Moniulotteinen draamakomedia perkaa avioeron kerrannaisvaikutuksia
Avioliiton päättyminen vaikuttaa väistämättä eroavaa pariskuntaa laajempaan joukkoon. Mitä tiukemmin elämät ovat kiertyneet toistensa ympärille, sitä varmemmin eroon sotkeutuvat myös muut ihmissuhteet.
Risto Kaskilahti, Pihla Penttinen, Carl-Kristian Rundman ja Ursula Salo esittävät Illallinen ystävien kesken -näytelmässä kahta pariskuntaa, jotka ovat olleet hyviä ystäviä nuoruudesta saakka ja vuosien saatossa hitsautuneet tiiviiksi nelikoksi. Kun näytelmän alussa toinen pareista ilmoittaa yllättäen eroavansa, alkavat myös ystävyyssuhteet horjua.
Ero pakottaa punnitsemaan omia arvoja ja pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Kuka saa olla kenenkin ystävä? Mitä kaikkea ystävyys kestää? Miten elämä jatkuu tästä eteenpäin?
”Tekstissä on hienosti kristalloitu, miten rankat avioeron heijastukset saattavat olla ja miten se saattaa toisessa porukassa, joka ei ole eronnut, synnyttää aggressiota, vihaa, pettymystä tai katkeruutta”, kertoo Rundman.
Näytelmän kautta pääsee tarkastelemaan eron heijastuksia monesta eri näkökulmasta. Erolta on elämässä vaikea välttyä, sillä vaikka ero ei olisi osunut omalle kohdalle, niin luultavasti lähelle on. Siksi jonkun näytelmän hahmon kohtalo varmasti on tunnistettava.
”Tämä on sillä tavalla toteava teksti, että kertoo tarinan olematta kenenkään puolella tai ketään vastaan. Jokainen katsoja voi löytää samastumista ja laajentaa ymmärrystä ja empatiaa sitä kohtaan, mitä vastapuolella voisi olla”, miettii Penttinen.
Vakavien aiheiden taustalla naurua
Vaikka keskiössä ovat raskaat ja hankalat kysymykset rakkaiden ihmissuhteiden päättymisestä, on näytelmässä myös komediallisia piirteitä.
Kaskilahti tosin kertoo, ettei komediallisuus tuntunut aluksi kovin ilmeiseltä. Ensimmäinen lukukerta aiheutti vain muutaman hymyn. Lukuharjoitukset toivat mukanaan lisää sävyjä, hymyjä ja kevyttä naurahdusta, mutta näytelmän hauskuus löytyi vasta harjoituksissa.
”Komediallisuus ei ole suoraan tekstissä, vaan siinä, että esimerkiksi parisuhteessa tai muussa haastavassa ristiriitatilanteessa suusta pääsee kohtuuttomia asioita”, Kaskilahti selventää.
Näytelmän joissain kohtauksissa käyttäydytään julmasti ja jopa absurdistikin toisia kohtaan. Nauru syntyykin samastuttavien tilanteiden kautta. Rundmanin mukaan tunnistuspinnan myötä tullaan teatterin perimmäiseen tehtävään, peilin näyttämiseen yleisölle:
”On hirveän vahva ja jopa terapeuttinen hetki, jos esityksessä pystyy näkemään itsensä tai tutun tilanteen ulkopuolelta. Sillä voi olla puhdistava vaikutus.”
Mietteitä avioeron ympäriltä
Salo kuvaa näytelmää iättömäksi, sillä sen aiheet, teemat ja tapahtumat eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Hän sanoo näytelmän olevan kuin sipuli, josta on harjoitusprosessin myötä kuoriutunut koko ajan esiin uusia tilanteita, jännitteitä ja näkökulmia.
”Harjoituksissa on naurettu, liikututtu ja puhuttu paljon siitä, miten se on resonoinut kunkin omaan elämänpiiriin. Voi kun rakkautta osaisi vaalia ja hoitaa sekä ystävyys- että parisuhteissa ja muistaisi sen voiman ja arvon varsinkin silloin, kun arjesta selviytyminen ja työ uhkaavat viedä mukanaan”, Salo pohtii.
Avioero vaikuttaa moniin ympärillä oleviin ihmissuhteisiin, joten olisi tärkeää, että kaikki osapuolet tulisivat kuulluksi, nähdyksi ja ennen kaikkea ymmärretyksi.
”Elämä on julmaa myös tällä saralla, ja ihmisten ratkaisuja olisi yritettävä ymmärtää. Eivät he ole sen pahempia ihmisiä, vaikka ratkaisu olisi mikä”, sanoo Kaskilahti, jonka näyttelemä roolihahmo ei pysty hyväksymään ystävänsä eropäätöstä.
Näytelmä myös osoittaa, miten tärkeää olisi pystyä puhumaan hankalista asioista rehellisesti. Usein kun ihmissuhteiden ongelmat liittyvät siihen, ettei osata puhua tai koeta sitä tärkeäksi.
”Monesti ongelmatilanteissa juuri puhumisen hetkellä tehdäänkin väistöliike väsymykseen vedoten tai väärinymmärryksen tai hylätyksi tulemisen pelosta. Rohkeus puhua tärkeistä ja vaikeistakin asioista on läpi elämän kulkeva kilvoitus. Kyky kuunnella ja puhua ovat hienoja taitoja, ja onneksi molempia voi myös harjoitella”, Salo miettii.
”Näytelmän pariskunnilla on hirveän samanlaiset lähtökohdat, ja silti vain toinen on löytänyt halun ja jonkun keinon pysyä yhdessä. Aina voi löytää näkökulman, jonka kautta katsoa tai ymmärtää toista, vaikka joskus on ihan hyvä osata erota”, Penttinen sanoo.
Ida Henritius