Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Ohjaus Katja Krohn
Musiikki Iiro Rantala
Lavastus Oskari Torvinen
Puvut Elina Kolehmainen
Valot Risto Heikkerö
Ääni Antero Mansikka
Rooleissa
Susa Saukko / Ursula Salo
Merja Pietilä
Matti Rasila
Eija Vilpas
Anitta Niemi
Eeva-Liisa Haimelin
Pertti Koivula
Seppo Halttunen
Ensi-illat: Riemukas Heinähattu Laulu kaikuu läpi salin: Heinähattu ja Vilttitossu ovat lapsia vapauden”. Susa Saukon ja Merja Pietilän esittämät sisarukset keinuvat Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä ja itkettävät aikuisia ja naurattavat lapsia. Lapsuus on lapsille luontainen asia, joka on hauska ja olemassa. Aikuisille se taas on jotain ihanaa, joka on jo mennyt itseltä pois – mutta läsnä uusissa polvissa. Sinikka ja Tiina Nopolan luomat hahmot ovat jälleen kerran upeita. Katja Krohnin ohjaama Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on riemukas, mutta myös vakavasti lapsen asialla: aikuisten maailma on monesti kohtuuttoman tyhmä. Yksi näytelmän aikuinen kompensoi kyllä aika ikätovereidensa tylsyyksiä. Pertti Koivulan Poliisi isonapa vie katsojien jalat alta niin olemisellaan kuin tukinnoillaan Iiro Rantalan sävellyksistä.
Lue lisääNaurun juhlaa kermaa säästämättä Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on koko perheen riemukas komedia Lastenteatterin ensi-ilta päättyy harvoin niin ettei yleisö aio päästää näyttelijöitä pois näyttämöltä. Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -esityksessä tekijät juoksivat uudelleen ja uudelleen kumartamaan. Teatterista lähtiessä mielessä soi Iiro Rantalan tarttuva sävellys Heinähattu ja Vilttitossu ovat lapsia vapauden. Näytelmän virittämä hilpeä tunnelma säilyi pitkään. Sinikka ja Tiina Nopolan samanniminen lastenkirja on täynnä huumoria ja nauraa aikuisten tärkeydelle. Katja Krohnin ohjaus lisää kierrokset huippuunsa. Krohn ei pelkää hipoa ylilyöntejä. Hän ammentaa hauskuutta jopa kliseistä ja saa ne toimimaan. Tuloksena on ratkiriemukas komedia. Nopoloiden Helsingin Kaupunginteatterille kirjoittama näytelmä on melko uskollinen kirjalle ja säilyttää tarinan hengen. Lapsinero Kasimir Kattilakoski on tiputettu pois. Kasimirin sijasta musiikkiopintoihin päätyvät Heinähattu ja Vilttitossu. Näytelmä kertoo Kattilakosken perheen lomanvietosta. Hieno huvila on vuokrattu viikoksi. Luvassa on rentoutumista tylsistä poliisinaapureista ja Alibullenin neideistä. Näin ainakin uskotaan aluksi. Komedian polttoainetta ovat toisiaan seuraavat väärinkäsitykset. Kattilakoskien huvila vaihtuu pieneksi mökin rötisköksi, ja naapureiksi ujuttautuvat arpajaisissa lomaviikon voittajat poliisit Isonapa ja Rillirousku. Heidän ei kuitenkaan sovi paljastaa henkilöllisyyttään. Poliisit naamioituvat taidemaalariksi ja säveltäjäksi ja saavat Hanna Kattilakosken kuolaamaan perässään. Heinähattu ja Vilttitossu eivät ole aivan vakuuttuneita taiteilijoiden aitoudesta, vaan kunnon salapoliiseina pistävät pystyyn rosvojahdin. Näytelmä huipentuu takaa-ajoon, jossa Krohn ottaa käyttöön mykän elokuvan keinot. Päättömässä juoksussa ympäri näyttämöä ei enää tiedetä, kuka ajaa takaa ketä ja mistä syystä. Edes repliikkejä ei tarvita, kun lentävä näyttämökuva hauskuttaa yleisöä. Ohjaajana Katja Krohnilla on silmää herkullisille yksityiskohdille. Takaa-ajossa pitkästä makkarapotköstä tehdään hyppynaru. Hauska musiikkiparodia syntyy, kun Pertti Koivula Isonapana laulaa haikeaa balladia siitä, miten köyhän äidin pojasta tuli poliisi, poliisiryhmän notkuessa taustalla. Krohn ei myöskään kaihda pökäle- ja pyllyhuumoria, joka toisessa yhteydessä voisi olla mautonta puskakomediaa. Näytelmässä parodioidaan vanhaa tuttua Lasten liikennelaulua, joka autojen varomisen sijasta pakottaa Vilttitossun pyllistämään liikenteelle. Henkilöasetelmissa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset perustuu vastakohtapareille. Sisaruksista Merja Pietilän pikkusisko Vilttitossu on hurjempi ja villimpi kuin Susa Saukon maltillinen Heinähattu. Molemmat ovat pieniä ja vikkeliä ja tuntuvat näyttämöllä aidoilta lapsilta. Pertti Koivulan Isonapa eli Kustaa Rubens ja Seppo Halttusen Rillirousku eli Adam Rubens ovat loistava parivaljakko, joiden fyysisiä esikuvia voisivat olla Ohukainen ja Paksukainen. Koivulan Isonapa on hellyttävä ahmiessaan Alibullenin neitien herkkuja ja rakastuessaan Anitta Niemen esittämään Halise Alibulleniin. Romanssi on yhtä vaaleanpunainen kuin kakun kuorrutus, Heinähattu ja Vilttitossun mielestä tietysti yäk! Eija Vilpas on oiva valinta Hanna Kattilakoskeksi. Hän hurahtaa ihanasti Kustaa Rubensin petkutukseen uskoessaan, että tämä on oikea taiteilija. Hanna Kattilakosken muotokuvan maalaus on moderni versio H. C. Andersenin sadusta Keisarin uudet vaatteet ja parodioi aikuisten auktoriteettiuskoa. Matti Rasilan isä Matti kattilakoski jää hieman koheltavan vaimonsa varjoon. Iiro Rantalan musiikki on laatutavaraa ja rytmittää mukavasti näytelmää. Oskari Torvisen lavastus näyttää aluksi pahviselta kaupunkikuvalta, mutta osoittautuu hyvin toimivaksi, kun pyörönäyttämön vaihtuvat kulissit ovat vauhdikkaan näytelmän käytössä. Kakuissa ei säästellä kermaa eikä kuorrutuksia. Heinähattu, Vilttitossun ja Rubensin veljeksien yksi ansio on siinä, että sitä ei ole rajattu kovin kapealle ikäryhmälle. Kymmenen yksitoista on usein se ikä, jolloin lapset alkavat ottaa etäisyyttä pienten lasten näytelmiin. Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset hauskuuttavat myös yli kymmenvuotiaita ja aikuisia. Näytelmä todistaa taidokkaasti tehdyn lastenteatterin ja naurun voimasta.
Lue lisääHelsingin kaupunginteatterin uusimman Heinähattu ja Vilttitossu -ensi-illan sekä aikaisemmin näkemäni Risto Räppääjä -esityksen perusteella on todettava, että Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjat toimivat teatterina erinomaisen hyvin, ja tavallaan samaa esitettäväksi, näyteltäväksi soveltumista todistaa Kaisa Rastimon ohjaama Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvakin. Nopoloiden luomat henkilöt tulevat eläviksi toiminnan kautta ja luonteet syntyvät persoonallisista tavoista toteuttaa asioita ja suuntautumisesta karikatyyriseti joihinkin asioihin. Tarinat ovat vahvasti juonellisia, ja pääjuonta kirjoo sopiva määrä siihen liittyviä sivujuonia. Näin teokseen rakentuu merkittävä määrä tasoja, jotka pitävät otteessaan hyvin erilaisia – esimerkiksi eri-ikäisiä – ihmisiä. Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kantaesityksensä saanutta Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -esitystä ei aikuinenkaan jättäisi mistään hinnasta näkemättä ja riittää jutussa riemastusta myös hyvin eri ikäisille lapsikatsojille. Onnellinen kokonaisuus Katja Krohn ohjaa teatteriesityksiä lapsille täyteläisellä ammattitaidolla ja eloisalla näkemyksellä. Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on sävyltään onnellinen kokonaisuus, jossa kukkivat sopivassa suhteessa ilo, anarkia, jännitys, arkisuus ja mielikuvitus. Esityksessä vallitsee kauttaaltaan hyvä tasapaino – hauskuudesta ei puutu herkkyyttä eikä herkkyydestä hauskuutta. Lisäksi tuntuu, että Krohn käyttää esityksen kokonaisuutta rakentaessaan hyödyksi myös arkikokemusta elämästä lasten kanssa: riehakkaan takaa-ajon jälkeen esitys päätyy lopuksi levollisen rauhoittaviin tunnelmiin. Niiden muassa on hyvä laskeutua teatterielämyksestä takaisin omaan arkeen. Iiro Rantalan esitykseen säveltämä musiikki on jälleen kerran erinomaista teatterimusiikkia. Jonkin kappaleen yhteydessä musiikin sävelkulut ja laulajien äänialat eivät oikein kohtaa, mutta muutamat numerot, kuten Heinähatun ja Vilttitossun vapauslaulu sekä poliisien uimalaulu ja etenkin kostaapeli Isonavan oma soolo ovat täysosumia sekä kappaleina että esitykseltään. Persoonallisia persoonallisuuksia Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -teatteriesitys ei ole aivan identtinen samannimisen kirjan kanssa, esimerkiksi tyttöjen pikkuveli puuttuu näyttämöltä, hänenkin kuulumisensa on kuitenkin huomioitu käsiohjelmassa. Muutama muukin asia on hiukan toisin. Pelkistykset toimivat esityksen eduksi, juttu etenee vauhdikkaasti ja dramaattiset käänteet rytmittävät esitystä hyvin. Keskeinen onnistumisen edellytys on tietysti miehitys, ja se toimii Helsingin kaupunginteatterissa loistavasti. Susa Saukko on Heinähattuna herkkä ja kiltti olematta tippaakaan lattea, Merja Pietilä taas on ponteva ja räväkkä Vilttitossu ja silti myös uskottava pieni tyttöihminen. Heidän yhteispelinsä on saumatonta ja tasapuolista. Saman kiitoksen voisi laajentaa koskemaan koko esiintyjäryhmää, joka oikeastaan kauttaaltaan jakautuu pareihin. Pertti Koivulan Isonapa ja Seppo Halttusen Rillirousku ovat erinomaiset sekä parina että yksilöinä, ja poliisien laulu- ja tanssinumerot ovat kertakaikkiaan sykähdyttäviä. Kaiken kaikkiaan esityksen koreografiat ovat yksinkertaisessa toimivuudessaan ja ihanan täsmällisesti toteutettuina hienoja. Alibulleenin neidit ovat Anitta Niemen ja Eeva-Liisa Haimelinin esittäminä viehättävästi toisiaan täydentävät sisarukset. Heidän kohdallaan Elina Kolehmaisen muutenkin kauttaaltaan onnistunut puvustus on huikeimmillaan. Moniulotteinen äitihahmo Heinähatun ja Vilttitossun äiti, Hanna Kattilakoski saa Rubensin veljes -jutussa paljon tilaa ja Eija Vilpas pääsee roolissa taiteilemaan tarkkaan annostellulla komiikalla. Vilpas onnistuu todella samanaikaisesti ottamaan Hannan höpsähdyksistä kaiken huumorin irti ja kuitenkin pitämään tämän aika arkisena, melko lähellä realistista uskottavuutta toteutuvana henkilöhahmona. Erittäin virkistävää tavata lastennäytelmästä näin moniulotteinen äitihahmo. Isä Matti Kattilakoski taas jää henkilöistä eniten taka-alalle, mutta roolissa on kuitenkin riittävästi ainetta Matti Rasilan sympaattiseen ja olemukseltaan rauhoittavaan tiedemieshahmoon, joka aina löytää itselleen kiinostavaa puuhattavaa. Oskari Torvisen lavastus on miellyttävän naivistinen, alun lyhytaikainen kaupunkikuva on tosin kovin ylimalkainen, mutta lomapaikan järvimaisema on raikkaine, puhtaine väreineen Risto Heikkerön valaistuksessa ihanasti tulvillaan kesän tuntua. OUTI LAHTINEN Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Helsingin kaupaunginteatteri, ohjaus Katja Krohn, musiikki Iiro Rantala, lavastus Oskari Torvinen, puvut Elina Kolehmainen, valot Risto Heikkerö, ääni Antero Mansikka. Kantaesitys pienellä näyttämöllä 2.10.
Lue lisää