Ihmisen osa

Pieni näyttämö
Premiär 24.2.2011
2 h 40 min
normalbiljett 31 € - 42 €

OBS! Inte längre i repertoaren!

Pjäsen förenar uppriktig visdom med djup humor och är en skarp analys av människans lott i världen.

Ihmisen osa är en dramatisering av Kari Hotakainens prisbelönta roman. Berättelsen är skriven som en mångstämmig roman, ett slags samling berättelser. Förutom huvudpersonen Salme Malmikunnas (Ritva Valkama) får också hennes man Paavo, deras tre barn Helena, Maija och Pekka, en busschaufför, en polis, en konsult och alla andra som på sitt sätt påverkar händelseförloppet göra sina röster hörda. Pjäsen har redan spelats för utsålda salonger i närmare två år.

I rollerna: Ritva Valkama, Markku Huhtamo, Sanna-Kaisa Palo/Sari Mällinen, Teemu Palosaari, Jaakko Saariluoma, Armi Toivanen, Kari-Pekka Toivonen, Leena Uotila, Aslak Mamadou, Lotus Tinat/ Laura Lempiäinen/ Leeni Rantala

Regi och dramatisering: Raila Leppäkoski
Scenografi: Antti Mattila
Kostym: Riitta Anttonen-Palo
Ljusdesign: William Iles

Galleri

Vanhempi nainen, jolla on lyhyet harmaat hiukset, istuu tuolilla ja hymyilee lämpimästi kädet yhteen lyötyinä. Hänellä on yllään harmaa asu, joka on asetettu tummaa, yksinkertaista taustaa vasten.

Valkoiseen univormuun pukeutunut nainen ojentaa punaista kulhoa kohti takkiin pukeutunutta miestä, jolla on kädessään keltainen muovipussi. Mies näyttää yllättyneeltä ja pysähtyy syömään hammastikulla. Tausta on tumma.

Aikuinen seisoo ja katselee, kun vaaleanpunaiseen neuletakkiin pukeutunut nuori tyttö soittaa viulua. Tausta on tumma, ja molemmat ovat pehmeästi valaistuja, mikä viittaa esitykseen tai musiikkituntiin.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää; yksi vaaleaan bleiseriin pukeutunut istuu penkillä, kun taas kaksi muuta, vartijoiksi pukeutunutta, seisovat ja istuvat lähellä ja käyvät intensiivistä keskustelua dramaattisessa valaistuksessa.

Kaksi naista lavalla; toinen, jolla on beige baretti, näyttää yllättyneeltä, kun taas toinen, harmaaseen puseroon pukeutunut, pitää puhelinta korvaansa ja vaikuttaa huolestuneelta. Tausta on tumma, mikä korostaa heidän ilmeitään.

Vanhempi mies, jolla on neuletakki, seisoo tuolilla istuvan vanhemman naisen vieressä ja elehtii, kun nainen puhuu hänelle hämärästi valaistulla näyttämöllä. Molemmat ovat pukeutuneet rentoihin vaatteisiin, mikä viittaa dramaattiseen teatterikohtaukseen.

Lavalla on kolme naista. Yksi, siniseen villatakkiin pukeutunut, istuu etualalla pitelemässä papereita. Toinen istuu penkillä selin, ja kolmas seisoo taustalla valkoisessa mekossa. Näyttämö on lavastettu minimaalisesti.

Tummiin takkeihin pukeutunut nainen sytyttää savukkeen pitelemällä aski kädessään, ja toinen harmaaseen takkiin pukeutunut vanhempi nainen seisoo epäselvästi taustalla tummaa taustaa vasten.

Siniseen takkiin ja värikkääseen hameeseen pukeutunut nuori nainen halaa valkoiseen villapaitaan ja farkkuihin pukeutunutta nuorta miestä. Nainen painaa päänsä miehen rintaan, kun mies pitää häntä hellästi sylissään, molemmat seisovat yksinkertaista tummaa taustaa vasten.

Vanhempi nainen, jolla on lyhyet harmaat hiukset ja harmaa napitettu asu, istuu ja tutkii mietteliäästi käsinkirjoitettuja kirjeitä tai kortteja molemmissa käsissään tummaa taustaa vasten.

Nuori mies ja vanhempi nainen istuvat puupenkillä keskustellen. Mies elehtii käsillään, kun taas nainen kuuntelee tarkkaavaisesti pitäen sylissään mustaa käsilaukkua. Molemmat vaikuttavat vakavilta ja keskittyneiltä.

Kaksi ihmistä istuu lavalla puisella penkillä. Vasemmalla istuva nuorempi henkilö katsoo oikealla istuvaa vanhempaa henkilöä, jolla on musta käsilaukku kädessään. Heidän takanaan olevalle siniselle taustalle on piirretty suuri ääriviiva avoimesta kirjasta.

Kaksi miestä lavalla, toinen pukumies, jolla on ruokalautanen kädessään ja hämmentyneen näköinen, kun taas toinen, rennosti pukeutunut, elehtii kädellään kuin selittäisi tai suostuttelisi. Tausta on tumma, mikä viittaa teatteriympäristöön.

Vanhempi nainen, jolla on ruudullinen takki ja ruskea neulosmyssy, seisoo pienen puupöydän ääressä ja puhuu langalliseen puhelimeen. Lähistöllä hämärästi valaistulla lavalla on beige tuoli ja vihreä roskakori.

Kuvioituihin vaatteisiin pukeutunut henkilö istuu maassa ja soittaa nauhuria, ja hänen vieressään on käsin kirjoitettu kyltti ja kuppeja. Taustalla katselee vanhempi nainen, jolla on kädessään vihreä ostoskassi.

Juoksutakkinen mies istuu maassa vihreän roskiksen vieressä keltainen muovipussi kädessään. Hänen takanaan sinisellä seinällä on pystysuorassa sana RAHAA. Kohtaus on hämärästi valaistu.

Recensioner

Voima.fi, 11.5.2011

Recension

Mikko-Oskari Koski

Livets trådar möts och skiljs åt

Läs mera

Anna, 03.03.2011

Recension

Sanna Wirtavuori

Garanterad Hotakainen

Läs mera

Savon Sanomat, 26.02.2011

Recension

Ilkka Kuosmanen

En persons roll är en annans Helsingfors stadsteater 24.2. Scenbearbetning av Raila Leppäkoski. En av de nuvarande trenderna inom teatern är att filmatisera aktuella bästsäljande romaner till scenen i snabb takt. Bokens läsare blir nästan alltid besvikna: läsarens fantasi är förvånansvärt svår att överträffa. I rollen som man på Helsingfors stadsteater händer något så sällsynt att man nästan glömmer att man ser en pjäs baserad på en bok. Raila Leppäkoskis lågmälda scenadaption är exceptionellt funktionell, rent ut sagt mitt i prick. Den erkänner karaktären hos Kari Hotakainens robust vackra roman, men förblir inte en fånge av den. Den lyckas till och med öka romanens karaktärsgalleris attraktionskraft. Inte konstigt att premiärpubliken skrek bravo efter att pjäsen var slut. När empatin försvann Den förskottsreklam för den mänskliga delen har till stor del byggts på Ritva Valkama. Valkama, som utstrålar varm karisma, är i en klass för sig som pjäsens livliga garnhandlare förskönad av vardagslivet. Han bestämmer sig för att sälja sin livssanning till en författare som är trött på sin egen del för en engångssumma på 7 000 euro.Men berättelsens garnhandlare Salme Malmikunnas och en persons tendens att berätta om sitt eget liv är bara en ram inom vilken Hotakainen kan ta till sig det väsentliga, människan. Enligt Hotakainen finns det främst två saker som gör homo sapiens mänsklig: fantasi och koncentration. Med deras hjälp kan vi för en stund sätta oss in i någon annans situation, föreställ dig till exempel hur det känns att stå i en brödkö, att komma som en “felfärgad” invandrare till ett fientligt, kallt land, eller att se våra barn lida. Den västerländska marknadsekonomin verkar ha förlorat sin förståelse för människans roll: empati, rättvisa och strävan efter välbefinnande verkar inte passa in i samma bild. I fallet med familjen Salme Malmikunnas eskalerar påståendet långsamt mot den ökända verkliga Audi-mannen ( Kari-Pekka Toivonen i pjäsen), som dödar en liten flicka med sin skrotbil vid ett övergångsställe och kräver att hans bils sportutrustning nämns i polisrapporten. Balanserad styrning Raila Leppäkoskis balanserade regi flyter obehindrat på en nästan naken roterande scen. Under första akten verkar det som att Leppäkoski har reducerat Hotakainens rika textväv till en ganska vanlig och harmlös tragikomedi. Den har sina roliga stunder och ibland överdrifter. Den andra akten bevisar motsatsen. Seriefokuset bleknar i bakgrunden, och Hotakainens träffsäkra skildring av mänskligheten träder fram. Dramat behåller sitt intresse, eftersom karaktärerna eller situationerna inte förklaras. Vi får själva avgöra varför telefonförsäljaren Maija (charmigt nyckfull, lekfulla Armi Toivanen) börjar stjäla och förvandlar hela sitt liv till ett lakoniskt skämt. Eller varför Pekka (passande nog överdriven Jaakko Saariluoma) faller ner i rännstenen. Eller varför den framgångsrika managementkonsulten Helena ( Sanna-Kaisa Palo, som verkar genuint orolig) kollapsar. Villkoren för tolkning ges, men de påtvingas inte. Jämfört med boken är det bara busschauffören Biko (Aslak Mamadou) till synes ansträngningslösa förmåga att begå våld som är dåligt förankrad. Leena Uotila och Teemu Palosaari spelar båda en rad delvis komiska biroller, som spelar en viktig roll i att spegla och förvärra huvudkaraktärernas mentala tillstånd. Gemensamma agg – melankoli, ordbehärskning och påtvingad förödmjukelse inför livet – kommer också fram i dem.

Läs mera

nettiET.fi, 25.2.2011

Recension

Tarja Rea Luomanperä

Hälsningar: Mamma I början finns en upplyst stol, en berättare och – kärlek. En moders kärlek till sina barn. Människor från vilka vår tids berättelseekonomi suger sina vinster. Ett barn håller ut, ett annat marginaliseras, och ett tredje skämtar. Helsingfors stadsteaters nya pjäs, Den mänskliga delen , baserad på romanen av Kari Hotakainen, gläder med sin djärva bearbetning och riktade ljussättning (Raila Leppäkoski). Att läsa en bok minskar inte scenupplevelsen – och vice versa. Ett satiriskt drama om våra paradoxala tider. En tid där det som är viktigare och mer intressant än sanningen är hur saker och människor får låta och se ut. Modern (Ritva Valkama), en före detta garnhandlare Salme, är en vanligtvis klok folkkvinna som säljer sin familjs livshistoria till en författare (Teemu Palosaari) som lider på grund av brist på kreativitet för 7 000 euro. Salmis vuxna barns öden (Sanna-Kaisa Palo, Jaakko Saariluoma, Armi Toivanen) blåses upp till ett brutalt kalejdoskop på en scen iscensatt i en annars nästan drömlik mörk ton. Salme håller kontakten med sina barn med vykort där hon delar ut instruktioner för ett förnuftigt liv och påminner dem om ett hem där mat väntar och kärleken lyckligtvis är blind. Leena Uotila når Valkamas uttrycksfulla kraft med sina tio spännande roller. Värt att se är också Kari-Pekka Palos prestation som en kaxig och självisk affärsman. I slutet mörknar scenen, publiken och – mildheten. Tyst och utan att understryka har frågorna om livets meningsfullhet och meningslöshet sådts i betraktarens sinne. När gråt inte hjälper måste man skratta, och mycket!

Läs mera

YOT-Inet, 25.02.2011

Recension

Maija Kääntä

Kari Hotakainens roman The Human Part är en utmärkt, till och med filosofisk tragikomedi. Romanens anda har bevarats och återupplivats starkt.

Läs mera

Salon Seudun Sanomat, 08.04.2011

Recension

Arto Aulavuo

Författaren köper en persons livshistoria

Läs mera

Viikkouutiset, 02.03.2011

Recension

Martti Martelius

Kari Hotakainens The Human Part satte eld på Ritva Valkama Pjäsen Kvartetten, som har spelats på Helsingfors stadsteater i flera år, dök oundvikligen upp i tankarna när pjäsen, baserad på Kari Hotakainens bästsäljande roman The Human Part, hade premiär den 24 februari på den lilla scenen i Stadsteatern. Du behöver inte vara en stor spådam för att förutsäga samma framgång som The Quartet för pjäsen The Human Part.

Läs mera

Kymen Sanomat, 26.02.2011

Recension

Päivi Taussi

Stjärnkomikern dryper av sorger

Läs mera

Ylen Puntari, 25.02.2011

Recension

Jaana Semeri

Den mänskliga delen – och Ritva Valkama Man skulle kunna tro att en så genial text som Kari Hotakainens är lätt att säga. Att hans mångsidiga folk, som använder ord han förstår och hamnar i situationer han känner igen, är redo för scenen. Att du skulle ta den och presentera den. Men så är det inte. Hotakainens värld låter bara smart realistisk och det är därför den är så svår att bygga. Efter att ha sett flera Hotakainens på teatern skulle jag säga att Bronks (1994), främst av KOM Theatre och Juha Lehtola, har lyckats förvandla Hotakainens värld till en tillräckligt exakt och samtidigt rik och rik plats för scenen. Eller så var det före igår. Eftersom detta är en del av Raila Leppäkoskis Människan är detta en helt utmärkt dramatisering, regi, iscensättning och prestation. City Theatres Human Part lyckas med det nästan omöjliga. Den är varm, humoristisk, hård och enkel på samma gång. Som regissör har Leppäkoski, enligt min mening, funnit en värme som länge gått förlorad i hans syn på mänskligheten. Han förenklar fortfarande drastiskt och överdriver, men på mänskliga villkor. Således är Hotakainens vackra berättelse om mänskligt mod och kärlek rörande, skrattande, överraskande – med ett ord talar den till oss. Leppäkoski kommer inte att låta oss slippa undan. Bara folk är på scenen. Olika utrymmen skapas – funktionellt – med lampor och några redskap. De insiktsfulla kostymerna framställer människor som om de inte är upptäckta. Det är inte möjligt att fylla en tom scenyta med vilken text som helst. Men Hotakainens rentav pressande, koncisa uttryck får luft runt det i detta beslut. Betraktaren kan fokusera på det väsentliga, på vad som står på spel. I den här berättelsen spelar det egentligen ingen roll vilken färg Salmis överrock har eller vilken typ av gardiner Helenas arbetsplats har. Man skulle kunna tro att en så genial text som Kari Hotakainens är lätt att säga. Att hans mångsidiga folk, som använder ord han förstår och hamnar i situationer han känner igen, är redo för scenen. Att du skulle ta den och presentera den. Men så är det inte. Hotakainens värld låter bara smart realistisk och det är därför den är så svår att bygga. Efter att ha sett flera Hotakainens på teatern skulle jag säga att Bronks (1994), främst av KOM Theatre och Juha Lehtola, har lyckats förvandla Hotakainens värld till en tillräckligt exakt och samtidigt rik och rik plats för scenen. Eller så var det före igår. Eftersom detta är en del av Raila Leppäkoskis Människan är detta en helt utmärkt dramatisering, regi, iscensättning och prestation. City Theatres Human Part lyckas med det nästan omöjliga. Den är varm, humoristisk, hård och enkel på samma gång. Som regissör har Leppäkoski, enligt min mening, funnit en värme som länge gått förlorad i hans syn på mänskligheten. Han förenklar fortfarande drastiskt och överdriver, men på mänskliga villkor. Således är Hotakainens vackra berättelse om mänskligt mod och kärlek rörande, skrattande, överraskande – med ett ord talar den till oss. Leppäkoski kommer inte att låta oss slippa undan. Bara folk är på scenen. Olika utrymmen skapas – funktionellt – med lampor och några redskap. De insiktsfulla kostymerna framställer människor som om de inte är upptäckta. Det är inte möjligt att fylla en tom scenyta med vilken text som helst. Men Hotakainens rentav pressande, koncisa uttryck får luft runt det i detta beslut. Betraktaren kan fokusera på det väsentliga, på vad som står på spel. I den här berättelsen spelar det egentligen ingen roll vilken färg Salmis överrock har eller vilken typ av gardiner Helenas arbetsplats har. Sedan finns förstås Ritva Valkama. Inget behöver läggas ner, inget behöver tas bort när denna konstnär formar tredje världen till sin egen under en annan konstnärs ögon. Den mänskliga delen är Ritva Valkamas del. Men det gäller även andra. Nästan oturligt är Kari-Pekka Toivonen, som spelar de robusta så bra, i en nyckelroll; Leena Uotila är typiskt på ett sådant sätt att hon gråter och skrattar; Jaakko Saariluoma spelar den känsliga Pekka, Sanna-Kaisa Palo den rörande Helena. Och den unga Armi Toivanen, hennes rebelliska Maija, är charmig, den mest smidiga prestationen i premiären. Allt en person behöver för att lyckas är förmågan att koncentrera sig och fantasin. Detta är vad huvudpersonen Salme säger. Den träffade och sjönk in i mig, en dålig fokuserare. Koncentration och fantasi. Denna ensemble har haft många sådana och resultatet är en njutbar upplevelse. Hela ytan av utförandet för hela teatern. Denna typ av social diskussion förväntas också av publiken, som jublade och gav stående ovationer till föreställningen vid premiären. Sedan finns förstås Ritva Valkama. Inget behöver läggas ner, inget behöver tas bort när denna konstnär formar tredje världen till sin egen under en annan konstnärs ögon. Den mänskliga delen är Ritva Valkamas del. Men det gäller även andra. Nästan oturligt är Kari-Pekka Toivonen, som spelar de robusta så bra, i en nyckelroll; Leena Uotila är typiskt på ett sådant sätt att hon gråter och skrattar; Jaakko Saariluoma spelar den känsliga Pekka, Sanna-Kaisa Palo den rörande Helena. Och den unga Armi Toivanen, hennes rebelliska Maija, är charmig, den mest smidiga prestationen i premiären. Allt en person behöver för att lyckas är förmågan att koncentrera sig och fantasin. Detta är vad huvudpersonen Salme säger. Den träffade och sjönk in i mig, en dålig fokuserare. Koncentration och fantasi. Denna ensemble har haft många sådana och resultatet är en njutbar upplevelse. Hela ytan av utförandet för hela teatern. Denna typ av social diskussion förväntas också av publiken, som jublade och gav stående ovationer till föreställningen vid premiären.

Läs mera

Kommentarer

Olen käynyt katsomassa useamman kerran. Oli aivan mahtava, hieno ja etenkin koskettava esitys. Kiitokset kaikille näyttelijöille. Ritva Valkama oli ihana.

Näytelmän kaksi kertaa nähneenä en voi kuin kehua! Ritva Valkama, vau, upeaa! Loisto suoritus! Armi Toivanen oli ihana!! Leena Uotila selvisi hienosti kaikista eri rooleistaan! Kiitos kaikille! Yleisö nautti!

Kiitos Ritva!

Ammattitaitoista työtä! Erityisesti Leena Uotilan muuntautumiskyky herätti suurta ihailua, esim. konsultin "paperinpudotuskohtaus" - upeasti näytelty.

Hotakaisen teksti on hieno, oivaltava ja terävä. Pidin kovasti lavastuksen ja esityksen pelkistetystä rekvisiitasta ja toteutuksesta. Se antoi tekstille tilaa. Valkaman suoritus, "harmaan vähäeleisenä" ja kuitenkin koskettavana, osoittaa hänen ammattitaitonsa ja kykynsä, karismansa. Paljon jäi mietittävää ja pureskeltavaa. Arki. Elämä. Kohtalo. Miten paljon voit omaan "osaasi" vaikuttaa? Keneen samaistun ja mistä itse unelmoin?

Ihana, elämänmakuinen, syvällinen ja samalla kepeä esitys ihmisenä olemisesta. Nautin niin käsikirjoituksesta kuin näyttelijöiden työstä.Kiitos!

Loistava esitys! Koskettava ja ajatuksia herättävä. Ritva Valkama on tietysti esityksen tähti, mutta kaikki näyttelijät ovat erittäin hyviä. Erityisen mieleenpainuvia ovat Sanna-Kaisa Palo ja Jaakko Saariluoma vahvoissa rooleissaan.

Kiitos upeasta esityksestä! Koskettaa ja liikuttaa, naurattaa ja mietityttää, puhuttelee ja ravistelee... Ritva Valkamaa on upea näyttelijä, kaikkien suoritukset mahtavaa katsottavaa!

Kiitos koskettavasta esityksessä, mestarillisista roolisuorituksista. Pieni näyttämö tuo esityksen katsojan iholle kaikkine tunnetiloineen mitä ihmsen osaan elämässä kuuluu. Tuhannet kiitokset kaikille näyttelijöille elämyksestä!

Kiitos esityksestä. Olin varannut liput jo 7.1. ja odottanut pitkään
juuri tätä esitystä.
Monet nyky yhteiskunnan ongelman saivat tilan näytelmässä.
Näytelmä elää tässä ajassa ja roolisuoritykset olivat hyviä, jotkut suorastaan loistavia.
Suosittelen !

Olin viime lauantaina eli 31.3.2012 katsomassa esitystä. Itkin ja nauroin. Yksi parhaita esityksiä mitä olen nähnyt. Harrastajanäyttelijänä ei voinut kuin ihastella upeiden näyttelijöiden suorituksia. Ritva Valkaman rinnalla moni muukin loisti. Kiitos!!!

Leena Uotila monissa rooleissaan loistava. Jaakko Saariluoman Pekka taas riipaisevasti esitetty. Ja tietenkin Ritva Valkama ! Kiitos kaikille hienosta illasta .

Ylivoimaisesti paras näytelmä pitkään aikaan.Näyttelijät ylittivät kukin itsensä suorituksillaan.Sanna-Kaisa Palo on selvästi äitinsä tytär,yllätti mahtavasti.Kiitos erinomaisesta teatteri-illasta !

Miljoonat kiitokset mahtavasta IHMISEN OSASTA 16.02.-12 ! Kaikki näyttelijät tekivät loisto suoritukset eläytymällä osiinsa.Jos Ritva Valkama eläisi ja vaikuttaisi Englannissa,hän olisi ollut DAME Ritva Valkama jo iät ajat !
HKT:n napakymppi näytelmä tas kerran.

Tiivistunnelmainen esitys .Näyttelijät ylittivät itsensä,vaikkakin yksi on ylitse muiden: iki-ihana Ritva Valkama.Häntä voisi kuunnella loputtomasti.
Pitkää ikää IHMISEN OSALLE ! Kiitos mieltä ylentävästä teatteri-illasta.

Ei Ole Ritva Valkaman voittanutta !
Vahva ja intensiivinen ote nauratti ja itketti vuorotellen.Kerrassaan loistoesitys.
Kannatti odottaa vuoden,että onnistui saamaan liput esitykseen.Onnea ja pitkää ikää näytelmälle !
Teatterin ystävä Helsingistä.

Tykkäsin, tykkäsin kovasti. Ritva Valkama on niin ihana, että voisin kuunnella häntä tuntitolkulla. Kiitos ! Näyttelijät hyviä, tarina liikuttava ja niin tosi. Tämähän se on "ihmisen osa" oikeassa elämässä. Voisin katsoa uudelleen. Kiitos vielä Ritvalle nimmareista mun cd-koteloon, se oli ihana viiskytvuotispäivälahja !t.Terhi

Loistava, vavisuttava, tunkeutui luihin ja ytimiin! Olisimme halunneet ojentaa ruusun jokaiselle näyttelijälle ja Salmelle 10 !! (ei ole kukkakauppaa mailla halmeilla valitettavasti)
Kannatti metsästää lippuja !!
K I I T O S !!
25.1.12 / 5 onnellista

Loistavat näyttelijät, jokainen teki roolinsa erinomaisesti.

Sanna-Kaisa Palon suoritus on uskomaton - erittäin rankka rooli, äitinä en ollut pysyä itsekään kasassa. Vaikuttavaa!

Ritva Valkama - mikä karisma, ihana kokea se paikan päällä!

Kiitos ajatuksia herättävästä elämyksestä!
Niin ja kiitos siitä, että olette malttaneet pitää esityksen intiimimmällä pienellä näyttämöllä, vaikka katsojia tulisi suuri näyttämökin varmasti täyteen.

Täydellinen teatterinautinto. Sai nauraa, itkeä, hämmästellä ja sanat jäivät soimaan päässä. Loistavaa näyttelijäntyötä.

Ammattilaiset asialla. Vavahduttaa ja riemastttaa.....

Pidin tekstistä erittäin paljon (kuten Hotakaisen kirjastakin) ja Ritva Valkaman esityksestä, mutta ihmettelin vähän esityksen kummallista ohjausta ja "olematonta" lavastusta. Ehkä kirjan teksti oli vaikea dramatisoida. Outoa oli, että
henkilöt kuljeksivat toimettomina siellä täällä jotakin näperrellen.

Leena Uotila ja Jaakko Saariluoma -aivan loistavaa!!! Kiitos koko porukalle, erittäin koskettavaa.

Jäin Ihmisen osaan koukkuun heti kuunneltuani Ritva Valkaman luennan kokonaisuudessaan radiosta ja nyt pääsin katsomaan näytelmän. Hotakaisen teksti on huikean nerokas ja Ritva Valkama teki taas mahtavan näyttelijätyön. Kiitos! Leena Uotila on aina yhtä hyvä(näin hänet viime syksynä Viimeisessä valssissa). Kaikenkaikkiaan näytelmä oli hauska,surumielinen ja ajatuksia herättävä. Kiitos kaikille näyttelijöille! Pirkko

Luin Kari Hotakaisen romaanin ja kuuntelin Ritva Valkaman luennan: ihastuin, liikutuin. Odotin innolla, mutta myös pienellä pelolla teatteriesitystä: voinko kokea sen yhtä vahvasti? kyllä, esitys oli kaikin puolin onnistunut: näyttelijätyö,ohjaus,roolitus. Poistuin teatterista kaiken saaneena. Tarvitaan vain "keskittymistä ja mielikuvitusta".KIITOS !

Tämä näytelmä kosketti sydämen pohjaan asti. Näyttelijät toivat henkilöt niin tosina meidän katsojien eteen. Ritva Valkama ja Leena Uotila ovat niin hyviä 'ettei oikein sanotuksi saa' eivätkä muutkaan näyttelijät paljoa heille häviä! Koko tarina on nerokas ja kuvaa tätä päivää juuri niinkuin se oikeasti on. Kiitos, kiitos!

Kun istuu katsomossa ja toivoo että tämä näytelmä ei ikinä loppuisi...Kiitos Ritva Valkama ja muut, jokainen teki hyvän näyttelijätyön...Onko Ritva Valkama enää Ritva Valkama vai onko hän salme malmikunnas...KIITOS!

KIITOS, KIITOS, KIITOS, aivan huikea esitys !!!!!!!!

Ensi-illassa istun ja odotan mitä ihanaa tuleman pitää ja tulihan sitä! Eipä sinne olis muita tarvittu kuin Valkama ja Hotakaisen teksti, kaikki muut oli bonusta päälle.
Teki mieli käydä puristamassa Hotakaista poskesta, äijä järkäle minkä tekstin taas teit.
Valkama on kuningatar ja kyllä niin hyvä prinssipuoliso on Markku Huhtamo Paavona, mykkäkouluineen ja kirveineen, tyypillinen suomalainen mies.
Sanna-Kaisa on järkyttävän hyvä huutamaan !Se ahdistus pursusi nyrkkien välistä.Armi Toivasta olisin taas väittänyt Satu Silvon tyttäreksi, katsokaa sitä yhdennäköisyyttä ja liikkeiden samankaltaisuutta.Jaakko Saariluomalle terveisiä että epistä, katsomon vasen puoli näki VAIN pyllyn!
Leena Uotila kuuluu tähän kategoriaan missä hänen pelkkä näyttämöllä seisominen naurattaa.
Kenties aavistuksen hieman pitkähkö oli näytelmä, mutta ehdottomasti katsomisen väärtti. Tämä kipale menee ja menee ja menee. Kiitos. terv.Sirpa Mulari

Toivon tälle esitykselle pitkää ikää, koska haluan nähdä sen
uudestaan. Hieno teksti ja osaavat näyttelijät ylittivät odotukset.

Erinomainen ja ajankohtainen näytelmäm joka oli kirjoitettu aivan oiketetusti Ritva Valkamalle. Hänen mukaansa näytelmä hengtti.Näytelmän dramaattiset tapahtumat saivat minut tarvitsemaan usein nenliinaa, kun järkyttävät tapahtumat itkettivät. Jokaisen eduskuntaan pyrkivän pitäisi nähdä tämä näytelmä. Roolihenkilön Salme Malmikunnaksen sanoin: "tarvitaan keskittymistä ja mielikuvitusta". Mielikuvitus tarkoittaa sitä. että osaa eläytyä toisen ihmisen asemaan ja se on tainnut nykyisiltä poliitikoilta ja ehdokkailta unohtua. Ihmisen osassa tuotin katsojan lähelle se hämmennys ja tuska, jossa tavalliset ihmiset ovat, kun koko ajan saa lukea ratkaisuista, jotka sotivat oikeudenmukaisuuutta vastaan, Näytelmän kaikki näyttelijät olivat roolissaan uskottavaia ja taas kerran osoitttiin, että loistavaan näytelmään riittää tyhjä näyttämö, koskettava tarina ja erinomaiset näyttelijät.

Koskettava ja hauska näytelmä, jossa jokainen sana on mietitty tarkkaan. Ritva Valkama on jälleen kerran valloittava! Suosittelen lämpimästi näytelmää myös nuorillekin!

Ensimmäistä ennakkoa katsomassa 22.2. Kerrassaan vaikuttava, yllättävä ja koskettava esitys! Näytelmässä koko ihmisen elämä iloineen ja suruineen. Ritva Valkaman karisma ja eläytyminen rooliin täyttää koko pienen näyttämön. Leena Uotilan pienet sivuroolit takaa makeimmat naurut ja ablodit kesken esityksen! Loistavaa! Kiitos!

Eilisen illan perusteella adjektiivejä: hauska, koskettava, yllättävä, hersyvä, juuri tässä ajassa, mahtavat näyttelijät. Erityisesti Ritva Valkama, jonka nähdessäni aina tulen hyvälle tuulelle; Leena Uotila, todella monipuolinen sekä yllättävä Jaakko Saariluoma, en ollut odottanut hänen olevan ammattilainen myös näyttelijänä. KIITOS koskettavasta näytelmästä!