Anton Tjechov

Kirsikkatarha

En berättelse om familj, nostalgi och längtan

Den stora scenen – Eläintarhantie 5
Ensi-ilta 28.2.2019
Cirka 3 timmar, inkl. Pausen
20 € - 45 € (inklusive PM)

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Anton Tjechovs sista pjäs, Körsbärsträdgården, är en berättelse om en familj som har mött en tyst tragedi, nostalgi och dess destruktivitet, en längtan efter någonstans som aldrig funnits, dolda drömmar, slavar och herrar, opportunism och idealism. Och som alltid i livet i slutändan, även om du inte erkänner det för dig själv, av kärlek.

Vår körsbärsträdgård kommer att lysa vitt och rosa tills hösten kommer och Lyubov Andreevna Ranevskaja-herrgården måste auktioneras ut, om inte den fattiga adelsfamiljen får kontroll över sina liv, deras sinnen från det förflutna innan tidsfristen
och slösaktigt insamlade pengar. Men innan dess drömmer vi om en perfekt värld, längtar i hemlighet efter det ouppnåeliga, dansar till ljudet av strängar, kämpar, omfamnar varandra – och törstar efter livet. Passionerat och med hjärtat vid sidan av.

Lauri Maijala, regissör

Taiteelliset suunnittelijat

Martti Anhava
Översättning
Private: Lauri Maijala
Kontroll
Lauri Porra
Sammansättning
Janne Vasama
Scenografi
Tiina Kaukanen
Kostymdesign
Mika Ijäs
Belysningsdesign
Kai Poutanen
Ljuddesign
Jaana Nykänen
Kamouflage och frisyrer

Esiintyjät

Katsomokartta

Lähennä

Näyttämö

Den stora scenen

Eläintarhantie 5, 00530 Helsinki

Lisätiedot ja saapumisohjeet

Galleria

Mies, jolla on lyhyet kiharat hiukset ja kasvohiukset ja jolla on valkoinen paita ja beige raidallinen liivi, katsoo hieman ylöspäin vakavalla ilmeellä. Tausta on tumma, ja hänen yläpuolellaan on sumea sininen valo.

Vanhempi mies, jolla on harmaat hiukset ja parta, tumma puku, vihreä liivi, valkoiset hanskat ja kukkanen kaulassaan, istuu sisätiloissa tabletti kädessään. Taustalla näkyy helmiverhoja ja auringonvaloa.

Henkilö, jolla on suuri, pörröinen valkoinen hattu, valkoinen karvainen puku, tummat aurinkolasit ja sormettomat hanskat, elehtii kädellään. Taustalla on hämärä valaistus, jossa näkyy koristeellisia oksia ja sisävaloja.

Keski-ikäinen kiharatukkainen mies, jolla on yllään ruskea takki, jossa on mitaleja, elehtii ilmeikkäästi puhuessaan sisätiloissa ja vaikuttaa tunteelliselta. Taustalla näkyy punaisia verhoja ja kukkia.

Tummahiuksinen nainen, jolla on kermanvärinen satiinipusero, makaa kyljellään toinen käsi päänsä alla ja katsoo ylöspäin huolestuneena. Hän istuu sohvalla, jonka takana on värikkäitä kuviollisia tyynyjä.

Mies, jolla on olkapäiden pituiset hiukset, silmälasit ja parta, pukeutuu ruskeaan villatakkiin ja osittain napittomaan paitaan ja katsoo alaspäin mietteliäänä. Tausta on pehmeästi sumea.

Nainen, jolla on lyhyet, punertavan vaaleat hiukset ja vakava ilme, seisoo sinisessä mekossa, jossa on kuvioitu reunus, epäselvää, tummaa taustaa vasten.

Sohvalla istuu tumma vetoketjullinen takki päällään henkilö, jolla on sekaiset hiukset ja viikset, ja joka katsoo sivulle vakavalla ilmeellä. Taustalla on pehmeästi valaistu, hämärtyneitä kukkia ja koristeita.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää; toinen makaa lattialla ja katsoo ylöspäin, kun taas toinen, värikkäisiin housuihin ja mustiin saappaisiin pukeutunut, istuu vihreällä sohvalla. Lavastukseen kuuluu lamppu, takki ja peitto taustalla.

Nuori nainen ja vanhempi mies istuvat tiiviisti vihreällä sohvalla. Miehellä on käsi naisen ympärillä, ja molemmat näyttävät vakavilta. Heidän takanaan on kukkien ja kasvien koristama lavaste, joka luo dramaattisen, teatraalisen tunnelman.

Vanhempi harmaahiuksinen ja silmälasipäinen mies, jolla on jalassaan beiget housut, riisuu tarmokkaasti valkoista pitkähihaista paitaa kukkien ja kasvien koristelemalla lavalla. Hänen kasvoillaan on dramaattinen ilme.

Lavalla on kaksi naista, joista toinen, jolla on lyhyet, kiharat hiukset, istuu lattialla ja pitelee hellästi toisen naisen päätä, joka makaa hänen sylissään. Lavasteissa on köysiä, nalle ja erilaisia kotikohtaukseen viittaavia rekvisiittaa.

Lavalla on kaksi aikakauden pukuihin pukeutunutta naista. Toinen nainen, jolla on lyhyet vaaleat hiukset, näyttää vakavalta ja syleilee toista, nuorempaa naista, jolla on pitkät ruskeat hiukset ja joka vaikuttaa ahdistuneelta. Tausta on hämärästi valaistu.

Kahdeksan vaaleisiin pukuihin pukeutunutta ihmistä seisoo lavalla rivissä, nostelee innokkaasti vihreitä ilmapalloja ja elehtii ikään kuin laulaen tai juhlien.

Valkoiseen mekkoon pukeutunut nainen pitelee narussa olevaa vihreää ilmapalloa ja katsoo ylöspäin. Ilmapallo heittää suuren varjon hänen takanaan olevaa harmaata seinää vasten.

Kirkkaasti valaistulla teatterilavalla on näyttelijöitä, koristeellisia puita, moderneja huonekaluja ja kehystettyä taidetta puupaneeliseinillä. Valonheittimet valaisevat näyttämöä, jossa on punainen matto ja useita keskustelevia ihmisiä.

Lasia pitelevä nainen katsoo vieressään istuvaa miestä. Mies, jolla on punainen paita ja musta takki, vaikuttaa tunteelliselta. Taustalla näkyy vaaleanpunaisia kukkia ja hämärä valaistus.

Teatteripukuun pukeutunut henkilö esiintyy iloisesti lavalla kukka-asetelmien ja modernien huonekalujen ympäröimänä, taustalla on muita näyttelijöitä ja dramaattinen valaistus.

Kolme ihmistä istuu sohvalla, kaksi naista ja yksi mies, vakavilla tai ilmeikkäillä kasvoilla; neljäs henkilö seisoo taustalla. Lavasteena näyttää olevan näyttämö, jossa on dramaattinen valaistus ja koristeellisia oksia.

Joukko juhlavaatteisiin pukeutuneita ihmisiä ympäröi valkoiseen pörröiseen asuun, aurinkolaseihin ja hattuun pukeutunutta henkilöä, jonka kädet on nostettu innostuneina ylös kirkkaasti valaistulla lavalla.

Vanhempi mies, jolla on harmaat hiukset ja parturipurret, ruskea puku, vihreä liivi, vaaleanpunainen rusetti ja valkoiset käsineet, pitää hopealautasta kädessään esiintyessään lavalla dramaattisessa valaistuksessa.

Mies, jolla on sotkuinen tukka ja epäilevä ilme, pitelee teekuppia ja keksiä. Hänellä on ruskea takki, johon on kiinnitetty mitaleja, ja hän seisoo sisätiloissa, taustan yksityiskohdat ovat sumeat.

Joukko eklektisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä istuu ja seisoo sohvan ympärillä juoden teetä. Yksi pörröiseen valkoiseen pukuun pukeutunut henkilö makaa lattialla heidän edessään. Ympäristö on kuin teatterin näyttämö.

Silkkipuseroon pukeutunut nainen pitelee miestä kädestä ja katsoo häntä tarkasti; mustaan huppariin ja punaiseen paitaan pukeutunut mies katsoo takaisin. He seisovat näyttämörekvisiitan ja kukkien keskellä dramaattisessa valaistuksessa.

Vanhempi mies, jolla on ruudullinen takki, viittoo sormellaan ja puhuu samalla huolestuneen näköiselle naiselle, jolla on kermanvärinen pusero. Taustalla seisoo kaksi epäselvää hahmoa, joiden takana on kukkivia oksia ja kirkkaita valoja.

Ruudulliseen asuun pukeutunut henkilö vetää kiireesti lattialla makaavan henkilön käsivarsista, kun toinen henkilö seisoo taustalla. Kohtaus tapahtuu huoneessa, joka on koristeltu kukkivilla oksilla ja sohvalla.

Mies polvistuu ja suutelee sohvalla makaavan naisen kättä, kun toinen pukumies seisoo taustalla. Huone on koristeltu kukilla ja kuviollisilla tekstiileillä.

Silmälasipäinen, parrakas mies, jolla on ruskea villatakki ja vaalea paita, hymyilee ja puhuu naiselle, joka näkyy osittain selkä kameraan päin. Tausta on epätarkka.

Ryhmä ihmisiä istuu lattialla rivissä, nojautuen toisiinsa, ja jokaisella on kädessään vihreä ilmapallo. Heidän takanaan muusikot soittavat jousisoittimia kirkkaansinisten lavavalojen ja kiiltävän taustan keskellä, ja yläpuolella on diskopallo.

Ryhmä muodollisiin ja teatteripukuihin pukeutuneita esiintyjiä seisoo lavalla rivissä kädestä pitäen, ja taustalla on dramaattinen valaistus ja värikkäät valaistut paneelit.

Punapukuinen mies pitelee lavalla vasaraa ja viittoo kädellään korvaansa, ja neljä muusikkoa soittaa jousisoittimia värikkäästi valaistussa taustassa.

Nainen mustassa mekossa, jossa on kultaisia yksityiskohtia ja vihreä vyö, elehtii tarmokkaasti juhlatilaisuudessa, jonka taustalla on vihreitä ilmapalloja ja värikkäitä valoja.

Teatterillinen näyttämökohtaus, jossa on näyttelijöitä juhlapuvuissa, vihreitä ilmapalloja, neonputkivaloja, koristeltuja pöytiä ja punainen matto. Yksi henkilö polvistuu ikään kuin puhdistaen vuotavaa nestettä, kun muut katselevat tai ovat vuorovaikutuksessa taustalla.

Kaksi naista dramaattisessa valaistuksessa: toinen seisoo toisen takana ja elehtii ilmeikkäästi, kun taas istuva nainen katsoo alaspäin ilmeettömänä. Vihreitä ilmapalloja on sidottu pöydälle, jossa on kukkakangas, ja vieressä istuu pullo.

Mustaan mekkoon pukeutunut nainen, jossa on vihreitä aksentteja, seisoo kädet kohotettuna juhlallisessa tapahtumassa vihreiden ilmapallojen ja värikkäiden valojen ympäröimänä ja näyttää puhuvan vieraille tai viihdyttävän heitä.

Vanhempi mies, jolla on valkoiset hiukset ja partaharjakset, tumma puku ja valkoiset käsineet, istuu sisätiloissa pitelemässä metalliesinettä. Taustalla näkyy koristeltuja, punakultaisia kuviollisia verhoja, jotka luovat dramaattisen valaistuksen.

Tummahiuksinen ja ilmeikkäästi meikattu nainen halaa toista ihmistä tiukasti, silmät kiinni ja kasvot täynnä voimakkaita tunteita. Tausta on pehmeästi valaistu keltaisilla ja vihreillä bokeh-valoilla.

Lavalla seisoo dramaattisessa poseerauksessa nainen, jolla on musta toppi ja vihreä hame, ja hänen takanaan on hehkuvat pystysuorat valot ja kultainen tausta. Yläpuolella roikkuu diskopallo, ja taustalla istuu muusikoita.

Mies ja nainen esiintyvät intohimoisesti lavalla vastakkain. Miehellä on silmälasit ja ruskea takki, kun taas naisella on vihreä mekko. Heidän takanaan näkyvät kirkkaat lavavalot ja kuvioitu tausta.

Muodollisiin vaatteisiin ja pitkään takkiin pukeutunut iäkäs mies seisoo punaisella matolla kädet ojennettuina ja pitelee keppiä. Hänen takanaan ihmiset seurustelevat juhlallisissa juhlissa, joissa on vihreitä ilmapalloja ja kullanhohtoinen tausta.

Mustaan toppiin ja kuviohameeseen pukeutunut nainen seisoo lavalla vakavana. Hänen edessään lattialla makaa punapukuinen mies, joka ojentaa kätensä ylöspäin ja pitää kädessään pientä esinettä. Taustalla on dramaattinen, lämmin valaistus.

Vanhempi mies, jolla on mitalit takissaan, istuu koristellun pöydän ääressä viinipullo kädessään, ja kiharatukkainen nainen halaa häntä takaapäin. Pöydällä on myös ilmapalloja ja kuppeja, jotka viittaavat juhlaan.

Dramaattisesti meikattu henkilö tekee yllättyneen ilmeen istuessaan värikkäällä, kukkakuvioisella pöydällä, joka kaatuu, jolloin astiat ja pullot lentävät. Vihreät ilmapallot leijuvat lähellä hämärässä ympäristössä.

Vakavan näköinen mies seisoo keppi kädessään, kun vaaleat lyhyet hiukset omaava henkilö halaa häntä. He ovat savuisella lavalla, jossa on metalliportti ja raidallinen tausta, jota valaisee lämmin valo.

Tummaan takkiin pukeutunut iloinen esiintyjä laulaa lavalla kädet ylhäällä, ja taustalla seisovat ja soittavat viuluja soittavat muusikot ja muut pukuun pukeutuneet ihmiset dramaattisessa valaistuksessa.

Mies pitelee hellästi naisen kasvoja käsissään, kun he katsovat intensiivisesti toistensa silmiin seisoessaan lähekkäin dramaattisella, hämärästi valaistulla näyttämöllä, jossa on kultainen ja violetti tausta.

Arviot

,

Arvio

Jag har sett Anton Tjechovs Körsbärsträdgården två gånger tidigare. Första gången på Theatre Vanha Juko i Lahti 2010 och andra gången på Nationalteatern 2013. Den senare är en av de sämsta prestationer jag någonsin sett, den första lämnade inte mycket minne.

Lue lisää

,

Arvio

Drömmer om en perfekt värld och något som inte kan uppnås. Längtande efter det förflutna och dansande till ljudet av strängar, kämpande och törstande passionerat efter livet, hjärta med blod. Lauri Maijalas Körsbärsträdgården på Helsingfors stadsteater är garanterad Anton Tjechov, även om den visuella miljön är nästan abstrakt och rörelsespråket livligt. Den stora scenens skönhet förtrollar, och musiken väcker frenesi. Huvudrollen spelas av regissörens mor, den underbara Heidi Herala, och samarbetet mellan mor och son fungerar. Budskapet om körsbärsträdgården är inte föråldrat. Marknadskrafterna råder, nya vindar blåser och det finns ingen återvändo till det förflutna. En plats i livet är svår att hitta, och Nya saker är skrämmande. Som den gamle tjänaren spelad av regissörens far, Seppo Maijala, säger: “Tidigare visste du vem som var vem, nu är allt i kaos, du kan inte lista ut något.”

Lue lisää

,

Arvio

Den förlorade moderns återkomst – Heidi Herala glänser i Körsbärsträdgården, regisserad av hennes son Lauri Maijala

Lue lisää

,

Arvio

Jag borde inte börja det här inlägget med att fråga, vad händer när en pjäs regisseras av en man vars egna föräldrar är med i pjäsens skådespelargrupp? Jag frågar fortfarande eftersom slutresultatet är fantastiskt och rörande att titta på. Och naturligtvis är det inte tack vare denna enda familj, utan hela arbetsgruppen. Bra utförande. Verket är Körsbärsträdgården, som är Anton Tjechovs sista pjäs, uppförd på huvudscenen i Helsingfors stadsteater.

Lue lisää

,

Arvio

Anton Tjechov har kallat sin sista pjäs Körsbärsträdgården för en komedi, men jag kände mig ändå obekväm att lyssna på publikens skratt även när allt rasar, försäljningen av herrgården och körsbärsträdgårdens omkullkastning är oundviklig.

Lue lisää

,

Arvio

I Tjechovs sista pjäs tjocknar stämningen inte av dialog, utan av tystnad.

Lue lisää

,

Arvio

I herrgårdshallen blommar körsbärsträd i vitt och rosa. En hel kristallkrona hänger på deras grenar. Rep isolerar barnens rum till ett eget, orört utrymme. Familjens döda yngsta barn är närvarande hela tiden. Körsbärsträdgården, regisserad av Lauri Maijala och regisserad av Janne Vasama, frammanar på den enorma huvudscenen, var och en mer riklig och fantasifull utsikt.

Lue lisää

,

Arvio

I Mark Twains anda skulle Lauri Maijala kunna dela ett pressmeddelande: “Ryktena om att jag slår mig ner är kraftigt överdrivna och förhastade.” Vissa trodde att den frenesi och anarkism som kännetecknade Maijalas regiarbete skulle jämna ut sig när han anställdes som chef för landets största teater sett till både volym och antal åskådare.

Lue lisää

,

Arvio

Helsingfors stadsteater gjorde en framgångsrik rekrytering när de anställde regissören Lauri Maijala (f. 1986) för två år med start i januari i år. Anton Tjechovs sista pjäs, Körsbärsträdgården (Körsbärsträdgården i den finska översättningen av Martti Anhava från 1999), har blivit en föreställning i hans händer som utan tvekan är den bästa jag sett i huset på Tokoinranta. Pjäsen, som Tjechov själv beskrev som en komedi med farsartade drag, men som sedan Stanislavskijs första uppsättning i Moskva 1904 har tolkats mer som en tragedi, är en frodig skildring av de sociala förändringarna i Ryssland under slutet av 1800-talet och början av 1900-talet. Överklassen förlorar gradvis sin status och sina privilegier efter att slaveriet förbjudits och livegna befrias, men likt huvudpersonen Ranevskaja lever den vidare i det förflutna. I början av pjäsen återvänder Ranevskaja, mycket starkt tolkad av Heidi Herala (för övrigt Maijalas mor; hennes far Seppo Maijala spelar också en fin roll), från Paris, dit hon flyttade efter att hennes son drunknat vid sju års ålder. Den hårt skuldsatta familjegården och den berömda körsbärsodlingen kommer att auktioneras ut i slutet av sommaren. Lopahin (Chike Ohanwe), den nyrike sonen till en före detta slav, kommer på en idé för att rädda gården. Han föreslår att marken ska delas upp i tomter och hyras ut till stadsbor som vill bygga en sommarstuga. Körsbärsträden skulle tyvärr behöva placeras på foten, precis som det gamla huset. Ranevskaya och resten av den nostalgiska, orealistiska familjen vägrar bestämt, ignorerar hela hotet om en auktion och lever på skulder. Slutligen går det som man kan förvänta sig; Ja, det är en tragedi för aristokratin, men en triumfmarsch för de förra underkuvade.

Lue lisää

,

Arvio

Körsbärsträdgården på Helsingfors stadsteater är verkligen spektakulär teater. Regissören Lauri Maijala rullade Anton Tjechovs berättelse framåt med hjälp av fantastiska scenbilder. Denna visuellt slående ensemble kryddades med Lauri Porras fina musik.

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja