Unimaailman omalakisessa virrassa
Ihmiset viettävät merkittävän osan elämästään nukkuen, haaveillen tai muutoin alitajunnan johdattamana. Näistä unen ja alitajunnan tiloista, joissa mieli kulkee vapaasti ilman tietoisen ajattelun rajoitteita, ammentaa Annamari Keskisen ja Ryan Masonin teos DREAMER.
”Meitä ei kiinnosta lineaarinen tarinankerronta, vaan se, miten unilla on oma logiikkansa. Unet ovat leikkisiä ja avoimia, niissä voi tapahtua mitä tahansa”, Keskinen kertoo.
Keskinen ja Mason ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2017. He tutustuivat ollessaan tanssijoina samassa ryhmässä Saksassa ja alkoivat sen jälkeen tehdä koreografioita yhdessä.
Helsinki Dance Companyn johtaja Valtteri Raekallio sanoo seuranneensa heidän taiteellista työskentelyään kohta vuosikymmenen ajan.
”Koen, että he kehittävät määrätietoisesti omaa estetiikkaansa ja etsivät ennakkoluulottomasti uusia koreografisia ilmaisumuotoja. Uskon, että he tarjoavat tanssijoillemme mielenkiintoisen haasteen assosiatiivisella ja mielikuvitusrikkaalla työskentelyllään.”
Pitkä prosessi
Keskinen ja Mason kertovat työskentelevänsä prosessilähtöisesti. Yksi ensimmäisistä päätöksistä DREAMER-teoksen suunnittelussa oli fuksian värinen näyttämö, jonka on tarkoitus tuntua metafyysiseltä tai eksistentiaaliselta odotushuoneelta.
”Yksivärinen tila on hyvin puhdas, mikä tekee siitä avoimen mielikuvitukselle. Kun siihen lisätään musiikkia, valaistusta tai kohtauksia, tila muuttuu niiden mukana”, Mason sanoo.
Ennen kuin teoksen suunta alkoi hahmottua, koreografit keskittyivät tanssijoihin tutustumiseen.
”Se on pitkä prosessi, jossa kokeilemme asioita ja kuljemme eräänlaisia psykofyysisiä matkoja tanssijoiden kanssa. Aika, jonka vietämme heidän kanssaan ennen varsinaisen teoksen rakentamista, on lopputuloksen kannalta olennainen”, Mason kertoo.
He hyödyntävät usein tehtäviä osana luomisprosessia. ”Annamme tanssijoille idean, jonka parissa he työskentelevät. Sen jälkeen valitsemme näkemästämme elementtejä ja alamme kehittää niitä kohti jotain tarkemmin määriteltyä”, Keskinen kuvailee.
”Työskentelemme tiiviissä vuoropuhelussa esiintyjien kanssa ja huomioimme heidän persoonallisuutensa ja luonnollisen liikekielensä. Toisaalta olemme tarkkoja siitä, miten hienosäädämme liikkeitä ja asetamme ne näyttämölle”, Mason kertoo.
Liikkeet eivät perustu perinteisiin tanssilajeihin tai klassisiin tekniikoihin, vaan ne syntyvät tanssijoiden sisäisestä maailmasta, jota he tuovat esiin ilman ennalta määrättyjä askelkuvioita. Tavoitteena on, että liike ilmentää sisäistä maisemaa ja asettuu vuoropuheluun tilan ja näyttämön kanssa.
Henkilökohtaiset merkitykset
DREAMERin taustalla sykkii kysymyksiä merkityksettömyyden kokemuksesta ja siitä, miten löytää merkitystä kaaoksen keskellä. Onko mahdollista päästää irti tarpeesta nähdä asiat pysyvinä tai yksiselitteisinä? Miten voi luoda omia merkityksiä maailmassa, jossa perinteiset rakenteet ja uskomukset eivät enää kannattele?
”Ne eivät välttämättä näy teoksessa ilmeisenä, mutta vaikuttavat siihen hienovaraisesti”, Keskinen sanoo.
Keskinen ja Mason sanovat haluavansa luoda teoksen, joka ei pyri tarjoamaan vastauksia, vaan ennemmin esittämään kysymyksiä ja tarkastelemaan asioita, joihin ei ole vastauksia.
He huomauttavat, että teoksen kokeminen on paljon tärkeämpää kuin sen analysointi.
”On paljon kiinnostavampaa löytää henkilökohtainen merkitys kuin keskittyä siihen, miten hyvin se käsittelee tiettyä aihetta, tai yrittää ymmärtää, mitä koreografit haluavat sanoa teoksella”, Mason sanoo.
”Meillä on joku intuitiivinen tarve laittaa tietyt asiat lavalle yhtä aikaa tai vierekkäin, mutta meidän syyt voivat olla erilaisia kuin se, miten joku toinen sen kokee”, Keskinen jatkaa.
”Teos koostuu kerrostuneista assosiaatioista, mutta se ei esitä vahvasti mitään tiettyä asiaa. Pyrimme pitämään tilan melko avoimena ja luomaan jotain erityistä”, Mason sanoo.
Teksti Ida Henritius