Surrealistisia kuvia ja live-flamencoa
Nimi Veren häät viittaa espanjalaisen kirjailijan Federico García Lorcan vuonna 1932 valmistuneeseen tragedianäytelmään, joka sai kantaesityksensä Madridissa seuraavana vuonna.
Esitys ei kuitenkaan pohjaudu vain näytelmään vaan ammentaa laajemmin Lorcan koko tuotannosta, elämästä ja hänen lähipiiristään, johon kuului useita surrealistisia taiteilijoita.
Atro Kahiluoto toimii Veren häiden dramaturgina, Kaari Martin koreografina ja Roni Martin säveltäjänä, ja ohjauksesta he vastaavat kolmistaan. Surrealistinen tanssiteos luodaan yhdessä ensemblen kanssa erilaisten improvisaatioharjoitusten pohjalta.
”Meillä voi olla esimerkiksi teoria kohtauksesta, mutta emme anna esiintyjille rooleja tai askelia, vaan annamme heille vapaan mahdollisuuden tulkita teoriaa”, Roni Martin kertoo.
”Flamenco-musiikki, -liikekieli ja -oleminen luovat perustan ja pelikentän, jolla liikumme. Se tuo tyylillisen yhtenäisyyden”, Atro Kahiluoto kertoo.
Historialliset rinnakkaisuudet
Veren häät kirjoitettiin ennen vuonna 1936 syttynyttä Espanjan sisällissotaa. Aikaa leimasivat erilaisten aatteiden yhteenotot, kasvava polarisaatio ja vääränlaisten ihmisten julkinen pieksentä. Fasismin nousu ja sodan uhka loivat varjon koko Euroopan ylle.
”Koimme, että sen ja tämän ajan välillä on historiallinen alluusio, jota halusimme tutkia. Lorcan rooli esimerkiksi vertautuu meidän taiteilijoiden rooliin tässä ajassa”, Atro Kahiluoto sanoo.
Iso osa taiteilijoista joutui pakenemaan Espanjasta, mutta Lorca kieltäytyi lähtemästä kotikaupungistaan. Hän otti valtavan henkilökohtaisen riskin, minkä seurauksena hänet teloitettiin sodan ensipäivinä.
”Tämä on myös kunnianosoitus taiteilijoille, jotka eivät tiukassa paikassa taivu”, Kaari Martin sanoo. ”Mutta kun puhutaan esityksen teemoista, puhutaan vain siitä, minkä kautta me työstämme sitä. Emme halua alleviivata mitään, vaan jättää tulkinnan varaa katsojille.”
Rikas taidemuoto
Espanjan sisällissota ja Francisco Francon valtaannousu merkitsivät myös flamencon yhden kultakauden loppua.
”Francon kaudella flamenco kastroitiin ja kesytettiin, ja siitä tehtiin näyttelyapina, jota kutsutaan nimellä turisti-flamenco. Siitä pysymme niin kaukana kuin pystymme”, Roni Martin sanoo.
Andalusiaa alettiin silloin markkinoida turisti-flamencon avulla, johon eivät kuuluneet synkät ja raa’at vastarinnan elementit. Tähän perustuvat myös monien suomalaisten mielikuvat flamencosta.
”Täällä flamencosta on valitettavan yksipuolinen ja pinnallinen kuva, vaikka se on äärimmäisen rikas taidemuoto, jossa on länsimaalaisille ihmisille vieraita vaikutteita”, Kaari Martin kertoo.
Francon valtakaudella elinvoimaista ja rikasta flamencoa pitivät silti hengissä Espanjan romanit, joiden keskuudessa se säilyi perhetraditiona. Teoksessa vierailevat espanjalaismuusikot Juan Antonio Suárez ”Cano” ja Victor Carrasco ovat romanitaustaisia.
”Meillä on selkeästi ulkopuolinen näkökulma, ja koko tematiikasta syntyy vuoropuhelu meidän ja romanimuusikoiden välille”, Kaari Martin kertoo.
Flamenco perustuu voimakkaasti improvisaatioon, mikä tulee näkymään myös Veren häissä. Muusikot eivät soita nuoteista vaan reagoivat siihen, mitä näyttämöllä tapahtuu.
”Muusikoiden rooli ei ole säestää esiintyjiä. He ovat kertojia, joiden unien ja alitajunnan kuvia esiintyjät ovat”, Kaari Martin sanoo.
Teksti: Ida Henritius