Tiimi

Pieni näyttämö
Premiär 1.9.2005
2 timmar 30 minuter
21 EUR

OBS! Inte längre i repertoaren!

Rollista: Sara Paavolainen, Merja Pietilä, Carl-Kristian Rundman,
Ursula Salo, Juha Veijonen

Regissör: Pasi Lampela
Scenografi och kostymer: Markus Tsokkinen
Ljus: Risto Heikkerö
Ljud: Mauri Siirala

Galleri

Lavalla seisoo ruskeaan neulenauhapukuun pukeutunut mies, jolla on kädessään samppanjapullo ja lasi, ja katsoo sivulle yllättyneenä. Taustalla näkyvät studiovalot ja lavalaitteet.

Nainen, jolla on punaiset housut, läpikuultava valkoinen pusero ja mustat korkokengät, istuu punaisella penkillä, hymyilee ja katsoo ylöspäin. Hänen ympärillään lattialla on valkoisia kuppeja, ja tausta on tumma.

Nainen, jolla on vaaleat hiukset, hymyilee kirkkaasti. Hänellä on päällään läpikuultava valkoinen pitsinen pusero mustan topin päällä, punaiset housut ja musta vyö, ja hän seisoo tumman taustan edessä.

Kolme ihmistä seisoo yhdessä sisätiloissa hymyillen ja nauraen katsellen käsissään olevia papereita tai valokuvia. He näyttävät nauttivan iloisesta, hilpeästä hetkestä yhdessä.

Silmälasipäinen ja tummaan pukuun pukeutunut mies seisoo sisätiloissa kädet kohotettuna ja ilmeikkäät kasvot modernin, geometrisen taustan edessä.

Valkoiseen pitsiasuun pukeutunut nainen elehtii ilmeikkäästi käsillään puhuessaan, kun mustaan pukuun ja valkoiseen paitaan pukeutunut mies seisoo hänen vieressään ja katsoo tarkkaavaisesti.

Punertava tukkainen henkilö, jolla on maastohousut ja musta toppi, makaa punaisella sohvalla ja lukee kirjaa hämärässä ympäristössä, jossa on tumma tausta.

Nainen, jolla on vaaleat hiukset, musta takki ja polvenkorkuiset mustat saappaat, nojaa yllättyneenä eteenpäin ja pitää pulloa toisessa kädessään lavalla.

Mies, jolla on silmälasit, musta paita ja pilkullinen solmio, nauraa ja pitää kädessään juomaa hämärässä sisätilassa.

Recensioner

Gloria, 23.09.2005

Recension

Liisa Talvitie

YUPPIEHIMLEN KOLLAPSARPasi Lampela går över gränsen, nästan skapar karikatyrer, och målar en bild av de så kallade framgångsrika människorna i vår tid, vars ungdom hämtade sina idéer från 1980-talets yuppies. Så utförligt bör det beskrivas. Pjäsen The Team, skriven och regisserad av Lampela, slår skoningslöst in på den lilla scenen i Helsingfors stadsteater. Gränslös narcissism, som förstärks av skvallerpressen, den inre tomheten och ensamheten hos dem som jagat pengar och framgång, och en livsstil där ens egen njutning är det viktigaste, får alla sin del.Teamets hela arbetsgrupp gör precissamt arbete mitt i en nära dialog. Sara Paavolainens karaktär är en av de mest gripande: mot slutet av pjäsen blir hon alltmer naken och, trots all sin stolthet, extremt skör.

Läs mera

Hufvudstadsbladet, 03.09.2005

Recension

Elisabeth Nordgren

ENGAGERANDE DRAMA OM STADSBORNA Dramatikern och regissören Pasi Lampela har redan utmärkt sig med intressanta produktioner på Teatteri Jurkka, till exempel. Nu har Lampela både skrivit och regisserat pjäsen Tiimi om den generation som nu, i fyrtioårsåldern, ser tillbaka på sin ungdom under det självcentrerade, narcissistiska 1980-talet, då stadsbor och urbanism rådde.

Läs mera

Länsi-Uusimaa, 10.09.2005

Recension

Kaarina Naski

Tomhet kan beskrivas fullt ut

Läs mera

Helsingin Sanomat, 03.09.2005

Recension

Lauri Meri

INTE BARA ETT TEAM, UTAN EN HEL GENERATION – Pasi Lampelas pjäs om fyrtioåriga yuppies är en gripande komedi.Pasi Lampelas huvud fryser inte mycket. Mannen har ju trots allt skrivit en pjäs från grunden. Paradoxalt nog är The Team också det bästa av Lampelas verk hittills.Pjäsen berättar historien om ett produktionsbolag som drivs av karriärmissiler i fyrtioårsåldern, som efter tio år av reklamproduktion har färdigställt sin första långfilm. Begravningen av en manusförfattare som begick självmord sammanfaller med samma söm. Manuskriptet till en stor samtida roman finns i mannens dödsbo. Det visar sig vara en massa tomma papper.

Läs mera

Kommentarer

Sara Paavolainen!!! Olit loistava. Kiitos. Muutenkin Tiimi oli nautinnollista katsottavaa. Kiitokset koko poppoolle ja hyvää kevättä! (Pe 31.3)

Aivan LOISTAVAA näyttelijäntyötä! Bravo Sara!! Huikean hyvää työskentelyä kaikilta tiimiläisiltä! Koskettavaa, riehuvaa, tunteikasta!!! Minä ja mieheni kiittää ja kumartaa, esitys ma 31.3.

Kertakaikkisen hyvä esitys! Paljon parempi kuin mitä aiheesta (80-luvun nousukausi) voisi kuvitella saada aikaan. Järkyttävin kaikessa kamaluudessaan oli kyllä oikein parhaalla tavalla 80-luvun ruumillistuma: vaalea bitch, oikein etovaksi (tosin ei ulkoisesti etovaksi) tehty akka - ja niin loistavaan roolisuoritukseen yltänyt. Uskomatonta! Oli aika kontrasti nähdä hänet "riisuttuna", puhtaanvalkoisissa loppukohtauksessa. Roolit kai meillä on kaikilla jossain tilanteissa, toisilla ehkä vain "vähän" voimakkaammat kuin toisilla, esitys kyllä pisti miettimään.

Erinomaista näyttelijäntyötä, teksti tästä päivästä.

Esityksen jälkeen ei millään halunnut lähteä kotiin. Olisi halunnut jäädä istumaan ja miettimään. Kiitos koskettavasta esityksestä (29.12.) Näyttelijät tekivät aivan mahtavaa työtä. Mielestäni näytelmän helmiä olivat teksti ja näyttelijäntyö. Pitkästä aikaa näytelmä joka samalla sekä nauratti että oikeasti kosketti. Minulle jäi pysyvä muisto tästä näytelmästä. Ei voi muuta sanoa kuin WAU!

Hyvä näytelmä, mutta mieleen jäi myös näytelmän alussa soinut kappale. Mikähän lie?

Tiimin henkilöt ovat kiinnostavia, sekä latteita kliseitä että järkyttävällä tavalla koskettavia. Käsikirjoitus on suuren lahjakkuden tekemä. Siinä on huonojakin kohtia. Mutta parhaimmillaan tekstissä on sellaista täyteläisyyttä, mitä nykydraamasta usein puuttuu. Tiimissä on kokonainen maailmankatsomus sekä kokonaiset henkilöhahmot, jollaisten luominen tuntuu olevan monelle nykykirjailijalle täysin mahdotonta.

Pitkästä aikaa koskettavaa teatteria hyvien näyttelijöiden ja onnistuneen käsikirjoituksen seurassa.

Tiimi on täynnä loistavia näyttelijä suorituksia. Vaikka näytelmä onkin tragedia,on siinä mukana komiikkaa. Parhaimmat naurut kirvoitti Carl-Kristian Rundman saatuaan hermoromahduksen. Sara on aivan ihana ja tekee myös täydellisen rooli työn. Nainen minun makuuni :) Näytös oli: 24.9. t: Ile

Tiimin tiimille onnittelut! Napakympin arvoinen kokonaisuus matkalla jokaisen meidän sielunmaiseman ytimeen. Aiheen käsittely nauratti, mutta myös pysäytti ja hiljensi. Ensimmäinen puoliaika hämäsi staattisuudellaan. Paikoitellen jopa ahdisti. Voiko nykyään työelämässä ns. menestyä, ellei ole ainakin osa-aikainen ja itseään ajatteleva mulkku?