Veljeni Leijonamieli – kun rakkaus voittaa kuoleman
Syksyn koko perheen ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa on Astrid Lindgrenin klassikkosatu Veljeni Leijonamieli, täysin uusissa vaatteissa ja äänimaailmoissa. Ohjaaja Jakob Höglund palaa juurilleen lastenteatterin luojana.
”Rakastan tehdä teatteria lapsille ja perheille! Siitä on jo aikaa, kun viimeksi sain tehdä koko perheen näytelmän isolle lavalle. Moni ei tiedä, että teatteriurani alkoi satujen parissa. Viidakkokirja, Peter Pan, Hannu ja Kerttu, Pinocchio ja monet muut lasten klassikot tulivat tutuiksi.”
Menestyksestä toiseen viime vuodet kulkenut HKT:n tähtiohjaaja ja Lilla Teaternin taiteellinen johtaja Jakob Höglund palaa innosta kertoessaan tulevasta suurteoksestaan Kaupunginteatterin päälavalla.
”Astrid Lindgrenin sadut ja elokuvat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen pienenä. Varsinkin Veljeni Leijonamieli. Se on ajaton ja uskomattoman koskettava kertomus, täynnä jännitystä, rakkautta, surua ja onnea”, Höglund sanoo.
Korpun (Alexander Wendelin) ja Joonatanin (Mikko Kauppila) seikkailu antaa mahdollisuuden loputtomille tulkinnoille. Veljesten sankarimatka arjen Helsingistä Nangijalan ja Nangiliman taikamaailmoihin herättää kysymyksiä todellisuudesta ja unesta, rakkaudesta ja kuolemasta. Tasoja on lukuisia ja jotkut näytelmän teemat ovat rankkoja, sekä lapsille että aikuisille. Lindgrenin syleilevä, tuttu ja turvallinen ilmaisu Höglundin lämpimässä ja leikkisässä ohjauksessa tekevät kuitenkin näytelmästä sopivan jo ala-asteikäisille.
Uunituoretta musiikkia
Odotettavissa on ”klassista Jakob Höglundia” eli runsaasti musiikkia, energiaa ja koreografiaa. Näytelmän teksti pohjautuu perinteiseen dramatisointiin, jonka Rasmus Arikka on työstänyt nykyajan Suomeen ja sovittanut musikaalimuotoon. Näytelmässä kuullaan uunituoreita sävellyksiä ruotsalaiskomponisti Stefan Johanssonilta. Säveltäjä kertoo, että Veljeni Leijonamieli on myös hänen oma mieliteoksensa Astrid Lindgrenin tuotannossa.
”Äitini luki sen minulle kerta toisensa jälkeen. Muistan sen pohjattoman jännityksen tunteen, ja ennen kaikkea Joonatanin ja Korpun välisen rajattoman rakkauden”, Johansson kertoo.
”Kuvittelin aina, että tarina oli tosi – että pojat todella matkasivat maailmojen välillä, ja niin päätin lähestyä sitä nytkin. Minulle on suuri kunnia saada viedä tarinaa eteenpäin uusille sukupolville”, juuri isäksi itse tullut Johansson pohtii.
”Sävellykset ovat pohjaltaan moderneja ja soundi elektroninen, mikä tuo esitykselle keveyttä ja leikkisyyttä, ja antaa samalla mahdollisuuden sukeltaa pimeyteen. Yhdessä Senni Valtosen live-esityksen kanssa kappaleet korostavat hahmojen luonteita ja suhteita toisiinsa, sekä luovat tunnelmaa ja vievät draamaa eteenpäin.”
Multimuusikko Senni Valtonen soittaa esityksessä noin kahtakymmentä eri instrumenttia.
Skeittipuistosta vuoristomaisemiin
Veljeni Leijonamieli tuo myös ohjaaja Höglundin ja hänen pitkäaikaisen luottopuvustajansa Heidi Wikarin jälleen yhteen. Parivaljakko työskenteli vuosia yhdessä lukuisten tuotantojen parissa, kunnes korona-ajan teatterisulku vei taitelijat eri urille. Nyt yhteistyössä on taas samaa intoa ja näkemystä.
Kuten musiikki, myös Wikarin puvustus on modernin ja perinteisen estetiikan risteys, jossa skeittisuojukset, hupparit ja lenkkarit kohtaavat keskiaikaisen ritarivaatetuksen.
”On jännää päästä muokkaamaan näin tunnettua kertomusta uuteen asuun. Halusimme tuoda näytelmän tähän päivään ja nykyajan nuorille. Monilla on Lindgrenin satukirjojen kuvituksista ja elokuvista valmiita mielikuvia, joita on kiva hieman ravistella”, Wikar sanoo.
Vilma Mattilan jylhä, pyörivä lavastusratkaisu toimii sekä urbaanina skeittipuistona että satumaailman vuoristomaisemana ja perspektiivejä vaihdellaan myös Heini Maarasen suunnittelemien eri kokoisten nukkejen kautta: sotilaat, sudet, jänikset, hevoset, kyyhkyt ja moni muu Nangijalan yksityiskohta tuodaan nukeilla eloon. Maarasen muistot Astrid Lindgrenin veljeskertomuksesta ovat erityisen vahvoja ja henkilökohtaisia.
”Suhteeni Veljeni Leijonamieleen syntyi lapsena sairaalassa, jossa vietin pitkiä aikoja saamatta liikkua. Minulla on myös isoveli, jota kovasti jo silloin ihailin. Ymmärrettävää siis, että samaistuin tarinaan Korpusta ja Joonatanista”, Maaranen kertoo. ”Tuolloin oli aikaa mielikuvitella. Arkiset esineet saivat esittää hahmoja tarinoista, ja tarinan voimalla pystyin hetkessä irrottautumaan sairaalasängystä. Näin tapahtui myös lukiessani ensi kertaa Veljeni Leijonamieltä.”
Yhteisen leikin taikaa
”En koskaan kokenut tarvetta uskoa Nangijalaan, mutta yhteiseen seikkailuun sen sijaan tinkimättä. Nukketeatteri antaa mahdollisuuden kuvitella yhdessä, leikkiä ja kertoa vaikean tuntuisista aiheita turvallisesti. Tiedämme, ettei nukke ole elävä, mutta nukketeatteria kokiessamme uskomme siihen hetken yhdessä.”
”Kuinka kertoa kuolemasta? Tai tuottaa kauhea Katla elävänä näyttämöllä? Kuinka tehdä nukkesotilaista sekä uhkaavia että niin toimivia, että niiden kanssa näyttelijä voi taistella uskottavasti – mutta silti niin, että lapsi saa nukkua yönsä pelkäämättä”, Maaranen pohtii.
Teoksessa rajat lavastuksen, puvustuksen, tarpeiston, ihmisten ja nukkien välillä hämärtyvät, mittakaavat vaihtelevat ja geometriset muodot elävät. Sadun ja todellisuuden hämärämaisemaa tehostavat valot ja projektiot, jotka ovat videosuunnittelija Toni Haarasen ja valosuunnittelija Wiliam Ilesin saumattoman yhteistyön tulosta.
Luvassa on suuri teatterikokemus, joka koskettaa ja tempaa mukaansa koko perheen.
Teksti Janne Strang