Kati Kaartinen

Aina

Studio Elsa
Ensi-ilta 20.3.2009
1 t 15 min, ei väliaikaa
Lapset 11 e

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Rooleissa: Rauno Ahonen, Vuokko Hovatta, Jouko Klemettilä,
Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Hannes Suominen

Ohjaus: Olka Horila

Skenografia ja puvut: Annukka Pykäläinen

Galleria

Arviot

Kotiliesi, 14.04.2009

Arvio

Essi Salonen

Surusta selviää

Lue lisää

Skenet.fi, 26.03.2009

Arvio

Maria Säkö

Helsingin kaupunginteatterin Aina on kouluikäisten lastenteatteria, jonka sanoma suunnataan aikuiskatsojiin. Perhettä kohdannut menetys on syössyt äidin masennukseen. Suru ja arkipäivän ilot rytmittävät hienosti näyteltyä perheen selviytymistarinaa. Kun lastennäytelmän nojaa suureen tragediaan, sisältyy ratkaisuun paljon riskejä. Yksi niistä on koko esityksen alistaminen tragedialle siten, ettei kokonaisuudessa mikään muu puhuttele, houkuta tai yllätä pientä katsojaa. Toista ääripäätä edustavat liian pienten asioiden varaan jätetyt lastentarinat: kerrotaan siitä, miten nukke katoaa, vaikka todellisten lasten elämässä usein äidit ja isät katoavat. Mutta silti: nuken katoaminen ja löytyminen ovat lapsen maailmassa myös isoja asioita. Mittakaavoilla operoiminen on herkkä laji, jossa Helsingin kaupunginteatterin Aina-näytelmässä kuitenkin onnistutaan.

Lue lisää

Turun Sanomat, 22.3.2009

Arvio

Eeva Kemppi

Surun jälkeen on aina valoa

Lue lisää

Kansan Uutiset, 27.03.2009

Arvio

Anni-Helena Leppälä

Aikuisen kaipuu

Lue lisää

Helsingin Sanomat, 22.03.2009

Arvio

Suna Vuori

Kun lapsen itku jää äidin taakse

Lue lisää

Kommentit

Tämä on esitys ihan kaikille ,ikää katsomatta.Kiitos kaunis koko työryhmälle!Tätä tahtoo lisää!

Aina oli nappiesitys äidille ja kolmelle 9-vuotiaalle tytölle. Juuri oikeassa suhteessa surullisia ja traagisia asioita sekä kuitenkin mukavan tunnelman jättävää optimismia. Osuva huumori kruunasi kaiken. KIITOS LOISTAVASTA TEATTERIELÄMYKSESTÄ!'Tullaan varmasti toistekin'

Aina näytelmässä parasta oli Ainan pikkuveli Aarre, koska arre oli hauska. Sitten myös se sijainen oli hauska, kun se yritti esittää Ainan isää. Kalle oli hauska kun se oli semmoinen kovis ja se ydellä tunnilla sanoi koko ajan seksi,seksi,seksi. Jennyn äiti ei osannut pitää Jennylle kuria, koska mun mielestä Jennyn äiti oli "pissis" T:saga

Kalle, Aina ja Pikkuveli Aarre oli tosi hauskoja. Aina oli hyvä esittämään yksitoista vuotista tyttöä. Kalle olli hauska, koska se söi kuulokkeita ja oli yhessä vaiheessa "ällö". Se oli ällö kun se kysyi että: onko tää joku seksi juttu vai? Ja sit se sanoi kun se kantoi niitä tuoleja niin se hoki että: seksi,seksi,seksi. Pikkuveli Aarre oli hauska, kun se kokoajan kysyi että "mikä on elämä" ja, että se sanoi sille hohtavalle tyypille näin: Sä oot pimee! Ja sit se vastas että: jaa että mä oon pimee. Sitten Aina vaan nauroi!!! :) Jenni oli aika mököttäjä mutta se oli hyvä kun se joutui kaappiin niin sen äiti tuli lohduttaa sitä siihen sen kaapin oven eteen ja sit sekin joutui kaappiin. T:Leea

Olimme eilen katsomassa AINAA!! Täytyy sanoa, että kyllä tuli hyvälle mielelle siitä esityksestä.Kaikki näyttelijät olivat mainioita.PIKKU-AALO oli tosi hellyyttävä.Suosittelen KAIKILLE
T: mellu

Missä olivat Ainan äidin ystävät? Kuinka hän oli niin yksin?

Näytelmä kertoi miten erilaista on elää ilman isää.

Parasta
1 Kallen vitsit
2 Aarteen vitsit

Parasta minusta oli, kun Kalle osoitti jalalla kohtaa ja kysyi Ainalta: - Miks sä aina seisot tos?
Toinen asia oli hauskaa, kun Jenni sai aina uusia vaatteita ja uuden kännykän. Ja kun Jenni opetettiin käyttäytymään laittamalla Jenni kaappiin.

Parasta oli se, kun Aarre koko ajan sano sille äidille että saanko tulla sun viereen nukkumaan jos näen hirviöitä. Ja kun se Kalle siinä yhes vaihees sano koko ajan Täh!

Kaunis kertomus reippaasta - liian reippaasta - tytöstä, jonka tielle sattuu ymmärtäviä aikuisia, kun äidiltä on voimat loppuneet.
Lapsikatsojille oli omat ilon ja surun tasonsa, aikuisille jäi tulkittavaksi isän itsemurha ja äidin alkoholismi. Herätti tunteita, se on elämää. Vuokko on Aina ihana!

Hyvää lasten teatteria, kiitos!