Pasi Lampela

Tiimi

Pieni näyttämö
Ensi-ilta 1.9.2005
2 t 30 min
21 euroa

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Rooleissa: Sara Paavolainen, Merja Pietilä, Carl-Kristian Rundman,
Ursula Salo, Juha Veijonen

Ohjaus: Pasi Lampela

Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen

Valot: Risto Heikkerö

Ääni: Mauri Siirala

Galleria

Lavalla seisoo ruskeaan neulenauhapukuun pukeutunut mies, jolla on kädessään samppanjapullo ja lasi, ja katsoo sivulle yllättyneenä. Taustalla näkyvät studiovalot ja lavalaitteet.

Nainen, jolla on punaiset housut, läpikuultava valkoinen pusero ja mustat korkokengät, istuu punaisella penkillä, hymyilee ja katsoo ylöspäin. Hänen ympärillään lattialla on valkoisia kuppeja, ja tausta on tumma.

Nainen, jolla on vaaleat hiukset, hymyilee kirkkaasti. Hänellä on päällään läpikuultava valkoinen pitsinen pusero mustan topin päällä, punaiset housut ja musta vyö, ja hän seisoo tumman taustan edessä.

Kolme ihmistä seisoo yhdessä sisätiloissa hymyillen ja nauraen katsellen käsissään olevia papereita tai valokuvia. He näyttävät nauttivan iloisesta, hilpeästä hetkestä yhdessä.

Silmälasipäinen ja tummaan pukuun pukeutunut mies seisoo sisätiloissa kädet kohotettuna ja ilmeikkäät kasvot modernin, geometrisen taustan edessä.

Valkoiseen pitsiasuun pukeutunut nainen elehtii ilmeikkäästi käsillään puhuessaan, kun mustaan pukuun ja valkoiseen paitaan pukeutunut mies seisoo hänen vieressään ja katsoo tarkkaavaisesti.

Punertava tukkainen henkilö, jolla on maastohousut ja musta toppi, makaa punaisella sohvalla ja lukee kirjaa hämärässä ympäristössä, jossa on tumma tausta.

Nainen, jolla on vaaleat hiukset, musta takki ja polvenkorkuiset mustat saappaat, nojaa yllättyneenä eteenpäin ja pitää pulloa toisessa kädessään lavalla.

Mies, jolla on silmälasit, musta paita ja pilkullinen solmio, nauraa ja pitää kädessään juomaa hämärässä sisätilassa.

Arviot

Gloria, 23.09.2005

Arvio

Liisa Talvitie

JUPPITAIVAS ROMAHTAA Yli ampuen, lähes karikatyyrejä luoden Pasi Lampela piirtää kuvan aikamme niin sanotuista menestyneistä, joiden nuoruus ammensi ideansa 1980-luvun juppiudesta. Näin tyhjentävästi sitä pitääkin kuvata. Lampelan kirjoittama ja ohjaama näytelmä Tiimi osuu säälimättömästi maaliinsa Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Osansa saavat rajaton narsismi, jota juorulehdistö pönkittää, rahan ja menestyksen perässä juosseiden sisäinen tyhjyys ja yksinäisyys sekä elämäntyyli, jossa oma nautinto on tärkeintä. Tiimin koko työryhmä tekee tiiviin dialogin keskellä tarkkaa työtä. Sara Paavolaisen roolihahmo on yksi koskettavimmista: näytelmän loppua kohden yhä paljaampi ja kaikesta uhostaan huolimatta tavattoman hauras.

Lue lisää

Hufvudstadsbladet, 03.09.2005

Arvio

Elisabeth Nordgren

ENGAGERANDE DRAMA OM CITYFOLKET Pasi Lampela, pjäsförfattare och regissör, har redan tidigare utmärkt sig med intressanta uppsättningar bland annat på Teatteri Jurkka. Nu har Lampela både skrivit och regisserat pjäsen Tiimi om den generation som nu, i fyrtioårsåldern, blickar tillbaka på sin ungdomstid i det jagcentrerade, narcissistiska 1980-talet då cityfolket och urbanismen gällde.

Lue lisää

Länsi-Uusimaa, 10.09.2005

Arvio

Kaarina Naski

Tyhjyydestä voi kertoa täydesti

Lue lisää

Helsingin Sanomat, 03.09.2005

Arvio

Lauri Meri

EI PELKKÄ TIIMI, VAAN KOKONAINEN SUKUPOLVI – Pasi Lampelan näytelmä nelikymppisistä jupeista on koskettava komedia.

Lue lisää

Kommentit

Sara Paavolainen!!! Olit loistava. Kiitos. Muutenkin Tiimi oli nautinnollista katsottavaa. Kiitokset koko poppoolle ja hyvää kevättä! (Pe 31.3)

Aivan LOISTAVAA näyttelijäntyötä! Bravo Sara!! Huikean hyvää työskentelyä kaikilta tiimiläisiltä! Koskettavaa, riehuvaa, tunteikasta!!! Minä ja mieheni kiittää ja kumartaa, esitys ma 31.3.

Kertakaikkisen hyvä esitys! Paljon parempi kuin mitä aiheesta (80-luvun nousukausi) voisi kuvitella saada aikaan. Järkyttävin kaikessa kamaluudessaan oli kyllä oikein parhaalla tavalla 80-luvun ruumillistuma: vaalea bitch, oikein etovaksi (tosin ei ulkoisesti etovaksi) tehty akka - ja niin loistavaan roolisuoritukseen yltänyt. Uskomatonta! Oli aika kontrasti nähdä hänet "riisuttuna", puhtaanvalkoisissa loppukohtauksessa. Roolit kai meillä on kaikilla jossain tilanteissa, toisilla ehkä vain "vähän" voimakkaammat kuin toisilla, esitys kyllä pisti miettimään.

Erinomaista näyttelijäntyötä, teksti tästä päivästä.

Esityksen jälkeen ei millään halunnut lähteä kotiin. Olisi halunnut jäädä istumaan ja miettimään. Kiitos koskettavasta esityksestä (29.12.) Näyttelijät tekivät aivan mahtavaa työtä. Mielestäni näytelmän helmiä olivat teksti ja näyttelijäntyö. Pitkästä aikaa näytelmä joka samalla sekä nauratti että oikeasti kosketti. Minulle jäi pysyvä muisto tästä näytelmästä. Ei voi muuta sanoa kuin WAU!

Hyvä näytelmä, mutta mieleen jäi myös näytelmän alussa soinut kappale. Mikähän lie?

Tiimin henkilöt ovat kiinnostavia, sekä latteita kliseitä että järkyttävällä tavalla koskettavia. Käsikirjoitus on suuren lahjakkuden tekemä. Siinä on huonojakin kohtia. Mutta parhaimmillaan tekstissä on sellaista täyteläisyyttä, mitä nykydraamasta usein puuttuu. Tiimissä on kokonainen maailmankatsomus sekä kokonaiset henkilöhahmot, jollaisten luominen tuntuu olevan monelle nykykirjailijalle täysin mahdotonta.

Pitkästä aikaa koskettavaa teatteria hyvien näyttelijöiden ja onnistuneen käsikirjoituksen seurassa.

Tiimi on täynnä loistavia näyttelijä suorituksia. Vaikka näytelmä onkin tragedia,on siinä mukana komiikkaa. Parhaimmat naurut kirvoitti Carl-Kristian Rundman saatuaan hermoromahduksen. Sara on aivan ihana ja tekee myös täydellisen rooli työn. Nainen minun makuuni :) Näytös oli: 24.9. t: Ile

Tiimin tiimille onnittelut! Napakympin arvoinen kokonaisuus matkalla jokaisen meidän sielunmaiseman ytimeen. Aiheen käsittely nauratti, mutta myös pysäytti ja hiljensi. Ensimmäinen puoliaika hämäsi staattisuudellaan. Paikoitellen jopa ahdisti. Voiko nykyään työelämässä ns. menestyä, ellei ole ainakin osa-aikainen ja itseään ajatteleva mulkku?