Taju

Pengerkadun näyttämö
Ensi-ilta 10.11.2016
2 timmar 30 minuter
17 - 34 € (inklusive PM)

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

En rörande berättelse om Tajus försök, dotter till den stora bildkonstnären Tyko Sallinen, att slutligen berätta sanningen om sin far.

Pjäsen berättar historien om den smärtsamma processen vid födelsen av Tyko Sallinens dotter Taju (1912–1966), det sista verket FATHER AND ME. Den store Tyko Sallinen dör och Taju bestämmer sig för att skriva sig själv bort från sin livslånga relation med sin far. Hon tror att hon kommer att bli fri från barndomsangest genom att äntligen berätta sanningen om sin far – hur han behandlade hennes mor, tog hennes syster till Danmark som fosterbarn utan att fråga henne, om hennes mors mystiska död och hur hennes far övergav Taju när hennes barndom tog slut. Men fadern ger sig inte, han reser sig från graven, hånar och underkuvar Taju och driver honom tillbaka till hans dystra barndomsminnen, följer honom hela vägen till Hitlers kollapsande imperium, till kärlekens ruiner. Tajus musikvärld består av teatermusik skapad av Eero Ojanen och krigstidens tyska schlaagers.

Pengerkatu-scenen, Pengerkatu 11

Rollista: Rauno Ahonen, Santeri Kinnunen, Iida Kuningas, Antti Lang, Ursula Salo, musikern Eero Ojanen

Kontroll: Laura Jäntti

Musikdramaturgi: Eero Ojanen

Produktion: Antti Mattila

Kostymer: Sari Salmela

Ljusdesign: William Iles

Ljuddesign: Mauri Siirala

Kamouflage och frisyrer: Tuula Kuittinen

Galleria

Valkoiseen sairaanhoitajapukuun pukeutunut nainen pitää pakkopaitaa, kun taas toinen kiharatukkainen nainen istuu ja elehtii tunteikkaasti. Valkoiseen takkiin pukeutunut mies seisoo taustalla ja katselee. Kohtaus tapahtuu hämärästi valaistulla näyttämöllä.

Nainen, jolla on kiharat vaaleat hiukset, seisoo lavalla kädet kohotettuna ja suu auki kuin huutaen. Hänellä on ruskea takki. Taustalla on punainen dramaattinen valaistus, ja taustalla on toinen henkilö pianon äärellä.

Nainen, jolla on kiharat hiukset ja ojennetut käsivarret, istuu pöydän ääressä paperien kanssa, ja hänen takanaan näyttämöllä dramaattisessa valaistuksessa seisoo kaksi harmaisiin sotilasunivormuihin ja -kypäriin pukeutunutta henkilöä.

Valkoiseen univormuun pukeutunut hoitaja avustaa askelmatuolilla seisovaa kiharatukkaista naista, joka on käärinyt vaatteen hartioilleen, ja taustalla on pehmeästi valaistu näyttämö, jossa on korkeat verhot.

Kaksi näyttäviin pukuihin ja meikkiin pukeutunutta henkilöä esiintyy lavalla lämpimien valojen alla. Toisella on punainen hattu ja läpikuultava pilkullinen toppi, toisella on kimalteleva musta mekko ja päähine. Molemmat hymyilevät ja poseeraavat leikkisästi.

Punaiseen asuun ja höyhenpäähineeseen pukeutunut henkilö soittaa pianoa, kun taas toinen henkilö punaisessa takissa ja mustassa hameessa poseeraa dramaattisesti pianon päällä. Kohtaus on kirkkaasti valaistu sinisellä ja vaaleanpunaisella valaistuksella.

Mies, jolla on ruskeanruskea sotilastyylinen takki, hakaristika kainalosaita ja musta baretti, makaa lavalla valonheittimen alla, ja taustalla näkyy osittain pianisti.

Poliisin univormuun pukeutunut mies elehtii kädellään ja pitää hattua kädessään. Hän seisoo istuvan kiharatukkaisen naisen vieressä, joka pitää takkia kädessään ja katsoo häntä ylöspäin, hämärästi valaistulla näyttämöllä, jonka taustalla on verhot.

Kihara vaaleahiuksinen nainen istuu kirjoituspöydän ääressä ja kirjoittaa kirjoituskoneella, kun hänen takanaan seisoo tummiin pitkiin takkeihin pukeutunut mies, joka puhuu intensiivisesti. He ovat hämärästi valaistulla näyttämöllä, jossa on siniset verhot ja roikkuvat valot.

Nahkatakkinen mies seisoo istuvan kiharahiuksisen naisen takana, joka nojaa päänsä miehen käsiin. Nainen vaikuttaa synkältä, ja hänen edessään on kirjoituskone papereineen. Tausta on pehmeästi valaistu.

Vaaleansiniseen mekkoon pukeutunut nainen kietoo valkoisen lakanan hartioilleen ja nojaa tiiviisti kohti istuvaa vihreään paitaan pukeutunutta miestä, joka katsoo ylös vakavana näyttämövalaistuksessa.

Mies polvistuu lavalla ja pitää sylissään dramaattisesti lyyhistynyttä naista. Naisella on violetti hame ja kuviollinen pusero; mies on pukeutunut harmaaseen. Heihin kohdistuu valonheitin, ja taustalla on pieni jakkara.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää. Valkoiseen laboratoriotakkiin pukeutunut mies seisoo, istuva nainen, jolla on kukkatoppi ja violetti hame, katselee nenäliinaa, ja toinen ruskeaan takkiin pukeutunut henkilö seisoo taustalla. Maalattu tausta heidän takanaan.

Punaiset kiharat hiukset omaava nainen seisoo lavalla nukke kädessään, yllään punainen pusero ja tumma hame. Hän seisoo tiilenpunaisen pylvään välissä, jonka taustalla on värikäs abstrakti tausta ja lähellä valkoinen askelmatikka.

Sotilastyyliseen takkiin ja hattuun pukeutunut mies seisoo käsi kädessä hymyilevän takkiin pukeutuneen naisen kanssa, molemmat lämpimästi valaistuna pimeällä näyttämöllä. Nainen tarttuu hellästi miehen käteen, ja molemmat näyttävät tyytyväisiltä.

Punaiset kiharat hiukset omaava nainen katsoo keskittyneesti kädessään olevaa pientä koirahahmoa, joka on asetettu valkoiselle pinnalle tummaa taustaa vasten.

Arviot

,

Arvio

Taju on Helsingin teatterisyksyn tumma mutta säkenöivä helmi Pengerkadun näyttämö on keskimääräisen marraskuun värinen. Ei siis valkoinen vaan epämääräisen siniharmaa. Näyttämön keskellä valkoisella jakkaralla istuu sisäänpäinkääntyneen näköinen nainen. Kohta häneltä otetaan rintaliivit pois. Ollaan kuitenkin niin kaukana erotiikasta kuin suinkin pääsee. Liivit otetaan häneltä, ettei hän hirttäytyisi niihin.

Lue lisää

,

Arvio

Ursula Salon näyttelijäntyö nousee vahvasti keskiöön Helsingin Kaupunginteatterin uutuusteoksessa Taju. Salo on Taju Sallisen roolissa näyttämöllä lähes koko kaksi ja puolituntisen näytelmän. Intensiivisesti, koskettavasti ja vahvasti onkin! Tajun on käsikirjoittanut Liisa Urpelainen ja sen on Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämölle ohjannut Laura Jäntti.

Lue lisää

,

Arvio

Kylmät väreet kulkevat pitkin ihoa, kun katsoo näyttelijä Ursula Salon vahvaa, tunteisiin suoraan iskevää tulkintaa Taju-näytelmässä. Olen nähnyt hänet Helsingin kaupunginteatterissa monena vuosien mittaan, mutta uskaltaisiko nyt sanoa: Ursula Salo tekee elämänsä roolin taidemaalari Tyko Sallisen Taju Birgitta Tiara -nimisenä tyttärenä.

Lue lisää

,

Arvio

Kirjailija Irja Sallan, oikealta nimeltään Taju Sallisen, viimeinen teos oli omaelämäkerrallinen Isä ja tytär (1957). Siinä tytär kertoo suhteestaan taiteilijaisäänsä Tyko Salliseen (1879–1955). Sen sävy on sovinnollinen ja kaukana siitä, millaiseksi Liisa Urpelaisen Taju-näytelmä suhteen kertoo. On tunnettu totuus, että Taju-tytär kaunisteli asioita kovin paljon.

Lue lisää

,

Arvio

Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä pyörii uutuusnäytelmä Taju, joka kertoo Tyko Sallisen tyttären Tajun viimeisen kirjan Isä ja minä kirjoitusprosessista. Taju haluaa kirjoittaa totuuden isästään, mutta tarinasta tuleekin uusi lapsuus onnellisine perheineen. Tajun on käsikirjoittanut Liisa Urpelainen ja ohjannut Laura Jäntti. Innostuin näytelmästä Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa, joten olihan tämä nähtävä.

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja