, jossa on punainen matto ja useita keskustelevia ihmisiä.

Lasia pitelevä nainen katsoo vieressään istuvaa miestä. Mies, jolla on punainen paita ja musta takki, vaikuttaa tunteelliselta. Taustalla näkyy vaaleanpunaisia kukkia ja hämärä valaistus.

Teatteripukuun pukeutunut henkilö esiintyy iloisesti lavalla kukka-asetelmien ja modernien huonekalujen ympäröimänä, taustalla on muita näyttelijöitä ja dramaattinen valaistus.

Kolme ihmistä istuu sohvalla, kaksi naista ja yksi mies, vakavilla tai ilmeikkäillä kasvoilla; neljäs henkilö seisoo taustalla. Lavasteena näyttää olevan näyttämö, jossa on dramaattinen valaistus ja koristeellisia oksia.

Joukko juhlavaatteisiin pukeutuneita ihmisiä ympäröi valkoiseen pörröiseen asuun, aurinkolaseihin ja hattuun pukeutunutta henkilöä, jonka kädet on nostettu innostuneina ylös kirkkaasti valaistulla lavalla.

Vanhempi mies, jolla on harmaat hiukset ja parturipurret, ruskea puku, vihreä liivi, vaaleanpunainen rusetti ja valkoiset käsineet, pitää hopealautasta kädessään esiintyessään lavalla dramaattisessa valaistuksessa.

Mies, jolla on sotkuinen tukka ja epäilevä ilme, pitelee teekuppia ja keksiä. Hänellä on ruskea takki, johon on kiinnitetty mitaleja, ja hän seisoo sisätiloissa, taustan yksityiskohdat ovat sumeat.

Joukko eklektisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä istuu ja seisoo sohvan ympärillä juoden teetä. Yksi pörröiseen valkoiseen pukuun pukeutunut henkilö makaa lattialla heidän edessään. Ympäristö on kuin teatterin näyttämö.

Silkkipuseroon pukeutunut nainen pitelee miestä kädestä ja katsoo häntä tarkasti; mustaan huppariin ja punaiseen paitaan pukeutunut mies katsoo takaisin. He seisovat näyttämörekvisiitan ja kukkien keskellä dramaattisessa valaistuksessa.

Vanhempi mies, jolla on ruudullinen takki, viittoo sormellaan ja puhuu samalla huolestuneen näköiselle naiselle, jolla on kermanvärinen pusero. Taustalla seisoo kaksi epäselvää hahmoa, joiden takana on kukkivia oksia ja kirkkaita valoja.

Ruudulliseen asuun pukeutunut henkilö vetää kiireesti lattialla makaavan henkilön käsivarsista, kun toinen henkilö seisoo taustalla. Kohtaus tapahtuu huoneessa, joka on koristeltu kukkivilla oksilla ja sohvalla.

Mies polvistuu ja suutelee sohvalla makaavan naisen kättä, kun toinen pukumies seisoo taustalla. Huone on koristeltu kukilla ja kuviollisilla tekstiileillä.

Silmälasipäinen, parrakas mies, jolla on ruskea villatakki ja vaalea paita, hymyilee ja puhuu naiselle, joka näkyy osittain selkä kameraan päin. Tausta on epätarkka.

Ryhmä ihmisiä istuu lattialla rivissä, nojautuen toisiinsa, ja jokaisella on kädessään vihreä ilmapallo. Heidän takanaan muusikot soittavat jousisoittimia kirkkaansinisten lavavalojen ja kiiltävän taustan keskellä, ja yläpuolella on diskopallo.

Ryhmä muodollisiin ja teatteripukuihin pukeutuneita esiintyjiä seisoo lavalla rivissä kädestä pitäen, ja taustalla on dramaattinen valaistus ja värikkäät valaistut paneelit.

Punapukuinen mies pitelee lavalla vasaraa ja viittoo kädellään korvaansa, ja neljä muusikkoa soittaa jousisoittimia värikkäästi valaistussa taustassa.

Nainen mustassa mekossa, jossa on kultaisia yksityiskohtia ja vihreä vyö, elehtii tarmokkaasti juhlatilaisuudessa, jonka taustalla on vihreitä ilmapalloja ja värikkäitä valoja.

Teatterillinen näyttämökohtaus, jossa on näyttelijöitä juhlapuvuissa, vihreitä ilmapalloja, neonputkivaloja, koristeltuja pöytiä ja punainen matto. Yksi henkilö polvistuu ikään kuin puhdistaen vuotavaa nestettä, kun muut katselevat tai ovat vuorovaikutuksessa taustalla.

Kaksi naista dramaattisessa valaistuksessa: toinen seisoo toisen takana ja elehtii ilmeikkäästi, kun taas istuva nainen katsoo alaspäin ilmeettömänä. Vihreitä ilmapalloja on sidottu pöydälle, jossa on kukkakangas, ja vieressä istuu pullo.

Mustaan mekkoon pukeutunut nainen, jossa on vihreitä aksentteja, seisoo kädet kohotettuna juhlallisessa tapahtumassa vihreiden ilmapallojen ja värikkäiden valojen ympäröimänä ja näyttää puhuvan vieraille tai viihdyttävän heitä.

Vanhempi mies, jolla on valkoiset hiukset ja partaharjakset, tumma puku ja valkoiset käsineet, istuu sisätiloissa pitelemässä metalliesinettä. Taustalla näkyy koristeltuja, punakultaisia kuviollisia verhoja, jotka luovat dramaattisen valaistuksen.

Tummahiuksinen ja ilmeikkäästi meikattu nainen halaa toista ihmistä tiukasti, silmät kiinni ja kasvot täynnä voimakkaita tunteita. Tausta on pehmeästi valaistu keltaisilla ja vihreillä bokeh-valoilla.

Lavalla seisoo dramaattisessa poseerauksessa nainen, jolla on musta toppi ja vihreä hame, ja hänen takanaan on hehkuvat pystysuorat valot ja kultainen tausta. Yläpuolella roikkuu diskopallo, ja taustalla istuu muusikoita.

Mies ja nainen esiintyvät intohimoisesti lavalla vastakkain. Miehellä on silmälasit ja ruskea takki, kun taas naisella on vihreä mekko. Heidän takanaan näkyvät kirkkaat lavavalot ja kuvioitu tausta.

Muodollisiin vaatteisiin ja pitkään takkiin pukeutunut iäkäs mies seisoo punaisella matolla kädet ojennettuina ja pitelee keppiä. Hänen takanaan ihmiset seurustelevat juhlallisissa juhlissa, joissa on vihreitä ilmapalloja ja kullanhohtoinen tausta.

Mustaan toppiin ja kuviohameeseen pukeutunut nainen seisoo lavalla vakavana. Hänen edessään lattialla makaa punapukuinen mies, joka ojentaa kätensä ylöspäin ja pitää kädessään pientä esinettä. Taustalla on dramaattinen, lämmin valaistus.

Vanhempi mies, jolla on mitalit takissaan, istuu koristellun pöydän ääressä viinipullo kädessään, ja kiharatukkainen nainen halaa häntä takaapäin. Pöydällä on myös ilmapalloja ja kuppeja, jotka viittaavat juhlaan.

Dramaattisesti meikattu henkilö tekee yllättyneen ilmeen istuessaan värikkäällä, kukkakuvioisella pöydällä, joka kaatuu, jolloin astiat ja pullot lentävät. Vihreät ilmapallot leijuvat lähellä hämärässä ympäristössä.

Vakavan näköinen mies seisoo keppi kädessään, kun vaaleat lyhyet hiukset omaava henkilö halaa häntä. He ovat savuisella lavalla, jossa on metalliportti ja raidallinen tausta, jota valaisee lämmin valo.

Tummaan takkiin pukeutunut iloinen esiintyjä laulaa lavalla kädet ylhäällä, ja taustalla seisovat ja soittavat viuluja soittavat muusikot ja muut pukuun pukeutuneet ihmiset dramaattisessa valaistuksessa.

Mies pitelee hellästi naisen kasvoja käsissään, kun he katsovat intensiivisesti toistensa silmiin seisoessaan lähekkäin dramaattisella, hämärästi valaistulla näyttämöllä, jossa on kultainen ja violetti tausta.

Reviews

Kulttuurishokki, 3.5.2019

Review

Jesse Raatikainen

I’ve seen Anton Chekhov’s The Cherry Orchard twice before. The first time at the Theatre Vanha Juko in Lahti in 2010 and the second time at the National Theatre in 2013. The latter is one of the worst performances I’ve ever seen, the first one didn’t leave much of a memory.

Anna-lehti, 4.4.2019

Review

Sanna Wirtavuori

Dreaming of a perfect world and something that cannot be achieved. Longing for the past and dancing to the sound of strings, fighting and thirsting passionately for life, heart with blood. Lauri Maijala’s The Cherry Orchard at the Helsinki City Theatre is guaranteed Anton Chekhov, even though the visual setting is almost abstract and the movement language is lively. The beauty of the big stage enchants, and the music incites frenzy. The main role is played by the director’s mother, the wonderful Heidi Herala, and the cooperation between mother and son works. The message of the cherry orchard is not outdated. Market forces are prevailing, new winds are blowing, and there is no going back to the past. A place in life is hard to find, and New things are scary. Like the old servant played by the director’s father, Seppo Maijala, says: “Before, you knew who was who, now everything is in a mess, you can’t figure out anything.”

Yle/Penkkitaiteilija, 9.3.2019

Review

Tuula viitaniemi

The Return of the Prodigal Mother – Heidi Herala shines in The Cherry Orchard, directed by her son Lauri Maijala

Elämä on ihanaa -blogi, 5.3.2019

Review

Virpi Yli-Villamo

I shouldn’t start this post by asking, what happens when a play is directed by a man whose own parents are in the play’s acting group? I’m still asking because the end result is great and touching to look at. And of course, it is not thanks to this one family, but to the entire working group. Great execution. The work is The Cherry Orchard, which is Anton Chekhov’s last play, performed on the main stage of the Helsinki City Theatre.

Kirsin Book Club, 3.3.2019

Review

Airi Vilhunen

Anton Chekhov has named his last play The Cherry Orchard a comedy, but I still felt awkward to listen to the audience laugh even when the collapse of everything, the sale of the mansion and the toppling of the cherry orchard is inevitable.

Eläkeläinen, 3/2019

Review

Siskotuulikki Toijonen

In Chekhov’s last play, the mood does not thicken with dialogue, but with silence.

Eeva, 27.3.2019

Review

Outi Rastas

In the hall of the manor, cherry trees bloom in white and pink. An entire crystal chandelier is hung on their branches. Ropes isolate the children’s room into its own, untouched space. The family’s dead youngest child is present all the time. The Cherry Orchard, directed by Lauri Maijala and directed by Janne Vasama, conjures up the on the huge main stage, each more abundant and imaginative outlook.

Demokraatti, 5.3.2019

Review

Rolf Bamberg

In the spirit of Mark Twain, Lauri Maijala could share a press release: “The rumours about me settling down are greatly exaggerated and premature.” Some thought that the frenzy and anarchism characteristic of Maijala’s directing work would level off when he was hired as the director of the largest theatre in the country in terms of volume and number of spectators.

HBL, 2.3.2019

Review

Sonja Mäkelä

The Helsinki City Theatre made a successful recruitment when they hired director Lauri Maijala (b. 1986) for two years starting in January this year. Anton Chekhov’s last play, The Cherry Orchard (Cherry Orchard in the Finnish translation by Martti Anhava from 1999), has become in his hands a performance that is clearly the best I have seen in the house on Tokoinranta. The play, which Chekhov himself described as a comedy with farcical features, but which since Stanislavsky’s first production in Moscow in 1904 has been interpreted more as a tragedy, is a lush depiction of the social changes in Russia in the late 1800s and early 1900s. The upper class gradually loses its status and privileges after slavery is banned and the serfs are freed, but like the protagonist, Ranevskaya, it lives on in the past. At the beginning of the play, Ranevskaja, interpreted very strongly by Heidi Herala (incidentally Maijala’s mother; her father Seppo Maijala also plays a fine role) returns from Paris, where she moved after her son drowned at the age of seven. The heavily indebted family farm and the famous cherry orchard will be auctioned at the end of the summer. Lopahin (Chike Ohanwe), the newly rich son of a former slave, comes up with an idea to save the farm. He proposes that the land should be divided into plots and rented out to city residents who want to build a summer cottage. The cherry trees would have to be put on the foot, unfortunately, just like the old house. Ranevskaya and the rest of the nostalgic, unrealistic family flatly refuse, ignore the entire threat of an auction and live on debt. Finally, it goes as you might expect; Yes, it is a tragedy for the aristocracy, but a triumphal march for the former subjugated.

Kielipuolen päiväkirja, 1.3.2019

Review

Matti Saarela

The Cherry Orchard at the Helsinki City Theatre is truly spectacular theatre. Director Lauri Maijala rolled Anton Chekhov’s story forward with the help of stunning stage images. This visually stunning ensemble was spiced up with Lauri Porra’s fine music.

Comments

Olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden nähdä esityksen. Tunnelma oli vahva alusta loppuun. Esitys oli kuin sukellus alitajuntaan.
Musiikki syvensi kokemusta entisestään.
Loppukohtaus ( palvelijan kuolema, hukkuneen lapsen ilmestyminen, erilaiset jäähyväiset) kirvoittivat omat suremattomat surut pintaan. Esityksen musiikki soi edelleen päässäni. Olen siitä onnellinen.
Toivon vielä ehtiväni nähdä esityksen toisen kerran. Kiitos!

Kirsikkatarhan kaari on vaikuttava: alun kohkaamisesta ja miltei makaaberista maailmanlopun menosta teos pelkistyy loppua kohden, noustakseen mykistäviin korkeuksiin. Henkilöt pysäytetään, riisutaan ja pakotetaan katsomaan itseensä - olkoonkin, että se on äärimmäisen tuskallista. Katsojana ei pääse pakoon: mikä on minun kirsikkatarhani? Millaisesta maaperästä se kasvaa? Onko sillä tulevaisuutta - vai onko sen aika joutua alashakatuksi?
Mutta se musiikki! Lauri Porran teemat soivat päässäni pitkään teatterista jo poistuttuani. Lähes turha on mainita, että muusikot olivat taitureita - ei, he olivat osa näytelmää, ei vain lavastusta, vaan heidän välittämänsä musiikki muuttui yhdeksi näytelmän hahmoksi. Musiikki sekä kertoi tarinaa että liimasi kokonaisuuden yhdeksi. Sanat muuttuivat tyhjänpäiväisiksi, jouset sen sijaan puhuivat.
Ammattimuusikkona kiitän - upeasta kokonaisuudesta!

Mistä tunnistaa loistan ja hyvän teatterin eron? Loistava kihelmöi vielä seuraavana päivänä mielessä; hivelee ajatuksia.. Lauri Maijalan luova, nerokas ohjaus yhdistettynä Vasaman kerrassaan huikeaan lavastukseen oli loistavaa. Näytelmä tavoitti osaavien näyttelijöiden käsissä syyllisyyden tunteen syvimmän olemuksen. Kyllä katsoja nautti kuulemastaan ja näkemästään; teatteria parhaimmillaan.

Pidin kovasti - kirjailijan kertomus oli yllättävän hyvin osattu pitää kiinnostavana myös tämän ajan ihmiselle, Näyttelijät kaikkiaan erinomaisia ja ohjaus onnistunut. Samoin hieno näyttämötekniikka, jota olikin laajasti hyödynnetty. Musiikki erityisen nautittavaa. Ajattelimme, että pitää tulla uudelleen katsomaan jopa tämä sama näytelmä. Tämä siitäkin huolimatta, että äänet olivat paikoin liian voimakkaita - istuimme rivillä kuusi. AP

Pidin erityisesti esityksen musiikista ja valaistuksesta. Ehkä omaan makuuni sopii paremmin rauhallisempi meno, kuin tässä ohjauksessa. Ehkä nuoriso takanani nautti enemmän vihellyksistä ja huudoista päätellen.
Yksi kultapossu.

Kiitos upeasta esityksestä kultaposse.
Näyttelijät tekivät mahtavaa työtä jälleen kerran ja lavasteet olivat erinomaiset, kuten myös musiikki.
Suosittelen lämpimästi kaikille.

Mielenkiintoinen, hyvä aloitus, jossa näyttelijäkaarti ja roolihahmot tuotiin mainiolla tavalla esille.
Heidi Heralan näyttelijäntyö oli loistavaa, näytelmän kantava voima. Alkupuolella oli sarja erillisiä kohtauksia, juoni vähän hukassa - ainakin katsojalla. Väliajan jälkeen meno parani, liika touhotus oli poissa. Loppupuolella oli hyvää ja traagista Tsehovin tulkintaa. Näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan. Upea lavastus ja toteutus. Parasta ehkä oli upea jousikvartetto omine sooloineen ja kaunis musiikki, joka täydensi näytelmän sanoman hyvin.
Intensiivinen, traaginen ja mieleenpainuva loppukohtaus.

Kultapossen mukana pääsee katsomaan sellaisia esityksiä, joihin ei muuten ehkä tulisi mentyä, Kiitos siitä! Jousikvartetin esiintyminen lavan etuosassa oli ehdottomasti SE kohta tästä esityksestä, jonka muistaa vielä vuosienkin jälkeen. Fantastisen taitavaa musisointia.

Upea elämys, esitys piti otteessaan ensi hetkestä viimeiseen. Ei voi kuin ihailla näyttelijöiden jaksamista. Aktiivinen, vauhdikas liikunta, eläytyminen ja jatkuva steppaus estradilla vaativat paljon energiaa. Enimmän osan aikaa lavalla oli kymmenen henkeä tai jopa enemmän, ja jokainen kaiken aikaa hyvässä vauhdissa. Välillä joku otti hetkeksi omalla repliikillään koko näyttämön haltuunsa. He ilmaisivat monenlaisia tunteita voimakkaasti, muistelivat elettyä historiaa, vaiettua tragediaa, orjien ja herrojen rooleja, elivät keskellä monenlaisten muutosten aikaa ja uneksivat idealismista, rakkaudestakin.

Musiikki tuki ja tehosti elämyksiä.
Koko teatteritila lattiasta kattoon oli koko näytelmän ajan aktiivisessa käytössä, lavastus, valot, äänet, musiikki.

Kun esitys päättyi, yleisö jäi istumaan ihan hiljaa paikoilleen ja vasta hetken päästä alkoi taputus, josta ei meinannut tulla loppua. Näyttelijät kävivät todella useita kertoja kumartamassa.

Kiitos!
Salme R

Positiivisella tavalla erikoinen, mutta viihdyttävä. Puoliajan jälkeen esitys muuttuu erilaiseksi, visuaaliseksi ja värikkääksi - siltikin juoni säilyy eheänä. Loistava ja vahva esitys, joka vaatii paljon myös näyttelijöiltä. #kultaposse

Esitys oli vaikuttava, ja sitä on täytynyt vähän sulatella. Näyttelijät elivät rooleissaan täysillä. Istuin eturivissä, ja esityksen äänekkyys tuntui tuntui siinä ajoittain vyöryvän päälle. Jousikvartetti oli upea. Kiitos! Kultaposselainen

Kultaposselainen kiittää mahdollisuudesta nähdä tämä hieno näytelmä. Esitys oli vaikuttava ja mieleen painuva. Erityiskiitos live-musiikille, joka varsinkin väliajan jälkeen oli tunnelman luojana suuressa roolissa. Kolme tuntia hurahti nopeasti kiinnostavan esityksen parissa.

Upea lavastus, valaistus ja musiikki! Hienot näyttelijäsuoritukset vaikka välillä turhan paljon riehakkuutta. Kokonaisuus kuitenkin hyvä! Koskettava loppukohtaus! Kultaposse kiittää!

Hienot roolisuoritukset, lavastus+ valot erinomaisen sopivat, upeaa musiikkia olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin! Kultaposse kiittää!

Todella hyvä. Lavastus mahtava ja viulumusiikki upeaa. Sitä todellakin olisi voinut kuunella enemmän. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan. Kiitos kultaposse!

Visuaalisesti todella hieno. Erinomaiset musiikit! Henkilökohtaisesti en innostu näistä venäläisten klassikoiden juonikuvioista (tai niiden puuttumisesta), mutta kaiken kaikkiaan plussan puolelle tämä kokemus kuitenkin jäi. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset kannattelivat esitystä niilläkin osin, kuin olisi toivonut Tsehovin tuoneen enemmän tarjottavaa kokonaisuuteen. Makuasioita nämä, mutta itse annan Helsingin kaupunginteatterin panostukselle täyden 10, Tsehovin käsikirjoitukselle 5. #kultaposse

Todella vaikuttava esitys; Näyttelijät,musiikki ja lavastus oli loistava kokonaisuus.
Kiitos kultaposselainen

Nyt oli kyllä raskas Tsehov saatu elämään alusta loppuun ilman kamalaa tylsyyttä, joka usein Tsehovin mukana kulkee. Esitys meni tunteisiin kera musiikin ja raskaan tarinan. Kolme tuntia on raskasta myös näyttelijöille, joiden roolisuoritukset oli taidokkaita ja tunnelatautuneita. Lavastus valoineen oli aivan upea! Kultapossena paikalla, kiitos.

Ihana mukaansatempaava ja intensiivinen kolmetuntinen. Tykkäsin todella paljon!

Komea näytelmä. Hyvä tarina kantoi koko matkan. Heidi Herala ja Seppo Maijala hienoja tyyppejä. Lavastus ja musiikki upeaa ja hienosti mietitty. Kiitos mieleenpainuvasta elämyksestä! Suosittelen teatterin ystäville!

Vaikuttava, mielenkiintoinen. Hieno sovitus. Suosittelen!

En tiedä mikä oli parasta näytelmässä; näyttelijäsuoritukset, lavastus, musiikki... Esityksen jälkeen päällimmäinen tunne oli vaan, Vau!

Kirsikkatarhassa oli enimmäkseen hyvää: upea musiikki, hieno lavastus ja Heidi Herala.

Mielenkiintoinen kokemus vanhaa ja nykyaikaa. Elävä musiikki lumosi.

Ennakko ajatus tulevasta oli ristiriitainen-Tsehov antoi jo ajatuksen raskastempoisesta esityksestä varsinkin kun tiesi että kesto on 3t. Alussa olin vielä hyvin varautunut, mutta sitten esitys tempaisi mukaansa. Tosin hahmoja oli niin paljon että kaikkien osuutta ei meinannut millään muistaa-eikä muistanutkaan. Näyttelijäsuoritukset loistavia, varsinkin Heidi Heralan. Ei tullut aika pitkäksi, vaikka sitä pelkäsin. Näytelmän loppu oli ehkä vähän pitkitetyn tuntuinen, mutta ehkä se jotenkin sai tämän esityksen ”nippuun”. Kokonaisuudessaan aivan huikea esitys ja kokonaisuus lavasteineen ja valoineen huikeita musiikkiesityksiä unohtamatta!

Esitys oli taideteos. Mielenkiintoinen yhdistelmä lavastuksen, näyttelemisen ja jousikvarteton taitavaa suoritusta. Todella elävää elämistä. Näytelmän ydin sanoma välittyi oikein hyvin. Heidi Heralan suoritus oli paikoin aika riipaiseva, hän kun eli niin hyvin todellisuudesta irrallaan.

Parvella sijainneet paikkamme antoivat näkemyksen hienoon visuaaliseen kokemukseen, lavastus ja valaistus avautuivat laaja-alaisesti. Jousikvartetto lumosi ammattitaidollaan - voisi kuunnella vaikka koko illan.
Näyttelijätyö oli taidokasta ja ohjaus toimi erilaisuudessaan hyvin.
Kiitos.
#kultaposse

Kerrassaan loistava versio klassikosta. Vahva tunnelma laidasta laitaan. Vaikuttavia hetkiä! Hienosti vastakkaisia persoonia! Upeaa musiikkia!

Kaiken kaikkiaan mieleen painuva esitys! Rajukin. Upeaa musiikkia, lavastus onnistunut ! Hätkähdyttävä roolisuoritus Heralalta. Puhutteleva ja herätti mielenkiinnon. Taidanpa lukea näytelmän uudelleen.

Mahtava esitys.Musiikki mukaansa tempaavaa.Tarina mielenkiintoinen ja mietittävää jäi myöhempään ajankohtaankin.

Yllättävän hyvä toteutus ja ei ollut lainkaan pitkäveteinen, vaikka kesto olikin yli 3 tuntia. Kiitos Kultaposse! Vaimokin tykkäsi kovasti!

Alku lupasi paljon, sillä näyttelijäkaarti ja roolihahmot tuotiin mainiolla tavalla esille. Sitten alkoi sarja kohtauksia, joissa katsojalla tuli ajoittain pitkittynyt vaikutelma. Toinen puoliaika niputti tehokkaammin. Kantavana voimana upea jousikvartetto omine sooloineen ja hieno näyttelijätyö.

Hieno kokonaisuus ja toteutus! Erinomaiset näyttelijät! Upea lavastus ja musiikki!

Hienosti toteutettu, intensiivinen esitys. Erittäin hyvät roolisuoritukset.

Vaikuttava esitys. Parasta oli jousikvartetti, jota olisi voinut kuunnella pidempäänkin.

Hyvä esitys,hyvät näyttelijäsuoritukset ja asiantuntemuksella toteutettuja. Taidokkaat soittajat tempaisivat mukaansa. Huikea loppukohtaus täynnä yllätyksiä. Kultaposse nautti esityksestä.

Näytelmä kyllä herätti ajatuksia. Se oli tiivis näytelmä josta ei puuttunut draamaa eikä yllätyksellisyyttä. Heidi Herala oli kantava voima. Suosittelen. Kultaposselainen.

Kultaposselainen kiittää huikeasta kirsikkatarhasta. Toinen puoliaika oli parempi. Liika touhotus poissa ja tilalla ihanaa, traagista Tsehovin tulkintaa. Loppukohtaus sydäntäsärkevän unohtumaton.
Jousikvartetin soitto täydensi sanoman todella hyvin.

Kirsikkatarha on liikkeen, rytmin ja lumoavien maagisten kuvien ilotulitus, joka ei jätä kylmäksi. Runsauden joukosta kohokohdiksi nousevat loistava jousikvartetti sekä koskettava loppukohtaus. -Posse nauttii ja kiittää!

Todella nautinnollinen esitys . Parasta mitä Hkt on tarjonnut pitkään aikaan. Voi lämpimästi suositella.

Tässä on kyllä taidolla pyyhitty pölyt Tsehovista! Makeimpana kirsikkana kakussa jousikvartetti!
Kultaposse kiittää

Toinen näytös oli mielestäni parempi. Näytelmässä oli ihana musiikki ja kvartetin soittajat olivat uskomattoman hyviä. Monipuolinen lavastus oli mieleeni. Näytelmä oli nautittava ja ilta oli kokemuksena mieleenpainuva.

Moderni, elämänmakuinen moderni toteutus Tsehovin klassikosta. Esitys täynnä latausta ja energiaa. Hyvä peilata tarinaa oman elämän kaipuun ja luopumisen vaikeuden tuskiin. Ihminen ei koskaan totu niihin. Komeat lavasteet ja hyvät näytteljäsuoritukset eivät jättäneet kaiketi ketään kylmäksi. Bravo! Kultaposselainen kiittää työryhmää!0

MInua on aina ärsyttänyt suunnattomasti ihmisten taipumus kieltää ongelmat ja paeta niitä tavalla tai toisella. Mm. tämän ärsyttävän universaalin taipumuksen näytelmä heittää heti lavalle. Kiellä todellisuus ja tanssi,tanssi, tanssi. Heittäydy uhriksi.

Näytelmä käsitellee isoja asioita ja tunteita. Orjutta, vapautumista, alamaisuutta, rakkautta, pelkoa, lojaalisuutta, joitakin mainitakseni.

Revivä kuvaus epätoivosta. Pidin ja paljon. Käsiirjoitus toimi. Samoin näytelijän työ, ohjaus, lavastus, valot ja musiikki.

"Kultaposse"

Vaikuttava, hyvin vaikuttava. Kiitos.

Paljon ’kohkaamista’ - mutta joskus niin on pakko, jos hiljaisuus tekee liian kipeää. Hieno, koskettava kokonaisuus. Ja aivan upea musiikki!

Hieno toteutus, musiikki😊

Toinen näytös oli huikea! Hieno kuvaus yhteiskuntaluokista, se on aiheena ajankohtainen edelleenkin. Lavastus ja musiikki ansaitseva erityiskiitokset. - Kultaposse

Kiitos. Upeat näyttämökuvat. Mikä musiikki ! Ikiaikainen tarina. Ei ole ihminen vuosisatojen tuiskeessa muuttunut. Tämän visuaalisen tykityksen muistaa.

Tämä on todella hyvä, erinomainen niin monelta kantilta, upea työryhmä, ihanan monipuolinen ja moniulotteinen 🌼🌹❤Upeaa ohjausta Lauri Maijala, upeaa työtä näyttelijät koko suuri ensamble, hienoa muusikot, koreografia, lavastus, puvustus. Todella koko työryhmä! 😁 Hyvä HH 🌹 -yt Leena

Tavattoman kaunis musiikki, lavastus ja valaistus! Vaikuttava kokonaisuus. Kiitos hienosta esityksestä, joka - pitkästä aikaa - jätti tunnejäljen katsojaan.

Koskettava draama, klassikko Kirsikkatarha päivitettynä tähän päivään. Me olemme tämän päivän tuhlaajat globaalissa maailmassa. Mekin joudumme luopumaan Kirsikkatarhastamme kestävän kehityksen hengessä. Kiitos ajatuksista ja tunnelmista. #kultaposse

Lauri Maijala on ravistanut vuosien pölyt vanhasta klassikosta ja antanut sille karnevalistisen mausteen joraamiseniin, ilmapalloineen, korttitemppuineen ja palavine renkaineen. Lavastus toi mieleen isot ikoniseinät ortodoksikirkoissa. Nerokkaalle valaistukselle isot kiitokset. Heidi Herala loisti jo 90-luvulla Reviisorissa ja sen kun paranee 'vanhetessaan'. Seppo Maijala, ihana Firs, saa lopuksi kirsikoita taivaan täydeltä! Enpäs ole nähnyt Kari Mattilaa moisessa vedossa, hyvä hyvä! Chike Ohanwe Lopahinina ennakolta arvelutti, mutta suoriutui kaiken kaikkiaan onnistuneesti vaikeasta roolista. (Tulipa mieleeni muutaman vuoden takaa Henry Hanikka Rokkana Kristian Smedsin Tuntemattomassa). Lauri Porran sävellys jousikvartetille oli sydämeen käyvä. Paljon jäi näytöksen jälkeen ajateltavaa! Lämmin kiitos ihan kaikille näyttelijöille, työniloa!

hieno esitys,musiikki järkyttävän hyvä.jorma roine.

Mahtava kokonaisuus. Loppukohtauksessa tuli kyyneleet silmiin. Antoi todella paljon

Erilainen, mutta hyvällä tavalla jopa hieman erikoinen esitys. Alku oli piristävä ja uudenlainen, lisää näitä. Hienoja roolisuorituksia kautta linjan, hienoa näyttelemistä. Lavasteet ja valaistus olivat hienoja, samoin jouset toivat kivan lisän. Vähän turhan pitkä esitys kuitenkin oli, tanssista ja pitkästä soittokohtauksesta olisi voinut vähän nipistää. On kuitenkin hienoa nähdä uusien, nuorien ohjaajien töitä. # Kultaposse kiittää.

Hienoa työtä näyttelijöiltä, lavastus/valot olivat huikeat. Miksi siellä piti huutaa niin kovasti?

Huikea esitys, slaavilaista temperamenttia, hienoja tansseja, vahva musiikki ja paljon mietittävää. Miksi on niin vaikea luopua vanhasta, ikuisen lukiolaisen suuri filosofia elämän merkityksestä, liikemiehen draivi eteenpäin rahan perään, mihin ei sovi sitoutuminen, lakeija on elämänsä loppuun asti palvelija, huolehtija. Huikeita näyttelijäsuorituksia. Esityksen rytmin kannalta hieno musiikkisovitus enteili mielessä jo esityksen loppua. Sen jatkuminen lähti vähän hitaasti liikkeelle ja vaati uudelleen orientoitumista. Lopputulos oli puhutteleva. Kirsikoita taivaalta! Kiitos! Suosittelen!

Hienoa, että kuvioissa vaihteeksi klassikkonäytelmä. Lavastus oli huikea (en tule sitä koskaan unohtamaan), samoin puvustus mainio, erityisesti kengät. Heidi Herala loistava ja Chile Ohanwe yllätti. Väliaikaan asti kuitenkin vähän sekava ja pitkitetty, tuli tunne, että nyt näytellään. Väliajan jälkeen tempaisi todella mukaansa ja upean elämyksen tarjosi jousisoittajien taidokas orkesteri, joka oli oikeastaan illan kohokohta. Kiitos😊
Kultaposselainen
.
.

Ensin tuntui että nyt kääntyy Tsehov haudassaan, mutta vähitellen alkoi tuntua mielenkiintoiselta. Lavastajalle ja puvustajalle isot kiitokset. Heidi Herala ei koskaan petä, ja oli taas loistava. Samalla pääsi vielä loistavaan konserttiin, jota olisi kuunnellut enemmänkin.

Vaikuttava esitys. Tunnelma melkein käsinkosketeltava ja seurasi viipyilevänä kotiin asti. Lavastus ja musiikki silmiä ja korvia hiveleviä. Kiitos, kultaposselainen.

Vahva, vaikuttava esitys. Hienoja näyttelijäsuorituksia, erityisesti H.Herala!

Menokas esitys. Hiukan sähläävä välillä, mutta näyttelijät taas erinomaisia.
Kiitos kultaposse!

Hieno viihdyttävä esitys vaikkakin pienet ennakkoluulot. Hyvä että menin ja näin.

Fantastinen. Erityiskiitos vaikuttavasta lavastuksesta ja musiikista.Ihanaa, että esitys soljui ilman kiirettä. Jäi kevyt mieli. Kiitos #kultaposse!

Suuri esitys! Vahvaa näyttelijätyötä kaikilta, hienot ja yllätykselliset lavasteet, upeaa musiikkia. Heidi Herala oli mahtava roolissaan, hahmosta löytyi syvyyttä yllin kyllin.

Ensimmäinen puoliaika vauhdikasta menoa. Toisessa jaksossa tiivistämisen varaa. Erinomainen casting, erityiskiitos Heidi Heralalle. Loistojuttu, että tartuitte klassikkoon. #kultapossekerholainen

Kirsikkatarha ei ole helppo näytelmä. Ensimmäinen puoliaika on täynnä kohtauksia ja dialogeja, jotka pakottavat pohtimaan asioiden merkityksiä, syy-yhteyksiä ja elämää yleensäkin. Toisessa pääsi vähän vähemmällä. Näytelmä on yllätyksellinen, siinä on jänniä efektejä ja valomaailma on huikea. Ja upeat näyttelijät vetivät tsehovilaisen paatoksen hienosti! Kiitos #kultaposse. Loppuun vielä pieni ihmettely ... miksi sitä savua on käytettävä lähes kaikissa näytelmissä?

Nautin sydämeni kyllyydestä hauskasta näyttelijöiden esittelystä, tehokkaasta lavastuksesta ja hyvistä roolisuorituksista.
KIITOS Kultaposse, että onnistuin:)

Täydellinen elämys. Upeat näyttelijät, mahtavat lavasteet ja valo ja musiikki. Kosketti kovasti. Loppukohtaus aivan huikea. Kiitos👍

Mukaansatempaava, tunteita herättävä näytelmä.
Kiitos energiset näyttelijät ja hieno lavastus ja musiikki.

Repäisevästä alusta saattoi aavistella, että ihan tavanomaista Tsehovia ei ole tulossa. Lavastus ja valot olivat upeat ja koko lava avautui katsomoon kuin tarjottimella ja homma toimi. Kolmetuntisesta olisi voinut hieman karsia joitakin pitkittyneitä kohtauksia. Hienoa näyttelijätyötä, ihanat jouset ja upea ohjaus.

Voimakas, vavahduttava esitys. Näyttelijät pistivät parastaan ja alun hämmennyksen jälkeen juonestakin pääsi kiinni. Hienot lavasteet! #kultaposse

Hieno oli esitys, ehkä olisi voinut vähän tiivistää, mutta hyvin jaksoi työpäivän jälkeen katsoa. Jousisoittajat ja heidän musiikkinsa oli upea. Hyvä mieli jäi.

Lauri Maijala oli tuonut uutta tuulta vanhaan Tsehovin klassikkoon. Lavalle oli onnistuttu rakentamaan hieno lavastus, johon tarina kietoutui.

Vaudikas esitys joka vei mukanaan. Upea jousiorkesteri. Näyttelijöistä hurmasi Heidi Herala. Erityisesti loppukohtaus oli upea visuaalinen kokemus. Kiitos Kultaposse.

Kiitos rikkaasta, monisyisestä tulkinnasta. Onneksi talossanne on Heidi Heralan tasoinen ja taitoinen näyttelijä, joka kantaa Ranjevskajan roolin alusta loppuun. myös pinnanalaisine tunteineen. Toivottavasti hänen (ja muidenkin) äänivärkkinsä kestää kevään koitokset, Myös Elina Sinisalon totutusta poikkeavan vahva ja energinen Varja ja Sanna Majurin onnettoman kiihkeä Dunjasa tehosivat. Kaiken kaikkiaan vähempi huutaminen lisäisi tehoja, vaikka hehtaarinäyttämöllä temmelletään. Unto Nuoran hauva oli täysosuma, musisointi oli ihanaa ja toimivaa, samoin valaistus, joka komiasti eli osana kekseliästä lavastusta. Näihin näkemiin ja kuulemiin tällä kertaa.

Paljon kuohuvaa karonkkaan!
t. Jarmo Heikkinen
P.s. Varmaan tiedättekin Anton T:n (väitetyt) viimeiset (vrt. Kivi: "Minä elän") lääkärilleen: "En olekaan pitkään aikaan maistanut samppanjaa..."

Kaikenlaisia tunteita herättävä, vauhdikas, riehakas, sekavakin. Paljon hienoja roolisuorituksia mutta kolmessa tunnissa olisi tiivistämisen varaa. Mahtavat jousisoittajat! Kiitos Kultaposse kokemuksesta.

Lähdin avoimin mielin näytökseen. Alku oli hämmentävä kuitenkin loppujen lopuksi pääsi tarinaan kiinni joka tempaisi mukanaan vahvan musiikkitulkinnan myötä. Näytös herätti monia tunteita. Toisen jakson alettua tuli kohta missä en nähnyt yhtäläisyyttä tarinaan mutta bussipysäkillä olessani senkin sitten oivalsin joten kokonaisuudessaan erittäin hieno esitys enkä kadu että tulin.Kiitos suosittelen

Uskomattoman upea esitys! Kultaposse kiittää!

Ajankohtainen tänäänkin
Vauhdikas. Kaikin puolin ajatuksia
antava esitys valastus 10

Vauhdikas kuvaus yläluokan rappeutuneisuudesta, tragikoomisesta hysteriasta ja peloista. Oli helppo seurata useita samanaikaisia tapahtumia lavalla. Upea lavastus ja puvustus. Upeista näyttelijöistä erottuivat hienot Heidi Heralan ja Chiken Ohanwen osat. Jousisoittajat hieno lisä. Lopun talosta lähtö oli mielestäni liian pitkäksi venytetty. Kiitos kultaposse!

Epäroivin mielin kuljin katsomaan Kirsikkatarhaa. Pelkään näitä vanhojen
klassikkojen modernisointeja. Alku olikin hiven raflaava, mutta näytelmä
vei mukanaan ja näytelmän loppuessa oli hyvä olo. Kannatti sittenkin
tulla. Lavastus oli aivan upea. Kiitos Kultaposse.

Nyt on Kaupunginteaterilla taas helmi! Hienoa teatteria, aihe, musiikki, näyttelijöiden suoritukset, mitä osaamista. Jo heti alussa tiesi, että tämä ei ole mikään perinteinen Tsehov-tulkinta, mutta onneksi ei mennyt överiksi. Hieno kokemus kaikkineen. Voisin tulla uudestaan katsomaan. Vaikka esitys kesti kolme tuntia, ote ei herpaantunut hetkeksikään. Lopussa tuli kylmät väreet! Kiitollinen Kultaposselainen

Olihan huikean vauhdikas esitys. Näyttelijät suoriutuivat hienosti. Musiikki oli hieno lisä näytelmässä. Pidin kovasti lavastuksesta sekä puvuista. Kultabosselainen.

Ennen väliaikaa hieman sekava fiilis, mistä oikein on kyse. Väliajan jälkeen palaset alkoivat asettua paikoilleen. Huikea lavastus, visuaalisesti upea kokemus! Villakoiran roolisuoritus mainio, vaikka olikin sivurooli. Kiitos #kultaposse #kirsikkatarha!

Kiitämme#kultapossea ihanasta kokemuksesta! Esitys oli huikea ja raikas, roolisuoritukset loistavia, Heidi Herala taas hehkui lavalla. Jouset mahtava lisä nautintoon! Lauri Maijalan ohjaus toimii. Suosittelemme lämpimästi!🌹

Aivan huikean täydellinen esitys. Musiikki, lavastus, näyttelijät ja kokonaisuus niin hieno, että itkuhan siinä tuli. Kiitos #kultaposse. Tämä pysyy mielessä vielä pitkään.