Näkyvän ja näkymättömän rajalla
Lapsuus. Perhe. Rakkaus. Mielikuvitus, Taide. Uskonto. Väkivalta. Bergmanin tapa sysätä meidät suurten aiheitten ääreen ja kuljettaa meitä näkyvän ja näkymättömän maailman rajalla tuntuu minulle läheiseltä.
Lasten näkökulman korostaminen näkyy tämän esityksen musiikissa siinä, että en väistä lapsellisiakaan tunteita ja assosiaatioita, en arastele kauneutta, kauhua, surua enkä ristiriitaa enkä mitään tyylilajia. Kuljetan lapsia ja muitakin tämän aikuistensadun henkilöitä hyvin erilaisten maailmojen läpi pienellä jousiorkesterilla ja hienovaraisella elektronisella musiikilla sekä kaukaisuudesta tapahtumia katsovalla laulajalla. Käytän esityksessä myös protestanttista Bachia kunnianosoituksena Bergmanille, jonka lempisäveltäjä hän oli. Toista näkökulmaa jumalasuhteeseen ja mystiikkaan tuo ikiaikainen synagogamelodia Ukrainasta.
Bergman teki niin teatteria ja elokuvia kuin oopperaa ja nukketeatteriakin. Tämä resonoi minussa vahvasti, koska itsekin olen työskennellyt kaikkien näiden lajien parissa, joista kukin toimii täysin omalla logiikallaan. Esityksemme pohjana on Bergmanin itsensä elokuvakäsikirjoituksesta muokkaama kirja, jossa näkyy elokuvadramaturgia. Siksi suhtaudun tämän esityksen musiikkiin sekatekniikalla, mutta ehkä kuitenkin eniten elokuvamaisesti, rakentaen lähikuvia ja laajoja yleiskuvia, pientä maailmaa ja suurta rajatonta avaruutta.
Musiikki ja äänisuunnittelu rakentui harvinaisen pitkällä aikavälillä äänisuunnittelija Jaakko Virmavirran kanssa. Huolella tehty dramaturginen ja tyylilajeja tutkiva esityö mahdollisti äänen ja musiikin tekemiselle erityisen hienon, innostuneen, keskustelevan ja tasavertaisen yhteistyön, johon olen harvoin laitosteattereitten tuotantopaineissa päässyt.
Suuret teemat ovat prosessin aikana liikutelleet minussa mannerlaattoja. Juuri nyt mietin sitä, minkälaisen lapsuuden olen kyennyt tarjoamaan omille lapsilleni. Mitkä oman elämäni käänteet ja kompuroinnit ovat jättäneet jälkiä lapsiini? Onko hetkittäin kaikennielevä taiteentekemiseni ollut heille ahdistavaa? Tietävätkö he varmasti, että rakastan heitä äärettömästi? Näiden ajatusten ajattelu on osittain tuskallista ja pakottaa katsomaan totuutta suoraan silmiin. Sellainen on minulle Bergman.
Sanna Salmenkallio
Säveltäjä-muusikko-äänisuunnittelija