Musiikki syntyy harjoituksissa prosessityöskentelyn keinoin
Punkia, Tšaikovskia ja työväenmusiikkia – näitä kaikkia kuullaan Mikko Räsäsen tulevaisuudessa.
”Musiikissa yhdistellään ääripäitä ja liikutaan upper class -musiikin ja raisun industrialin välillä”, säveltäjä Timo Hietala kertoo.
Näytelmä sijoittuu kaupungin viemärityömaalle, jossa on tekeillä vesihuollon saneeraus. Kaupunki haluaa, että viemärikaivannon päälle tehdään väliaikainen pyörätie nettistriimauskampanjaa varten. Viemärityömies Mikko Räsänen ja striimauksesta vastaava palvelumuotoilija Lasse Kosonen joutuvat hankkeen takia napit vastakkain.
Mikko Räsänen edustaa perinteistä, konkreettista työtä tekevää duunaria ja Lasse Kosonen puolestaan luovan luokan tietotyöläistä. Näytelmän keskiössä on näiden kahden maailman kohtaaminen.
”Musiikilla leikitellään sillä, onko olemassa keskiluokan musiikkia ja duunarimusiikkia”, Hietala kertoo.
Yhden hengen bändi
Näytelmässä kaiken musiikin soittaa multi-instrumentalisti Joakim ”Jusu” Berghäll, joka on jo yläasteikäisestä asti soittanut useita eri soittimia. Kärsivällisyys ei riittänyt vain yhden soittimen harjoittelemiseen.
”Nuorena monet yrittivät sanoa, että pitäisi keskittyä vain yhteen juttuun, mutta en uskonut vaan jatkoin sitä, mikä tuntui itsestä oikealta. Jälkikäteen se, mikä näyttäytyi kärsimättömyytenä, on ollut oleellinen asia muusikoksi kasvamisessa”, Berghäll kertoo.
Berghäll soittaa rakennustyömaalavasteen päällä neljän metrin korkeudessa flyygeliä, kitaraa, selloa, baritonisaksofonia, lyömäsoittimia sekä erilaisia arkisia käyttöesineitä, jotka taipuvat instrumentiksi.
Trumpetti on yksi ainoista soittimista, joita Berghäll ei osaa soittaa. ”Ollaan kiusattu Jusua, että tähän pitää saada trumpetti”, Hietala vitsailee.
Trumpetin sijaan Hietala tilasi Berghälliltä soolon pyöräpumpulla. Berghäll on opetellut soittamaan sitä kuin huilua. ”Timolla on viehättävä taipumus haastaa ja ottaa kaikki mahdollinen irti”, Berghäll sanoo.
Musiikissa hyödynnetään myös elektroniikkaa. ”Bändi” saadaan kuulostamaan silloin isommalta kuin mitä yhden soittajan olisi muuten mahdollista kuulostaa. Berghällillä on käytössään esimerkiksi loopperi, jolla voi äänittää vaikkapa käsiporaa, ja sen jälkeen soittaa äänitteen päälle.
Lisäksi näytelmässä kuullaan paljon musiikin ja äänityön rajapinnalla liikkuvaa materiaalia, jossa hyödynnetään viemärityömaan ääniä.
”Kirjoitin jokaisesta kohtauksesta ylös, mitä kaikkia mahdollisia ääniä siellä voisi kuulua. Äänisuunnittelijan [Eero Niemi] kanssa ollaan etsitty ja äänitetty näitä rakennustyömaan ja kaupungin ääniä”, Hietala kertoo.
Sävellysprosessi vie koko harjoituskauden
Mikko Räsäsen tulevaisuus ei ole musiikkinäytelmä, mutta musiikkia ja ääntä käytetään paljon. ”Ohjaaja on hyvä musiikissa”, Hietala tietää kokemuksesta. Hän on säveltänyt musiikit useisiin Heikki Kujanpään ohjaamiin elokuviin ja näytelmiin.
Ennen sävellystyön aloittamista Hietala ideoi ja suunnittelee musiikin tyyliä Kujanpään kanssa. He käyvät käsikirjoituksen läpi kohtaus kerrallaan ja miettivät, mikä minkäkin kohtauksen fokus on, mihin kohtauksella tähdätään ja mitä musiikilla ja äänellä voi kohtauksessa tehdä.
Tämän pohjalta Hietala tekee joitain ennakkosuunnitelmia ja pieniä kappaleita ennen harjoitusten alkua. Pääasiassa musiikki kuitenkin sävelletään vasta harjoituksissa.
”Teatterihommissa voi tehdä etukäteistyötä, mutta ei ole lainkaan varmaa, että biisi sopii näytelmään. Ohjaajasta siinä voi olla väärä emootio tai moodi, ja sitten joutuu menemään häntä koipien välissä työhuoneelle ja tuomaan seuraaviin harjoituksiin uuden biisin”, Hietala nauraa.
Harjoituksissa Hietala ja Berghäll alkavat improvisoida kohtausten sekaan sen perusteella, mitä näyttelijät lavalla tekevät. Berghällillä on mukana kaikki soittimet, Hietalalla keyboard ja kannettava tietokone. ”Kuunnellaan toisiamme ja yhdessä etsiskellään kohtauksen tunnelmaa, ja pikku hiljaa se alkaa muotoutua säveliksi”, Berghäll kertoo.
Berghällin mielestä prosessityöskentelyn merkittävin hyöty on se, että harjoituksissa näkee, mitä näyttelijät tekevät, ja kuulee ohjaajan ja näyttelijöiden ajatuksia tekstistä ja näyttelemisestä. Silloin musiikista tulee luonteva osa kokonaisuutta.
Joihinkin kohtauksiin Hietalalla on valmiina ideoita. Hän saattaa esimerkiksi pyytää Berghälliä laittamaan poran päälle ja soittamaan pianolla huonoa Tšaikovskia. Harjoitukset äänitetään, jotta pystytään tarkistamaan, mikä toimii ja mikä ei.
Musiikin syntymisen prosessi vie koko harjoituskauden, sillä näytelmän koko kaari täytyy hahmottaa ennen kuin tietää varmasti, että musiikki sopii kokonaisuuteen. ”Musiikilla ei sellaisenaan ole mitään arvoa, jos se ei täysin palvele sitä, mihin näytelmä on menossa”, Berghäll sanoo.
”Työssä pitää olla kärsivällinen, koska lopputuloksen saaminen kestää kauan. Sen takia jotkut muusikot eivät sovi teatteriin”, Hietala sanoo.
Vaikka suurella näyttämöllä musiikki ja äänityö pitää olla tarkkaan suunniteltua, jätetään esitykseen myös improvisoituja jaksoja.
”Tykkään siitä, että jotkut asiat jää lopullisesti auki. Silloin esitys pysyy hengissä, vaikka sitä esittäisi kuinka paljon,” Berghäll sanoo.
Ida Henritius