Aina

Studio Elsa
Ensi-ilta 20.3.2009
1 timme 15 min, ingen paus
Barn 11 år och

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Rollista: Rauno Ahonen, Vuokko Hovatta, Jouko Klemettilä,
Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Hannes Suominen

Regissör: Olka Horila
Scenografi och kostymer: Annukka Pykäläinen

Galleria

Kolme värikkäisiin takkeihin pukeutunutta ihmistä seisoo lähekkäin tuijottaen eteenpäin yllättynein tai uteliain ilmein. Heidän takanaan näkyy graffitilla päällystetty seinä hämärässä valaistuksessa.

Kaksi ihmistä seisoo liitutaulun edessä ja katsoo ylöspäin yllättyneinä. Toisella on vihreä takki, keltainen ruudullinen hame ja neulomyssy, toisella sininen takki ja harmaa hattu, ja hänellä on pehmolelu ja oranssi laukku.

Kaksi pipoon pukeutunutta ihmistä istuu pöydän ääressä. Toinen on kyyristynyt pöydän viereen ja katsoo ylöspäin, kun taas toinen istuu pöydän ääressä ja katsoo sivulle. Taustalla näkyy liitutaulu, johon on raapustuksia.

Vihreään takkiin, punavalkoiseen kukkatakkiin ja keltaiseen neulomyssyyn pukeutunut nainen seisoo satunnaisilla valkoisilla raapustuksilla päällystetyn liitutaulun edessä, katsoo hieman sivulle ja hymyilee.

Nuori nainen, jolla on keltainen ruudullinen hame, vihreä takki ja neulomyssy, seisoo dramaattisessa sinisessä valaistuksessa reppu selässään ja käsi ojennettuna puhelinpylväiden muodostaman taustan edessä.

Henkilö seisoo kädet ylhäällä, kun valkoinen konfetti putoaa hänen ympärilleen lavalla, ja neljä ihmistä taputtaa ja hymyilee hänen ympärillään. Koristeltu kakku ja jälkiruokia on pöydällä ryhmän edessä. Kohtaus vaikuttaa juhlalliselta ja iloiselta.

Arviot

,

Arvio

Att hantera sorg

Lue lisää

,

Arvio

Helsingfors stadsteaters Always är en barnteater för skolbarn, vars budskap riktar sig till vuxna publik. Förlusten som drabbat familjen har kastat modern ner i depression. Sorg och vardagens glädjeämnen sätter rytmen i familjens överlevnadshistoria, väl spelad.När en barnpjäs bygger på en stor tragedi innebär lösningen många risker. En av dem är att utsätta hela föreställningen för tragedi så att inget annat i helheten talar till, lockar eller överraskar den lilla tittaren. I andra änden av spektrumet lämnas barnberättelser till för små saker: de berättar om hur en docka försvinner, även om det i riktiga barns liv ofta försvinner mödrar och pappor. Men ändå: förlusten och upptäckten av en docka är också stora saker i ett barns värld. Att arbeta på vågar är en känslig sport, men Helsingfors stadsteaters pjäs Aina lyckas med detta. En slående egenskap hos moderna barnberättelser är diskussionen om psykisk ohälsa. Miljön i sig är säker och medelklass, men världen är fortfarande full av oförklarliga hot. Psykiska problem dyker också upp i Aina . Hennes fars död har lett till hennes mammas (Aino Seppo) depression. Familjens elvaåriga Aina (Vuokko Hovatta) sköter sitt eget och sin fyraårige lillebror Aarres (Hannes Suominen) vardag. I skolan måste hon svara på sina klasskamraters frågor om sin pappas öde, och hon måste också ljuga för sin vänliga farbror bredvid att allt går bra hemma.

Lue lisää

,

Arvio

Det finns alltid ljus efter sorg

Lue lisää

,

Arvio

Längtan efter en vuxen

Lue lisää

,

Arvio

När barnets gråt lämnas kvar av modernDet finns alltid en mild lek om sorg och överlevnad

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja