Aina

Studio Elsa
Premiär 20.3.2009
1 timme 15 min, ingen paus
Barn 11 år och

OBS! Inte längre i repertoaren!

Rollista: Rauno Ahonen, Vuokko Hovatta, Jouko Klemettilä,
Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Hannes Suominen

Regissör: Olka Horila
Scenografi och kostymer: Annukka Pykäläinen

Galleri

Kolme värikkäisiin takkeihin pukeutunutta ihmistä seisoo lähekkäin tuijottaen eteenpäin yllättynein tai uteliain ilmein. Heidän takanaan näkyy graffitilla päällystetty seinä hämärässä valaistuksessa.

Kaksi ihmistä seisoo liitutaulun edessä ja katsoo ylöspäin yllättyneinä. Toisella on vihreä takki, keltainen ruudullinen hame ja neulomyssy, toisella sininen takki ja harmaa hattu, ja hänellä on pehmolelu ja oranssi laukku.

Kaksi pipoon pukeutunutta ihmistä istuu pöydän ääressä. Toinen on kyyristynyt pöydän viereen ja katsoo ylöspäin, kun taas toinen istuu pöydän ääressä ja katsoo sivulle. Taustalla näkyy liitutaulu, johon on raapustuksia.

Vihreään takkiin, punavalkoiseen kukkatakkiin ja keltaiseen neulomyssyyn pukeutunut nainen seisoo satunnaisilla valkoisilla raapustuksilla päällystetyn liitutaulun edessä, katsoo hieman sivulle ja hymyilee.

Nuori nainen, jolla on keltainen ruudullinen hame, vihreä takki ja neulomyssy, seisoo dramaattisessa sinisessä valaistuksessa reppu selässään ja käsi ojennettuna puhelinpylväiden muodostaman taustan edessä.

Henkilö seisoo kädet ylhäällä, kun valkoinen konfetti putoaa hänen ympärilleen lavalla, ja neljä ihmistä taputtaa ja hymyilee hänen ympärillään. Koristeltu kakku ja jälkiruokia on pöydällä ryhmän edessä. Kohtaus vaikuttaa juhlalliselta ja iloiselta.

Recensioner

Kotiliesi, 14.04.2009

Recension

Essi Salonen

Att hantera sorg

Läs mera

Skenet.fi, 26.03.2009

Recension

Maria Säkö

Helsingfors stadsteaters Always är en barnteater för skolbarn, vars budskap riktar sig till vuxna publik. Förlusten som drabbat familjen har kastat modern ner i depression. Sorg och vardagens glädjeämnen sätter rytmen i familjens överlevnadshistoria, väl spelad.När en barnpjäs bygger på en stor tragedi innebär lösningen många risker. En av dem är att utsätta hela föreställningen för tragedi så att inget annat i helheten talar till, lockar eller överraskar den lilla tittaren. I andra änden av spektrumet lämnas barnberättelser till för små saker: de berättar om hur en docka försvinner, även om det i riktiga barns liv ofta försvinner mödrar och pappor. Men ändå: förlusten och upptäckten av en docka är också stora saker i ett barns värld. Att arbeta på vågar är en känslig sport, men Helsingfors stadsteaters pjäs Aina lyckas med detta. En slående egenskap hos moderna barnberättelser är diskussionen om psykisk ohälsa. Miljön i sig är säker och medelklass, men världen är fortfarande full av oförklarliga hot. Psykiska problem dyker också upp i Aina . Hennes fars död har lett till hennes mammas (Aino Seppo) depression. Familjens elvaåriga Aina (Vuokko Hovatta) sköter sitt eget och sin fyraårige lillebror Aarres (Hannes Suominen) vardag. I skolan måste hon svara på sina klasskamraters frågor om sin pappas öde, och hon måste också ljuga för sin vänliga farbror bredvid att allt går bra hemma.

Läs mera

Turun Sanomat, 22.3.2009

Recension

Eeva Kemppi

Det finns alltid ljus efter sorg

Läs mera

Kansan Uutiset, 27.03.2009

Recension

Anni-Helena Leppälä

Längtan efter en vuxen

Läs mera

Helsingin Sanomat, 22.03.2009

Recension

Suna Vuori

När barnets gråt lämnas kvar av modernDet finns alltid en mild lek om sorg och överlevnad

Läs mera

Kommentarer

Tämä on esitys ihan kaikille ,ikää katsomatta.Kiitos kaunis koko työryhmälle!Tätä tahtoo lisää!

Aina oli nappiesitys äidille ja kolmelle 9-vuotiaalle tytölle. Juuri oikeassa suhteessa surullisia ja traagisia asioita sekä kuitenkin mukavan tunnelman jättävää optimismia. Osuva huumori kruunasi kaiken. KIITOS LOISTAVASTA TEATTERIELÄMYKSESTÄ!'Tullaan varmasti toistekin'

Aina näytelmässä parasta oli Ainan pikkuveli Aarre, koska arre oli hauska. Sitten myös se sijainen oli hauska, kun se yritti esittää Ainan isää. Kalle oli hauska kun se oli semmoinen kovis ja se ydellä tunnilla sanoi koko ajan seksi,seksi,seksi. Jennyn äiti ei osannut pitää Jennylle kuria, koska mun mielestä Jennyn äiti oli "pissis" T:saga

Kalle, Aina ja Pikkuveli Aarre oli tosi hauskoja. Aina oli hyvä esittämään yksitoista vuotista tyttöä. Kalle olli hauska, koska se söi kuulokkeita ja oli yhessä vaiheessa "ällö". Se oli ällö kun se kysyi että: onko tää joku seksi juttu vai? Ja sit se sanoi kun se kantoi niitä tuoleja niin se hoki että: seksi,seksi,seksi. Pikkuveli Aarre oli hauska, kun se kokoajan kysyi että "mikä on elämä" ja, että se sanoi sille hohtavalle tyypille näin: Sä oot pimee! Ja sit se vastas että: jaa että mä oon pimee. Sitten Aina vaan nauroi!!! :) Jenni oli aika mököttäjä mutta se oli hyvä kun se joutui kaappiin niin sen äiti tuli lohduttaa sitä siihen sen kaapin oven eteen ja sit sekin joutui kaappiin. T:Leea

Olimme eilen katsomassa AINAA!! Täytyy sanoa, että kyllä tuli hyvälle mielelle siitä esityksestä.Kaikki näyttelijät olivat mainioita.PIKKU-AALO oli tosi hellyyttävä.Suosittelen KAIKILLE
T: mellu

Missä olivat Ainan äidin ystävät? Kuinka hän oli niin yksin?

Näytelmä kertoi miten erilaista on elää ilman isää.

Parasta
1 Kallen vitsit
2 Aarteen vitsit

Parasta minusta oli, kun Kalle osoitti jalalla kohtaa ja kysyi Ainalta: - Miks sä aina seisot tos?
Toinen asia oli hauskaa, kun Jenni sai aina uusia vaatteita ja uuden kännykän. Ja kun Jenni opetettiin käyttäytymään laittamalla Jenni kaappiin.

Parasta oli se, kun Aarre koko ajan sano sille äidille että saanko tulla sun viereen nukkumaan jos näen hirviöitä. Ja kun se Kalle siinä yhes vaihees sano koko ajan Täh!

Kaunis kertomus reippaasta - liian reippaasta - tytöstä, jonka tielle sattuu ymmärtäviä aikuisia, kun äidiltä on voimat loppuneet.
Lapsikatsojille oli omat ilon ja surun tasonsa, aikuisille jäi tulkittavaksi isän itsemurha ja äidin alkoholismi. Herätti tunteita, se on elämää. Vuokko on Aina ihana!

Hyvää lasten teatteria, kiitos!