Hiirenloukun lavastuksen suunnittelusta
Hiirenloukku on klassinen jännitysjuoninäytelmä. Paikka, tässä tapauksessa Monkswellin kartanon täysihoitolan sali, on tarkkaan Agatha Christien käsikirjoituksessa kuvailtu. Mysteeriä on mahdotonta synnyttää näyttämölle ilman tarkkaa tilan arkkitehtuuria. Jännitys saadaan ylläpidettyä noudattamalla käsikirjoituksessa annettua ovien, sähkökatkaisimien, huonekalujen ja ikkunoiden sijoittelua. Näiden elementtien paikoista näyttämöllä syntyy iso osa esityksen rytmistä ja näyttelijöiden liikeradat. Jännitysnäytelmän tilan luominen, samoin kuin farssin, on matematiikkaa; kuinka kauan näyttelijällä kestää siirtyä paikasta A paikkaan B, jotta mysteeri ei paljastu ja tilanteet seuraavat luontevasti toisiaan ja katsoja pysyy jännitysnäytelmän pihdeissä.
Arena-näyttämö on loistava paikka epookissa olevalle näytelmälle. Tila on intiimi ja siinä on ajan luomaa patinaa, jota lavastus toistaa näyttämöllä. Hiirenloukun lavastuksessa olen saanut käyttää jo useamman kerran näyttämöllä olleita huonekaluja teatterin varastosta. Nyt ne muodostavat yhdessä ennenäkemättömän komposition. Lavastuksen materiaaleissa on myös varastojen kätköistä löydettyjä kankaita, joilla seinät on päällystetty sekä aikaisemmista lavastuksistani kierrätettyjä elementtejä uudelleen pintakäsiteltyinä. Löydetyt esineet luovat yhdessä jotain uutta.
Värien avulla lavastukseen on luotu lämmin ja kodikas tunnelma, joka hetkessä muuttuu hyytäväksi Petteri Heiskasen taitavasti suunnitelluissa valoissa. Ulkona sataa lunta, joka tukkii Monkswellin kartanoa ympäröivät tiet ja nummilla ujeltaa hyinen tuuli, joka on kaiken muun näytelmässä kuultavan upean äänisuunnittelun ohella Eradj Nazimovin aikaansaama. Kodin lämpöä, takkatulen rätinää ja sitten jotain aivan muuta; katsomossakaan ei voi olla varma, mistä ovesta murhaaja ilmestyy. Jännittävää katsomiskokemusta!