Lähikuvassa William Iles
Special Nightin skenografi William Iles on tehnyt valosuunnitteluita ja lavastuksia tanssiteoksiin jo 20 vuoden ajan. Alun perin hänen piti lähteä opiskelemaan filosofiaa, mutta kipinä valosuunnitteluun syntyi juuri tanssitaiteen kautta.
”Olin sivilipalveluksessa Kulttuurikeskus Stoassa, jossa vieraili paljon tanssiteoksia. Se mitä valosuunnittelijat niissä tekivät, oli vaikuttavaa. En koskaan kokenut tarvetta analysoida tanssia, nautin vain auditiivis-visuaalisesta kokemuksesta. Teatteri tuli vasta myöhemmin.” Ilesilla on myös pitkä historia Helsinki Dance Companyn kanssa, jota hän seurasi jo opiskellessaan valo- ja äänisuunnittelun laitoksella.
”Kävin katsomassa paljon HDC:n teoksia, joissa karismaattiset tanssijat, iso ryhmä ja taituruus tekivät vaikutuksen. Ensimmäinen oma suunnitteluni HDC:lle oli Kenneth Kvarnströmin YOUMAKEME. Koreografilla oli jo valmiiksi hyvin tarkka ajatus teoksen pelkistetystä estetiikasta. Teimme siihen liikkuvat trussit, jotka olivat teoksen keskeinen visuaalinen elementti. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Vuosien varrella mieleenpainuvimpia töitä ovat olleet Jyrki Karttusen 100 tapaa nauraa, johon teimme ison nousevan keltaisen ovaalin, sekä Keijukaisneuvos Koo, jossa oli mukava työskennellä sadunomaisuuden parissa. Tyytyväisin olen Gravity-teoksen kokonaisuuteen, joka oli dystooppinen ja rosoinen. Se vei paikkaan, mutta oli kuitenkin minimalistinen ja yksinkertainen.”
Tanssiteoksissa Iles usein vastaa myös lavastuksesta, kuten kaikissa edellä mainituissa tuotannoissa. ”Tanssin kanssa työskennellessä on luontevaa suunnitella tila ja valo yhdessä. Suunnittelu alkaa aina keskustelulla koreografin kanssa ja koska käsikirjoitusta ei pääsääntöisesti ole, niin tämän jälkeen se on hyvien ideoiden odottelua. Kun yhteinen näkymä alkaa löytyä, teos alkaa konkretisoitua. Käytän paljon referenssikuvia, joita tuotan nykyään myös tekoälyllä. Vaikka koreografilla olisi valmis ja tarkka ajatus mitä haluaa, niin haluan ymmärtää ajatuksen idean takana ja miksi. Mitään tyylillisiä valaistusideoita minulla ei ole valmiina. Ne tarvitsevat aina kontekstin syntyäkseen, joko näytelmätekstin, lavastuksen tai keskustelun koreografin kanssa. Toki työkalupakissa on usein teknisiä ratkaisuja, joita haluaa kokeilla, mutta toivon aina lähteväni suunnittelussa tyhjältä pöydältä. On tärkeää osata eläytyä täysin erilaisiin ajattelutapoihin ja samalla kehittää omaa luovaa ajattelua.”
Teksti: Antti Lahti