Tom Stoppard

Rock´n´Roll

Pieni näyttämö
Ensi-ilta 4.9.2008
2 t 50 min
24 e

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Rooleissa: Rauno Ahonen, Kari Heiskanen, Heidi Herala, Sami Hokkanen, Vuokko Hovatta, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Pertti Koivula, Vappu Nalbantoglu, Sanna Saarijärvi, Anna-Maija Tuokko

Suomennos: Kersti Juva

Ohjaus: Kari Rentola

Lavastus: Pekka Korpiniitty

Puvut: Elina Kolehmainen

Valosuunnittelu: Juhani Leppänen

Äänisuunnittelu: Mauri Siirala

Galleria

Arviot

Kirkko ja kaupunki, 01.10.2008

Arvio

Janne Villa

ROCK – UNELMA RAJATTOMASTA VAPAUDESTA

Lue lisää

Turun Sanomat, 7.9.2008

Arvio

Eeva Kemppi

Rokkia ja rakkautta rautaesiripun molemmin puolin Helsingin Kaupunginteatterin apulaisjohtajaksi Lahdesta siirtyneen Kari Rentolan ohjaus Rock ’n’ Roll sopii mainiosti teatterin linjaan. Tom Stoppardin näytelmä peilaa Euroopan lähihistoriaa viihteellisellä otteella ja keskiössä ovat ihmissuhteet ja yksilöiden kohtalot. Nyt sopii ottaa ohjelmistoon näytelmä, joka saa käyttövoimansa rockista ja tasan 40 vuoden takaa, Euroopan hullusta vuodesta 1968. Näytelmä on episodeista koostuva kolmituntinen järkäle, joka kuvaa tapahtumia parinkymmenen vuoden ajalta rautaesiripun molemmin puolin, Prahassa ja Cambridgessa. Stoppard tuntee aiheensa. Hän syntyi Tshekkoslovakiassa, mutta on kasvanut ja luonut uransa Englannissa. Tapahtumat käynnistyvät Neuvostoliiton miehittäessä Tshekkoslovakian. Cambridgessa opiskellut tshekki Jan (Santeri Kinnunen) palaa kotimaahansa ja neuvostopanssareiden tukahdutettua uudistushengen jää sinne muurien murtumiseen saakka. Tekstiä kunnioittaen Janin vastaparina näytelmässä on tämän oppi-isä, materialistisen maailmankuvan ja Marxin nimeen vannova Cambridgen professori Max (Kari Heiskanen ), joka käy henkistä taistoa säilyttääkseen uskonsa kommunismiin. Rock ’n’ Roll käsittelee poliittisia ja historiallisia teemoja, mutta poliittiseen teatteriin sitä ei kannata sotkea. Historia tarjoaa puitteet tarinalle, ihmiskohtaloille ja rakkaudelle. Näytelmä ei riko eikä paljasta mitään. Vaikka mitään uutta tulkintaa historiasta ei synny, käsitellään teemoja kiinnostavasti ja elävästi. Sanomaksi nousee taistelu passiivisuutta vastaan ja ajattelun puolesta. Rentola on ohjannut esityksen Stoppardin runsasta, keskusteluja ja teemoja pursuilevaa tekstiä kunnioittaen. Esityksessä kuullaan kosolti väittelyitä sosialismista, toisinajattelusta, kreikkalaisesta runoudesta, hengestä ja materiasta. Vapauden riistävä sosialismin todellisuus on paha, mutta osansa kritiikistä saa myös kapitalistinen järjestelmä ja sensuurin salakavalammat tiet. Monisyiset henkilöt Esitys on viihdyttävä ja hauska. Rentola pitää hyppäyksin vuodesta toiseen etenevän baletin sujuvasti kasassa. Koko ensemble näyttelee taidolla. Henkilöistä luodaan tarkoilla fyysisillä eleillä tyyppejä, mutta hahmot ovat monta kerrosta pelkkiä kliseitä kiinnostavampia. Kinnusen esittämä Jan vanhenee, tyytyy ja passivoituu Prahassa. Heiskanen luo uskottavan ja kiehtovan kuvan viimeisestä kommunismista, joka säilyttää skarppiutensa, ei katkeroidu ja löytää rakkautta vielä vanhoilla päivilläänkin. Heidi Herala on esityksen ehdoton dynamo ja tähti. Hän tekee suoruudessaan riemastuttavaa ja koskettavaa työtä kahdessa roolissaan ensin Maxin syöpää sairastavana, terävänä runouden tutkijana ja myöhemmin heidän tyttärenään Esmenä, joka on jäänyt syrjään omasta elämästään. Viimein Esmellekin tarjoutuu uusi alku. Puvustus on arkisessa epookissaan toimiva ja humoristinen. Aika kuluu, peruukit vaihtuvat ja muoti muuttuu. Tiilikasoista koostuva lavastus tarjoaa karun yksinkertaiset puitteet tapahtumille. Tilaa halkoo muuri, johon tapahtumavuodet heijastetaan kohtausten otsikoiksi. Lopuksi tila aukeaa, kun henkiset ja konkreettiset muurit murtuvat ja rokki raikaa. Rokkia kuunnellaan ja siitä puhutaan paljon. Musiikki kuljettaa esitystä niin rytmillisesti kuin temaattisestikin. Janin ihailema tshekkoslovakialainen bändi The Plastic People of The Universe nousi 1970-luvulla vastarinnan symboliksi, tahtomattaan. Pink Floydista erotetun Syd Barrettin kohtalo nousee symboliksi osattomuudesta ja elämän lipumisesta ohi.

Lue lisää

Etelä-Suomen Sanomat, 21.09.2008

Arvio

J.T. Laakso

VALLANKUMOUSYRITYKSIÄ PILVESSÄ Helsingin Kaupunginteatteri kuvaa nuorisoliikehdintää Tshekissä ja Englannissa

Lue lisää

Kommentit

Kaiken kaikkiaan näytelmä oli hieno, mutta ihmisten keskinäisiin suhteisiin keskityttiin liian vähän ja samalla vuoden 68 tapahtumat käsiteltiin ohimennen. Sen lisäksi pitää sanoa, että eilen näkemäni (4.2.) esitys oli käsikirjoitukseltaan ja idealtaan hieman kummallinen, sillä musiikkiin oltaisi voitu keskittyä vielä enemmän - eli syvempää kerrontaa. Kuitenki Heidi Heralan, Vuokko Hovatan ja Santeri Kinnusen roolisuoritukset olivat hienoja, kuten myös muiden. Kiitos esityksestä, toivottavasti sama onnistuneiden näytelmien linja jatkuu, sillä oli hienoa saada lisää informaatiota tapahtumista, kun ei ole itse elänyt aikaa. Olen vielä nuori (90-luvulla synt.), mutta silti esitys oli kokemusrikas ja kiinnostava!

Näin esityksen 23.10. Hyytävän vaikutuksen teki katsomoon siirryttäessä kuuluva Lieko Zachovalovan radioselostus Prahan tapahtumista elokuussa 1968! Myös Pertti Koivulan kyylä, joka kehotti sulkemaan puhelimet, oli karmiva. Muuten näytelmä ei aivan vastannut etukäteismielikuvaani. Luulin, että vuoden -68 tapahtumiin olisi keskitytty enemmän. Entä missä oli Jan Palach?! Minulle hän on yhtä tärkeä kuin näytelmän Janille länsimainen rockmusiikki, mutta Stoppard sivuuttaa hänet kokonaan. Muutenkin näytelmästä näkyi, ettei se ole Tsekissä eläneen ihmisen kirjoittama, omakohtaisesti koetun tuntu jäi puuttumaan. Positiivista oli huomata, että yleisössä oli paljon nuoria aikuisia ja opiskelijoita, itse kun olen yli viisikymppinen. Mutta elokuu 1968 on kuitenkin hyvin muistissa! Kiitos teatterielämyksestä!

Loisto esitys,mainio miehitys,hyvä käsikirjoitus,rohea lavastus sekä hyvä ajankuvaus hiustyyleissä-näyttelijät rooleissaan uskottavia.Esitys vei mukanaan ja soi nautittavan lepohetken viimeaikaisten murheellisten tapahtumien keskelle.Kiitos siitä esityksen kaikille osatekijöille!

Ihana Heidi Herala selviytyy näköjään ihan mistä vaan.

Kiitos koskettavasta esityksestä! Tarina sai kiinnostumaan Prahan tapahtumista, jotka olivat entuudestaan vieraita. Kiinnostavaa yhteiskunta- ja ihmisanalyysia. Antoi miettimistä pitkäksi aikaa. Erityiskiitos Santeri Kinnusen aidon ja läheisen tuntuiselle hahmolle.

Kristallinkirkasta näyttelijäntyötä! Tärkeä teksti ja hienosti tulkittu Santeri Kinnunen, Kari Heiskanen, Jouko Klemettilä, Rauno Ahonen,Pertti KOivula, Anna-Maija Tuokko. Heidi Herala kaksoisroolissaan oli huikea. Kiitos koko työryhmälle, älykkäälle näytelmälle annoitte koskettavan tulkinnan. Heiskasen ja Heralan jäähyväiskohtaus sai vedet silmiin. We want more.

Hieno näytelmä. Loistavat näyttelijät. Heidi Heralan riemuvoitto.

Upea teatterikokemus 3.9.08 ennakkoesityksessä. Tasavahvaa näyttelijäntyötä. Heidi Herala teki mahtavat roolisuoritukset, upeaa. Alun jälkeen katsoja "ui esityksen sisään". Usko teatteriin palasi. Ja niin ajankohtaista. Onneksi olkoon kaikille. Anu 63 v. Tuusula

Huikea Heidi Herala!

Loistava esitys, kaikki osa-alueet paikallaan. Roolitus nappiin,lavastus nerokas, musiikki unohtumatonta (olin itse Cambridgessa heinäkuussa -68 kielikurssilla), suhde vanhempiin kuvattu pieteetillä (oma isäni oli tosin reservin kapteeni ja äänesti aina kokoomusta). Anoppi ei saanut selvää dialogista, jos oli musiikkia. Nuorten miesten dialogi oli vähän liian selittelevää ja vaikeaa niille, jotka eivät ole kuunnelleet noita kiihkeitä keskusteluja ja eläneet ajassa. Nuoremmille katsojille olisi syytä esittää aikajana ja tapahtumien kerrostuminen vaikka lisälehdellä käsiohjelmassa. En tullut sitä ostaneeksi, olin 2.9. ennakkonäytöksessä. Tämä on vuoden teatteritapaus ja ennustan runsasta keskustelua mediassa. Hilkka 61v.

Rock´n´Roll

Rock´n´Roll

Galleria

Arviot

Arvio

Janne Villa

Arvio

Eeva Kemppi

Arvio

J.T. Laakso

Kommentit

Lippumyymälä

Yritys- ja ryhmämyynti

Verkkokauppa