Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Erilaisia näkökulmia kontaktiin ja fyysiseen dialogiin

Yhteisillassa nähdään kolme eri tavoin kontaktia käsittelevää teosta.

”Mukaan kutsutut koreografit työskentelevät kaikki eri lähtökohdista. Illan aikana saa nähdä kolmen tyylillisesti erilaisen tekijän teokset”, kertoo Helsinki Dance Companyn johtaja Antti Lahti.

Helsinki Dance Companyn tanssijat esittävät Mirva Mäkisen Luodoksen ja Sari Palmgrenin Soidinmenot. Kolmantena nähdään Riia Kivimäen ja Saku Mäkelän duetto GLG, joka toteutetaan yhteistyössä Cirko – Uuden sirkuksen keskuksen kanssa.

”Riian ja Sakun halusimme mukaan, koska heidän työssään yhdistyy persoonallisella tavalla nykysirkus, akrobatia ja tanssitaide. Olen halunnut tehdä mahdollisimman paljon yhteistyötä eri ryhmien ja organisaatioiden kanssa. Se avaa erilaisia näkökulmia omaan tekemiseen”, Lahti kertoo.

Kohta kaksi vuotta jatkuneet poikkeusolot on ollut yksi kimmoke illan syntymiseen. ”Teema lähti siitä perustavanlaatuisesta ajatuksesta, että tanssijan työ ei koskaan voi siirtyä treenisalista etäpalaveriin”, Lahti kertoo.

Lahden mielestä tanssitaiteella on paljon annettavaa yhteiseen ajatteluun kaikesta siitä, mihin olemme kahden viime vuoden aikana joutuneet sopeutumaan.

Fyysistä merkitysten tulkitsemista

Mirva Mäkisen Luodos on kolmen tanssijan ja yhden muusikon kudelma, joka tutkii fyysisen kontaktin merkitysten muodostumista ja purkautumista.

Prosessin alussa Mäkinen tutki tanssijoiden kanssa rautakaudella käytettyjen riimukirjoitusten merkkejä ja merkityksen syntymisen prosessia. ”Riimut näyttäytyivät hetkittäin ihmishahmoina, piirtoina, suuntaviittoina. Riimunkiviin piirtyneet hahmot voivat ehdottaa montaa eri asiaa”, Mäkinen kertoo.

Ruotsalainen tutkija Marco Bianchi on väitöskirjassaan osoittanut, että viikinkien riimukivien riimuilla ei aina ollut sisältöä, vaan niitä kirjoiteltiin myös todisteeksi kirjoittajan kirjoitustaidosta, vaikka sitä ei olisi ollutkaan.

Tässäkin teoksessa tilanteiden merkitykset voivat tarkoittaa montaa eri asiaa. Katsoja voi tanssijoiden fyysisen dialogin edetessä havaita merkitysten muodostumista ja purkautumista vapaana assosiaationa.

”Se on oodi merkityksille ja samaan aikaan kuiskaus nupullaan olevalle hahmottumattomalle”, Mäkinen kuvailee.

Teoksen liikemateriaalina käytetty kontakti-improvisaatio tarkoittaa kahden tai useamman henkilön kanssa syntyvää fyysistä dialogia. Tanssijoiden liike on suhteessa fyysisiin lainalaisuuksiin, kuten painovoimaan, liikevauhtiin ja kitkaan.

Harjoitteluun liittyy kontaktipisteen seuraaminen sekä toisen ihmisen kehon painon tukeminen ja kehon painon antaminen tanssipartnerille. Yhdessä kieriminen, rullaaminen, kaatuminen ja ylösalaisin oleminen ovat osa kontaktiin liittyvää perustekniikkaa.

Teoksessa käytetään erilaisia improvisaatiorakenteita osana harjoituksia, esimerkiksi kontaktia ja siitä syntyviä yhteyden ja erillisyyden kokemuksia tai vaikkapa todellisuuden ja illuusion yllättäviä käänteitä.

”Muusikon ja tanssijoiden välinen äänellinen ja fyysinen dialogi on kehon sisäiseen avaruuteen kurottavaa kokemuksellista tietoa ja samaan aikaan täynnä väärinymmärryksen mahdollisuuksia”, Mäkinen kertoo.

Näe minut!

Monet Sari Palmgrenin teokset käsittelevät luontosuhdetta, ympäristön muutosta sekä ihmisten ja eläinten suhdetta ja samankaltaisuutta – niin myös Soidinmenot.

Teoksen taustalla on ajatus linnusta, joka huhuilee kumppaniaan yksinäisenä loputtomasti saamatta vastakaikua, koska muut ovat jo kuolleet sukupuuttoon. ”Pohjavire on tämä, mutta esityksessä ei kuitenkaan olla lintuja vaan ihmisiä”, Palmgren kertoo.

Harjoituksissa tanssijat ovat etsineet omaa sisäistä lintuaan esimerkiksi lintumetamorfoosin avulla. ”Me olemme kaikki eläimiä. Meissä on paljon sitä käyttäytymistä, vaikka yritämme jotain muuta”, Palmgren huomauttaa.

Teoksen liikekieltä ja maailmaa Palmgren on etsinyt yhdessä tanssijoiden kanssa. Inspiraatiota on haettu lintujen soidinmenoista, joita he ovat katsoneet harjoituksissa.

”Liikkeet on aika äärimmäisiä, eikä niissä ole kauheasti kehittelyä, vaan ne ovat räjäyttäviä ja päräyttäviä”, Palmgren sanoo.

Monet linnut muuttavat kosiskelun aikana omaa muotoaan ja ulkonäköään. Harjoituksissa käytössä on ollut iso kasa erilaisia vaatteita, joiden avulla soidinmenoja on ollut helpompi matkia.

Teoksessa on viitteitä ihmisen soidinkäyttäytymiseen. ”Kysymys on liikkeen kautta itsensä esittelemisestä, avautumisesta toiselle, että tällainen minä olen. Korona-aika on tuonut tähän jännittävän lisän, kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta livenä”, Palmgren sanoo.

Hän on huomannut, että yleensä tanssimaailmassa esiintyvät linnut ovat siroja ja elegantteja niin kuin Joutsenlammen linnut tai Kuoleva joutsen, vaikka lintuja on monenlaisia. Sama Joutsenlampi-maailma näkyy yksiulotteisessa Tinderissä.

Palmgrenin teoksessa näihin otetaan etäisyyttä: ”Tämä on myös soidinmenot monimuotoisuudelle ja erilaisuuden kutsumiselle.”

GLG

Riia Kivimäen ja Saku Mäkelän GLG sai alkunsa Pariisissa koreografiakeskus La Briqueteriessa. Pariisi oli avautumassa rajoituksista samaan aikaan, kun Suomessa oli käynnissä suuri kulttuuriväen mielenosoitus.

”Oli vapauttavaa päästä Pariisiin, kun siellä kaikki pyörii kulttuurin ja taiteen ympärillä. Sitä tuetaan ja arvostetaan niin eri tavalla kuin täällä. Oma tekeminen tuntui merkitykselliseltä”, Mäkelä kertoo.

Pariisissa kaksikko työskenteli let go -teeman pohjalta. Pariakrobatiassa ja sirkuksessa käytetään sirkusotetta, jossa toisesta pidetään kiinni ranteen yläpuolelta. Yhtenä lähtökohtana oli kokeilla, mitä tapahtuu, kun otteesta päästää irti. ”Oli mahtavaa todistaa, miten kokonainen maailma siitä alkoi aueta”, Mäkelä kertoo.

He myös pohtivat, millaisista ajatuksista ja totutuista toimintamalleista pitäisi päästää irti, jotta voisi löytää jonkin uuden äärelle. ”Halusimme luoda tyhjää tilaa, johon uudet ajatukset voisi vapaasti virrata”, Kivimäki kertoo.

Kivimäki ja Mäkelä tekivät paljon liikeimprovisaatiota, kirjoittivat ja kävivät katsomassa näyttelyitä. Kahden viikon aikana syntyi esityksen raamit, ja esimerkiksi kuvataiteiden vaikutus näkyy sen visuaalisessa ilmeessä.

Myöhemmin let go -teema laajeni muotoon go let/`s go, koska Kivimäen mielestä eteenpäin on mentävä: ”Se on hauska sanaleikki, joka syntyi kaikesta materiaalista, jota pyöriteltiin. Siinä on mukana eteenpäin vievä go, let’s go mutta myös let go.”

GLG:tä voi lukea kuin sarjaa surrealistisia tauluja, joista avautuu kerroksittain uusia tarinoita ja todellisuuksia. Niiden voi nähdä kertovan esimerkiksi yksilön yhteydestä itseensä ja ympäröivään maailmaan tai yhteyden etsimisestä ja katkeamisesta.

”Meillä on vahva käsitys sisällöstä, mutta on katsojan päätettävissä, miten sen tulkitsee”, Mäkelä sanoo.

Kivimäki ja Mäkelä ovat työskennelleet oman praktiikan parissa yhdessä vuodesta 2018. Tanssin lisäksi Mäkelä on työskennellyt sirkuksen parissa, kun taas Kivimäellä on vahva voimistelutausta. Tanssia ja akrobatiaa yhdistelevässä liikekielessä näkyy molempien erilaiset fyysiset tavat tehdä taidetta.

”Tavoitteena on ollut luoda partneroinnin liikekieli rehellisesti siitä liikehistoriasta, mikä meillä on, niin että pystyisi rikkomaan olemassa olevia muotoja ja tehdä jotain uutta ja erilaista”, Kivimäki kertoo.

Ida Henritius

Mirva Mäkinen - Sari Palmgren - Saku Mäkelä - Riia Kivimäki

Kolme teosta kontaktista

  • Studio Pasila
  • Ensi-ilta 2.3.2022
  • Noin 2 t, sis. väliajan
  • Opiskelijalippu 15 € (ma-to), Eläkeläislippu 27 € (ma-to), Peruslippu 30 €