Arvio: Ape army
Ape Army – rahoitusmarkkinoiden hulluus, handlaus, kryptot ja matka Marsiin
Ape Army sai kantaesityksensä Studio Pasilassa 27.9.2023. Okko Leon kirjoittamaa näytelmää kuvattiin esittelyssä karnevalistiseksi satiiriksi, joka liikkuu milleniaalien maailmassa kryptovaluuttojen ja meemisijoittamissen viidakossa. Ihan yhtä kuvaava on teatterin aulassa esityksen jälkeen kuultu tokaisu: ”Kolme tuntia, en ymmärtänyt mitään, mutta se oli vitun hyvä!”
Taustaa näytelmälle – mitä ovat esimerkiksi timanttikädet?
Käsikirjoittaja Otto Leo on tarttunut supermielenkiintoiseen aiheeseen: kuinka rikastua yhdellä napin painalluksella. Toki tämän voisi kiteyttää myös niin, kuinka joukko piensijoittajia päätti liittyä yhteen ja järkyttää kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita. Tai kuinka joukko tavallisia, enimmäkseen nuoria ihmisiä onnistui tienaamaan miljoonia somemeemien innoittamina.
Usein menen katsomaan näytelmää hankkimatta mitään lisäinfoa aiheesta: antaa tulla, mitä on tullakseen. Nyt oli kuitenkin hyvä, että olin lukenut Helsingin Sanomien artikkelin ja Kaupunginteatterin käsiohjelman ennakkoon. Suosittelen kaikille samaa, sillä näytelmästä saa paremmin kiinni, jos on edes lukenut käsiohjelmassa olevan sanaston.
YOLO: You only live once -> Elät vain kerran. Milleniaalien tulevaisuuteen välinpitämättömästi suhtautuvasta elämänasenteesta syntynyt kansainvälinen lyhenne ja sanonta.
Ape Army -käsiohjelman sanasto
Näytelmän pohjalla on muutama vuosi sitten käynnistynyt todellinen, rahoitusmaailmaa mullistanut ilmiö. Yksittäiset sijoittajat kohtasivat Reddit-alustalla ja alkoivat ostaa auringonlaskualalla toimivan GameStopin (GME) osaketta ja sen seurauksena yhtiön kurssi ampaisi pilviin, vuoden aikana nousua 2700 %. Tämä aiheutti osaketta shortanneille hedge-rahastoille 20 miljardin tappiot. Yhtäkkiä satunnaisella some-ryhmällä olikin valtaa heiluttaa pörssikursseja ilman mitään faktoihin perustuvaa analyysiä. Kun joku keksi riittävän hauskan meemin yhteiselle sijoitusiskulle, seuraajia (lue piensijoittajia) alkoi löytyä. Ryhmää kutsutaan nimellä wallstreetbets ja käsiohjelman mukaan siinä on nyt jäseniä noin 14 miljoonaa.
Timanttikädet: Viittaa osakkeesta kiinnipitämiseen menetyksistä välittämättä. Timanttikäsi on myös eräänlainen status, joka kuvaa sijoittajan kovuutta, riskinottokykyä, sekä uskoa siihen, että lopulta osakkeen arvo tulee nousemaan.
Ape Army -käsiohjelman sanasto
Milleniaalit, Taivalkosken mummo ja muita övereitä
Näytelmän keskiössä on kaksi työtöntä milleniaalia, Janica (Anna-Sofia Tuominen) ja Otto (Olli Riipinen), joita eivät pitkän tähtäimen suunnitelmat kuten omistusasunto tai työura, kiinnosta. Nyt tähdätään suurempaan maailman – tai Marsin – valloitukseen. Tietenkin myös mahdollisimman vähällä vaivalla. Soveliaaksi ratkaisuksi löytyy sijoittaminen, alkupääoman saa kätevästi työttömyyskorvauksesta ja käymällä bänkissä. Sitten otetaankin vain käteen kännykkä ja seikkailu voi alkaa.
Jotta näytelmä ei jäisi vain seurailemaan Jannican ja Oton sijoituskuvioita, mukaan kytketään Irmeli Taivalkoskelta, joka soittelee Satoshi Nakamoton vetämälle Yölinjalle. Rauhoittava ääni innostaa Irmeliäkin bitcoinin valtakuntaan. Molempia sijoituslinjoja seurataan yksityiskohtaisesti, ja vähitellen rahoitusmaailman uudehkot kuviot alkavat tulla tutummiksi myös katsojille. Samalla lajissa käytetty terminologia alkaa tarttua. Joka repliikissä on joko englantijohdannainen sana tai sitten vittu, useimmiten molemmat. Jotkut ovat väännöksiä kuten ”känsän käpitälismi”, jotkut täytyy googlata kuten NFT (non-fungible token).
Näyttämöllä nähdään myös hyvin stereotyyppiset suurpääoman edustajat, heidän soluttautujansa Melvin, apinoita, sekalaisia hahmoja, Elon Musk -kopio, teatterijohtaja Kari Arffman ja aivan paras apina, meemi-dj (Mikko Virtanen).
Boomerit katsomossa
Aloitetaan sillä, että käsiohjelman määritelmän mukaan Martti ja minä olemme boomereita eli syntyneet välillä 1946-1964. Milleniaalien syntymävuosiksi listataan 1981-1996.
Me boomerit olimme erittäin ihastuneita monitasoiseen näytelmään, sen hulvattomuuteen ja raikkauteen ja erityisesti sen milleniaalinäyttelijöihin! Tiukkaa asiaa tarjoiltiin loistavalla energialla ja riemastuttavasti kärjistäen. Esitykseen sopi erinomaisesti näyttöruudut ja videotallenteet, joilla tuotiin asiaan liittyvää digisisältöä näkyviin. Kun Doge danssaa, toisella teksti-tv-ruudulla Stora Enso sulkee Sunilan tehtaan ja Kirkon tiedotuskeskuksen sivu ammottaa tyhjyyttään.
Näytelmä soljui reippaalla intensiteetillä, 2 h 40 min (väliaikoineen) humahti hetkessä. Juonen kuvioissa oltiin välillä 2001: Avaruusseikkailun, Kellopeliappelsiinin, Matrixin ja Yksin Marsissa -elokuvien tunnelmissa. Hetken minua ärsytti, kun vanhuksista oli tehty stereotypisesti köpötteleviä, mutta sitten avasin silmäni ja tajusin, että niinhän kaikki hahmot olivat ylivedettyjä stereotypiansa edustajia. Voisiko muka olla enempää stereotypinen sijoituspankkiiri kuin Melvin (Juho Uusitalo), joka näytti lainatun suoraan Hankenin Finansiering och investering -luennolta?
Milleniaaliketju – Anna-Sofia Tuominen, Olli Riipinen, Juho Uusitalo, Mikko Virtanen – ja pari vuotta vanhempi Vappu Nalbantoglu olivat rooleissaan erinomaisia. Puhe oli sisäistettyä, lavapresenssi vahvaa ja taito ihailtavaa – BRAVO! Ajattelin, että milleniaaliketju on minulle tuntemattomia näyttelijöitä, mutta hieman tätä blogia selailemalla löysin, että heitä kaikkia on ylistetty jo aiemminkin (katso lista jutun lopusta). Ensi kerralla muistan nimet varmasti!
Vahva suositus – tätä investointia et kadu!
Jos olet kiinnostunut ajatuksia herättävästä, tiiviisti ajassa kiinni olevasta näytelmästä, joka on myös riemastuttava, niin massit esiin ja osta liput Ape Armyyn!
Näytelmän viimeinen esitys on jo 14. marraskuuta, mikä on sääli, sillä tämä olisi täydellinen pikkujoulunäytelmä etenkin kaikille taloudesta kiinnostuneille ihmisille. Unohda Occupy Mars, suuntaa Studio Pasilaan!