Riemukas ja karnevalistinen dystopia
Maailma on tuhoutunut, ja ainoastaan erään teatterin työntekijät ovat onnistuneet selviämään hengissä. He ryhtyvät rakentamaan uutta, parempaa yhteisöä – heidän Edeniään – mutta päätyvät toistamaan kaikki ihmiskunnan vanhat virheet.
”Vaikka eletään maailmanlopun jälkeistä aikaa, lavalla nähdään runsasta musikaali-ilottelua”, lupaa Uuden Edenin käsikirjoittaja ja ohjaaja Juho Mantere.
Hän kuvaa musikaalia Disney-henkiseksi: ”Pyritään siihen, että tämä olisi aidosti koskettava ja samalla tosi hauska, niin kuin parhaat Disney-musikaalit.”
Pitkä yhteistyö
Mantere on luonut Uuden Edenin yhdessä säveltäjä Henri Lyysaaren kanssa. Heidän yhteistyönsä musikaalien parissa alkoi jo vuonna 2019, jolloin he tekivät Q-teatteriin musikaalin Donkey Hot.
”Siitä tuli älyttömän hyvä ja pidetty, ja sellainen olo, että musikaalin tekemisessä on jotain tosi siistiä”, Mantere kertoo.
”Musikaali on ainutlaatuinen esittävän taiteen muoto ja tuntuu arvokkaalta tuoda uusi kotimainen musikaali amerikkalaisten tuotantojen rinnalle.”
Uuden Edenin työstäminen alkoi jo vuonna 2020. Se on hioutunut lopulliseen muotoonsa pitkän kehitystyön ja lukuisten versioiden myötä. Mantere ja Lyysaari ovat myös pitäneet Helsingin Kaupunginteatterilla workshopeja, joissa he ovat kokeilleet tekstin toimivuutta ja kehittäneet sitä näyttämöllä.
Lyysaari kertoo, että teksti ja musiikki ovat syntyneet rinnakkain ja ruokkineet toinen toisiaan prosessin aikana. Laulujen sanat on tehty yhteistyössä niin, että Mantereella on ollut lähtöajatus teksteistä ja Lyysaari on vienyt niitä siihen suuntaan, mihin sävellys on vaatinut.
Uudessa Edenissä bändinä toimii rock-kvartetti, josta kuoriutuu myös akustisia sävyjä.
Sävellyksiä Lyysaari kuvaa melodisiksi musikaalikappaleiksi, joissa Disney-musikaalimusiikki kohtaa rock-estetiikan ja Suomi-iskelmän. ”Tyylivalinnat liittyvät hahmoihin ja tilanteisiin. Joku hahmo linkittyy 70-luvun iskelmään ja joku toinen on enemmän rock-vivahteinen. Toisaalta koko ensemble saattaa yllättäen pistää jalalla koreasti kuin Broadwayn klassikkomusikaalissa konsanaan”, hän selittää.
Musiikin vilpittömyydessä ja melodian kaarissa voi kuulla vaikutteita Disneyn elokuvien säveltäjältä Alan Menkeniltä ja klassikkomusikaalit The Sound of Music ja Oklahoma! säveltäneeltä Richard Rodgersilta, joita Lyysaari itse pitää tärkeimpinä esikuvinaan musikaalin saralla.
Naurua synkkyyden keskellä
Uuden Edenin keskeinen teema on maailmanlopusta selvinneiden halu rakentaa parempaa maailmaa. Kuitenkin juuri tämä pyrkimys aiheuttaa ristiriitoja, sillä hahmoilla on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millainen uuden maailman pitäisi olla ja millä säännöillä sen tulisi toimia.
”Kaikki hahmot ovat itsekkäitä ja tavoittelevat omaa etuaan, mutta heitä katsotaan silti lämmöllä”, Mantere sanoo.
Näytelmä käsittelee samalla laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten mitä kaikkea voi tehdä oman ideologiansa puolesta? Vaatiiko toimiva yhteisö sen, että kaikki ovat samanmielisiä? Lisäksi se tutkii ihmisten perustavanlaatuista tarvetta rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Mantere vakuuttaa, että vakavia teemoja käsitellään viihdyttävän musikaalin keinoin. Huumori on pitkälle vietyä ja groteskia, sellaista kuin esimerkiksi South Parkissa.
“Komediallisuus on osa tapaani katsoa maailmaa. Esityksessä ihmisyyden pimeimpiäkin puolia katsotaan huumorin läpi.”, Mantere sanoo.
”Meillä on loistava ryhmä kasassa, emmekä malttaisi odottaa harjoitusten alkamista. On tosi positiivinen fiilis lähteä tutkimaan ja rakentamaan maailmaa yhdessä työryhmän kanssa”, Lyysaari sanoo.
Teksti Ida Henritius