Hiljaiset sillat herättää kysymyksiä ihmisenä olemisen peruspalikoista
Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County) on monien rakastama teos, joka nousi aikanaan poikkeuksellisen suureksi ilmiöksi. Dramaturgi Ari-Pekka Lahti on halunnut olla uskollinen romaanille ja tehdä näytelmäsovituksesta hyvin tunnistettavan.
Romaani sai alkunsa, kun Robert James Waller (1939–2017) oli 90-luvun alkupuolella kuvaamassa Madison Countyn katettuja siltoja Iowassa. Paluumatkalla hän sai idean romaanista, joka oli pakko saada äkkiä kirjoitetuksi. Vain kaksi viikkoa myöhemmin käsikirjoitus oli valmis lähetettäväksi kustantajalle.
Vuonna 1992 julkaistu romaani kertoo maatalon emännästä Francesca Johnsonista, jonka elämä saa yllättävän käänteen, kun yksinäistä, kulkurin elämää viettävä valokuvaaja Robert Kincaid poikkeaa kysymään tietä Rosemanin katetulle sillalle. Francesca ja Robert kokevat neljän päivän intohimoisen romanssin, joka ei unohdu heiltä koskaan.
Wallerin esikoisromaani julkaistiin pienen kustantamon toimesta vailla mitään odotuksia, mutta se löysi lukijansa nopeasti. Romaani nousi New York Timesin bestseller-listan kärkeen ja pysyi listalla yli kolme vuotta. Kirjan suosiota kasvatti vuonna 1995 julkaistu Clint Eastwoodin ja Meryl Streepin tähdittämä elokuva. Kirjaa on myyty yli 60 miljoonaa kappaletta, ja se on käännetty yli 40 kielelle.
Maaginen rakkaustarina
”Kirjassa on jokin elementti, joka vetosi ihmisiin voimakkaasti ja nosti kirjan ulos kirjamassan joukosta”, Lahti sanoo. Tätä elementtiä – tarinan ydintä – Lahti pohti paljon jo ennen sovittamisen aloittamista. ”Sovituksessa on pyrkimyksenä saada välitettyä tämä mahdollisimman syvästi”, Lahti kertoo.
Näytelmän sovittaminen alkaa kirjan huolellisella lukemisella. Lahdella on tapana purkaa kirja aikajärjestykseen paperilapuille ja asettaa ne kronologisesti seinälle. Se auttaa hahmottamaan, mitä materiaalia on käytettävissä, mikä esityksen muoto on ja miten tarinan pystyy näyttämöllistämään parhaiten.
”Saatan siirrellä paperilappuja ja testailla eri ajatuksia eri muodoista ja miettiä, mikä palvelee näyttämöä parhaiten ja miten saan tarinan ytimen esille”, Lahti kertoo. Hiljaisissa silloissa sivuja ei ole paljon, mutta tapahtumajärjestyksen miettiminen ja yksityiskohtien huomioiminen vaatii dramaturgilta tarkkuutta, jotta katsojat saavat tunteikkaan, tunnistettavan tarinan.
Näytelmän fokus on Francescan ja Robertin kohtaamisessa, maagisen kauniissa rakkaustarinassa. Siinä, miten neljän päivän aikana kaksi ihmistä löytää toisensa niin, ettei mikään ole enää samalla tavalla kuin ennen.
”Rakkaustarina onnistuu salakavalasti nousemaan itseään isommaksi ja syvemmäksi”, Lahti sanoo.
Hiljaiset sillat on resonoinut lukijoihin ja katsojiin niin voimakkaasti, että Madison Countyn katetuille silloille on tehty ”pyhiinvaellusmatkoja” ja sillalla on toimitettu satoja vihkiseremonioita.
Lahti pitää Hiljaisia siltoja iättömänä tarinana, jota voi suositella kaikille, jotka ovat joskus olleet rakastuneita. ”Tarinasta pystyy tunnistamaan jotain voimakasta ja tärkeää. Se ei ole vaan sydämen läpätystä, vaan herättää myös ajatuksia.”
Arjen sankarillisuus
Maailmankirjallisuus on pullollaan kertomuksia, joissa nainen kohtaa kulkurimiehen, rakastuu ja karkaa tämän matkaan. Hiljaisista silloista tekee erityisen se, että Francesca valitsee perheensä ja arjen maatalon emäntänä, vaikka Francesca ja Robert rakastuvat enemmän kuin koskaan aiemmin elämässään.
Lahdesta juuri tässä kuviossa on jotain suurta ja yleisinhimillistä, joka iskee ja jonka ihmiset ympäri maailman tunnistavat. Lähestulkoon kaikki kun joutuvat tekemään elämässä vaikeita valintoja, jotka poissulkevat jotain suurta.
”Aika usein valitaan rakennettu elämä mitenkään väheksymättä sitä. Siinä on jotain, mikä nostaa arjen sankarilliseksi. Minulle tulee mieleen ’Me ollaan sankareita kaikki’ -tyyppiset laulut”, Lahti miettii.
Francesca valitsee arkisen elämän pääsääntöisesti toisten ihmisten takia. Hän tukahduttaa aidon rakkauden ja pitää salaisuuden itsellään melkein kuolemaansa asti. Lahtea koskettaa voimakkaasti, että vanha nainen kantaa 22 vuoden ajan sisällään jotain, mikä on kokemusmaailman tasolla isompi kuin koko muu elämä.
”Siinä on hirveä ristiriita, että pystyy elämään koko loppuelämänsä niin, ettei kadota sitä mitä on itsestään rakastumisen myötä löytänyt”, Lahti sanoo.
”Teos herättää pohtimaan mielenkiintoisia kysymyksiä ihmisenä olemisen peruspalikoista ja siitä, mikä merkitys rakkaudella on ihmisen minuudelle ja elämälle. Sovituksen kautta on mahdollista tuoda ihmiset näiden asioiden äärelle.”