Saavutettavuustyökalut

Taustaa

7.3.2023
Mustavalkoinen muotokuva parrakas mies, jolla on silmälasit ja taakse vedetyt pitkät hiukset, yllään tumma paita, katselee kameraan hymyillen, kuvioitu tausta.

Lähikuvassa William Iles

Special Nightin skenografi William Iles on tehnyt valosuunnitteluita ja lavastuksia tanssiteoksiin jo 20 vuoden ajan. Alun perin hänen piti lähteä opiskelemaan filosofiaa, mutta kipinä valosuunnitteluun syntyi juuri tanssitaiteen kautta.

Lue lisää
27.2.2023
Kaksi nuorta miestä istuu vierekkäin marmoriportailla sisätiloissa ja hymyilee kameralle. Molemmilla on rennot paidat ja housut; toisella on ruskeat housut ja vaelluskengät, toisella mustat housut ja ruskeat lenkkarit. Heidän takanaan näkyy moderni kaide.

Haastattelussa pääroolin esittäjät

Rakas Evan Hansen (Dear Evan Hansen, 2015) on maailmalla suursuosion saavuttanut musikaali, jonka keskiössä on ahdistunut ja yksinäinen lukiolaispoika Evan Hansen. Helsingin Kaupunginteatterissa Evanin roolissa vuorottelevat Petja Pulkkinen ja Julius Suominen.

Lue lisää
13.2.2023
Näytelmän lavastuksesta

Näytelmän lavastuksesta

Ei kertonut katuvansa lavastus lähti ideasta luoda suurelle näyttämölle mahdollisimman avara, tyhjä tila, jolla tavoitetaan teoksen tapahtumapaikan, erämaan tuntu. Lavastajana minua kiehtoi ajatus erämaan luonteesta, joka on paljaudessaan kulkijalle armoton ja raaka.

Lue lisää
13.2.2023
Esityksen äänisuunnittelusta ja musiikista

Esityksen äänisuunnittelusta ja musiikista

Aloitin Ei kertonut katuvansa -teoksen äänellisen maailman suunnittelun kysymällä itseltäni, mitä sävellykset ja ääni voisivat antaa juuri tälle teokselle. Tämä tarina sisältää synkkiä aiheita ja tapahtumia, joten halusin pyrkiä siihen, että niitä käsiteltäessä äänipuoli saisi tuoda teokseen happea, keveyttä, kauneutta ja antaa naisten matkaan eteenpäin vievää voimaa.

Lue lisää
13.2.2023
Näytelmän taustaa

Näytelmän taustaa

Toinen maailmansota ja talvisota

Lue lisää
13.2.2023
Ohjaajan sana: Häpeän hiljentämät saavat äänen

Ohjaajan sana: Häpeän hiljentämät saavat äänen

Aloitin tämän näyttämöteoksen valmistelun yli kaksi vuotta sitten. Maailmaa ravisteli pandemiakriisi, mutta sota tuntui vielä kaukaiselta. Ajattelin, että olemme ajallisesti jo pitkän etäisyyden päästä omista sodistamme ja voimme turvallisesti katsoa historiamme vaietumpia ja kipeämpiä puolia. Ehkä mielekkäintä olisikin nostaa teoksesta näkökulmaksi ennemmin henkilökohtainen kriisin läpi kulkeminen. Mutta sitten kaikki muuttui ja kollektiiviset haavamme tulivat hetkessä näkyville. Paljastui, että niiden päällä on ainoastaan ohut läpikuultava arpikudos. Menneisyytemme käsittely on vasta aluillaan.

Lue lisää