Pukusuunnittelijalta vaaditaan uteliaisuutta, sinnikkyyttä ja sosiaalisia taitoja
Pukusuunnittelussa hahmojen elämäntarinat yhdistyvät näytelmän historialliseen, sosiaaliseen ja muodilliseen maailmaan
Pukusuunnittelija Marjatta Nissisellä (s. 1954) on takanaan pitkä ura, johon on mahtunut niin elokuva-, ooppera-, teatteri- kuin mainospuvustuksia. Hän kertoo pukusuunnittelun vaativan ennen kaikkea uteliaisuutta, sinnikkyyttä ja sosiaalisia taitoja. On aina taiston paikka, että saa valmiiksi sen, minkä on ajatellut.
Kun Nissinen sai viime keväänä käsiinsä Stalinin suloisen ruoskan käsikirjoitusluonnoksen, alkoi pukusuunnittelun taustatyö. Nissinen suuntasi ensitöikseen Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastoon, josta tarttui mukaan kesälukemiskasa. Kesä kuluikin viihtyisästi 1940-luvun historiaan ja uniformuihin tutustuessa.
Uniformut ovat tosin tulleet tutuiksi myös aiemmissa töissä. Nissinen on suunnitellut puvut moniin sotaelokuviin, kuten Tuntemattomaan sotilaaseen, Tali-Ihantala 1944:än ja Suomen hauskimpaan mieheen. Helsingin Kaupunginteatterille hän on aiemmin suunnitellut puvut Manillaköyteen.
Stalinin suloisen ruoskan pukusuunnitelmien luonnosten piti olla valmiina syyskuussa. Suunnitteluvaiheessa hän tapasi ohjaaja Kari Heiskasta, jotta suunnitelmat pysyisivät ohjaajan kanssa samassa ajattelutasossa eivätkä rikkoisi ohjaajan tyyliä.
Suuri osa puvuista ommeltiin Helsingin Kaupunginteatterin ompelimossa. Joissain puvuissa hyödynnettiin myös teatterin valtavaa pukuvarastoa, jossa on kymmeniätuhansia teatteripukuja. Nissinen kehuu ompelimon tiimiä, johon kuuluu ompelijoita, vaattureita, hatuntekijöitä, patinoijia ja puvustopäällikkö.
”Ilman valmistusosiota mitään ei tapahdu”, Nissinen sanoo ja pyytää lähettämään suuret kiitokset loistavalle tiimillensä.
Vaikka Nissinen on produktion aikana työskennellyt ohjaajan ja ompelimon työntekijöiden kanssa sekä harjoitusvaiheessa tavannut näyttelijöitä ja ollut mukana kaikissa harjoituksissa, on pukusuunnittelijan työ enimmäkseen yksinäistä ja itsenäistä työskentelyä.
Pukusuunnitelma on useiden asioiden summa
Suunnittelutyössä on otettava huomioon monenlaisia asioita yhtä aikaa.
”Suunnittelun realiteetit ovat aika, raha ja jotkut olemassa olevat elementit, joita on käytettävä. Ne on yksi pohja. Toinen pohja on käsikirjoitus ja näyttelijäkaarti”, Nissinen hahmottelee.
Suunnittelutyötä tehdessä on myös päästävä sisään käsikirjoituksen historialliseen, sosiaaliseen ja muodilliseen maailmaan. Tätä varten Nissinen hakeutui erityyppisten aikalaismateriaalien pariin ja etsi kuvia lehdistä, kirjoista ja arkistoista.
”Esimerkiksi vanhoihin Kotiliesiin on piirretty leninkejä, joista voisi itse ommella pukuja. Usein mitä kauemmas Suomen historiasta mennään, sitä hurmaavampia muotilehtiä on”, Nissinen kertoo.
Löytämiensä materiaalien pohjalta Nissinen kokosi jokaisesta roolihahmosta kuvakoosteen.
”Vaikka Stalinin suloisen ruoskan puvut ovat realistisia, niin värimaailma on ohjaajan pyynnöstä nostettu esiin vähän voimakkaammaksi kuin oikeasti on ollut”, Nissinen huomauttaa.
Puvut heijastavat hahmojen elämäntarinaa
Käsikirjoituksesta avautuu pieniä kuvia ja vihjeitä siitä, mitä eri hahmoille on elämässä tapahtunut. Jotta puvut ilmentäisivät mahdollisimman hyvin roolihahmon persoonallisuutta, on pukusuunnittelijan ymmärrettävä näytelmän henkilöiden maailmankuvaa, elämäntapoja ja käytöstapoja.
Stalinin suloisessa ruoskassa seikkailee muun muassa upseereita, luutnantteja ja diplomaatteja, ja pukusuunnittelijan täytyy tietää, miten eri ikäiset ja taustaiset ihmiset ovat aikanaan pukeutuneet. Nissinen vakuuttaa, että kun on tehnyt kotiläksyjä riittävästi, eli kerännyt materiaalia niin että tuntee aiheen hyvin, on puvulle lopulta olemassa vain yksi vaihtoehto. Kun kangasvarastossa näkee oikean kankaan, tietää heti mihin sitä on käytettävä.
Osa hahmoista on todellisia historiallisia henkilöitä, joiden aitoa pukeutumistyyliä myös näytelmässä jäljitellään. Esimerkiksi Hertta Kuusisen vanginvaatetta varten saatiin kuvia
Vankilamuseosta, ja näytelmässä nähtävät vaatteet on tehty yksi yhteen kuvien kanssa. Myös miesten sotilaspuvut vastaavat todellisia pukuja jopa siinä määrin, että kankaat on saatu Nissisen kontaktien kautta Venäjältä.
Puolet näytelmän puvuista on siviilipukuja, jotka on tyylitelty aikakauteen. Fiktiivisten hahmojen puvut on tehty muotoilemalla ne ympäristöön sopiviksi. Sen sijaan esimerkiksi Alli Paasikiven puvut ovat lähteneet liikkeelle Allin oikeista puvuista, ja väritys on sovitettu Paasikiven perheen väriksi.
”Itse asiassa puvuissa on sellaisia väriryhmiä, joista näkee että näillä on yhteys. Kaikki kokonaisuudet puhuu siitä, mikä on ihmisten keskinäinen suhde”, Nissinen selventää.
Nissinen kuitenkin sanoo, että vaikka jostain yksittäisestä, ihanasta puvusta voi olla haltioissaan, tunnistaa hyvän pukusuunnittelun siitä, ettei pukuja oikeastaan edes huomaa. Visuaalinen suunnittelu pitää saada onnistumaan niin, ettei mitään tai ketään osoitella.
Ida Henritius