”Lapset on eroitettava tällaisista hirviöistä”
Sisällissodan surullista satoa olivat punaorvot. Puoliorvot mukaan lukien 25 000 lienee oikea määrä, sillä punaleskiä oli 11 000 ja leireillä oli pahimmillaan 80 000 vankia.
Punaleskien oli vaikea saada työtä, ja naisen palkka oli pieni. 2 000 valkoista leskeä sai eläkettä, mutta punalesket vain köyhäinapua. Sen saajalta meni äänioikeus ja lapset voitiin pakkohuostaanottaa varattomuuden perusteella. Lastenkoti saattoi olla jopa avunsaannin ehto.
Alussa ainoa punaleskille tarjottu apu oli lähettää lapset Pohjanmaalle. Ajatus syntyi Koteja kodittomille lapsille -järjestössä, jonka johdossa toimi myöhempi presidentinrouva Ester Ståhlberg. Tarkoitus oli hyvä; Pohjanmaalla oli nälkäisille ruokaa. Tarkoitus oli myös ideologinen. Lapset piti viedä isänmaallisten ihmisten huomaan pois äideiltään, ”etteivät tällaiset hirviöt saa enää lapsia kasvattaa ja niihin istuttaa kalvavaa vihaansa, joka saastuttaa lapsen sielunelämän”, kuten Köyhäinhoitolehti kirjoitti.
Pohjanmaalle lähetettiin lopulta 1 700 lasta. Jotkut palasivat kotiinsa muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua, jotkut jäivät kasvatuskotiinsa aikuisuuteen asti. Kasvatuskodeissa lasten kohtelu vaihteli. Jossain pidettiin omana lapsena, jossain lapsi oli kaltoinkohdeltua ilmaista työvoimaa.
Punaorvot salasivat usein taustansa omilta lapsiltaankin, niin voimakas oli kokemus hyljeksinnästä ja vihasta. Punaorvot häpesivät kohtaloaan, jota eivät olleet valinneet, lapsia kun olivat.
Anneli Kanto Punaorvot-näytelmän käsiohjelmassa