Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Rooleissa mm.
Miitta Sorvali (kuvassa), Hannu Lauri, Kristo Salminen, Petriikka Pohjanheimo,Eeva-Liisa Haimelin, Eppu Salminen
Ohjaus Milko Lehto, lavastus Oskari Torvinen, puvut Maija Pekkanen, suomennos Kersti Juva
Vahvuus ei auta mitään, kun peiton alta hiipivät pelko ja ahdistus. Pelko oman kuoleman kohtaamisesta on aivan erilainen tutkimus kuin kuolemasta puhuvien runojen tutkiminen. Miksi ihminen oppii vasta, kun itse joutuu kokemaan?
Lue lisääMiitta Sorvalin huippurooli Ihminen paljaimmillaan, kuin vereslihalla on Miitta Sorvalin roolihahmo Henki-näytelmässä. Tiedenainen, jonka koko elämää on järki hallinnut, joutuu munasarjasyöpään sairastuttuaan kohtaamaan tunteittensa ja läheisyyden merkityksen. Amerikkalaisen Margaret Edsonin näytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa ei päästä katsojaa vähällä. Miksi pitäisikään? Eikö taide ole juuri se keino, jolla erimerkiksi kuolemaa ja kuolemansairautta voidaan käsitellä? Lopputulos on vapauttava: kuolema ei tunnukaan ahdistavalta. Ahdistava on sen sijaan näytelmän yhteiskunnallinen, Suomessakin ajankohtainen viesti – potilaan asema suuren laitossairaalan rattaissa. Miitta Sorvali tekee Milko Lehdon ohjauksessa loistavan, koskettavan roolityön. Hän taitaa tasot sarkastisesta huumorista kouriintuntuvien kiputilojen esittämiseen.
Lue lisää”…Jos käärmeet katalat / kadotus säästää, voi! miksi minua ei? / Miksi järki, tahto, lahjat syntymän, / saman synnin minussa tekevät raskaammaksi? / Ja kun armo on helppoa, ja kunniaksi / Jumalalle, miksi uhkaa hän?” (Ote John Donnen IX sonetista, suom. Alice Martin). Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä runsas viikko sitten ensi-iltaan tullut Margaret Edsonin moniulotteinen näytelmä Henki ei saanut kovin suotuisaa lähtöasetelmaa; maan valtalehden teatterikritiikki pelästytti joukon potentiaalisia katsojia. Osan perustellusti, mutta osan varmasti aiheetta. Älyllisyydellä tunteet sivuuttavan, oxfordilaisittain sivistyneen kirjallisuudentutkijan arvoissa väistämättömän lopun edessä tapahtuvasta murroksesta kertova Henki on vakava näytelmä, muutenkin kuin juuri tämän teatterin ohjelmistoon. Mutta ei ahdistava, saati musertava, vaikka parantumattomasti sairaan lähelle tuokin. Väistämätön, kuolema, on näytelmässä kuitenkin monin keinoin etäännytetty – katsoja-kuulijaa ”armahtaen”. Etenkin ensimmäistä jaksoa leimaakin lähinnä päähenkilön, lyriikan professori Vivian Bearingin verbaalisella ja älyllisellä virtuositeetilla leikittely, jota kansankielellä toki myös saivarteluksi voidaan kutsua. Englannin 1600-luvun alun runouden upean näytteen, John Donnen Pyhien sonettien, sisällönanalyysi, close reading on nautittavaa. Briljanttia tekstiä, briljantisti esitettynä. Sitä paitsi se myös palvelee näytelmää. Geniuksen omnipotenssin harha on oleellinen osa kehityskaarta, päähenkilön henkistä kasvua, korskeuden kuolemaa. Kuin varmuuden vuoksi ohjaaja on vielä vienyt ahdistusta vähentävän loitontamisen komediaa läheneväksi tyypittelyksi, pahimmillaan korniuteen asti. Potilaan ihmisarvon kyseenalaiseksi tekevän ”hoidon” rutiinikäytäntöjen onttous tosin ei liene kovin kaukana sairaaloiden todellisuudesta. Lopun lähestymisen kuvaamisessa autenttisuutta on hienotunteisesti suorastaan vältetty. Sairaan todellisuutta vastaava uupuminen ja viiltävä lipuminen kauemmas on jätetty pois. En silti suosittele näytelmää kenelle tahansa. Mutta kenelle tahansa ajattelevalle ihmiselle, joka on asennoitunut ja virittäytynyt oikein. Kuolema sinänsä kuuluu hänenkin elämäänsä. Teksti: PERTTI PIISPANEN Margaret Edson: Henki (Wit). Pohjoismainen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterissa 29.3.2001. Suomennos Kersti Juva, ohjaus Milko Lehto, lavastus Oskari Torvinen, puvut Maija Pekkanen, pääroolissa Miitta Sorvali.
Lue lisääHelsingin teattereissa sai maaliskuun lopussa ensi-iltansa kaksi yliopistomiljöistä kertovaa näytelmää, joissa ruoditaan tieteen ja elämän, taiteen ja totuuden suhteita. Helsingin kaupunginteatterissa esitettävä Margaret Edsonin kirjoittama Henki -näytelmä luotaa syöpään sairastuneen kirjallisuuden professorin viimeisiin viikkoihin, jotka hän viettää teknisessä sairaalamiljöössä. Tämä Pulitzer -palkittu näytelmä on herättänyt huomiota erityisesti kuvauksellaan kuolemisen ankarista ehdoista nyky-yhteiskunnassa. Professori Vivian Bearing on John Donnelle omistautunut kirjallisuudentutkija, jonka elämässä kaikki muu on ollut toisarvoista karriäärin rinnalla. Näytelmässä kuvataan takautuen hetkiä päähenkilön elämästä – opiskeluaikaisia keskusteluja opettajien kanssa, säkenöiviä luentoja ja tuokioita keskusteluista oppilaiden kanssa. Näistä kohtauksista välittyy paitsi Vivian Bearingin täydellinen uhrautuminen alalleen myös ylemmyydentunne ja tunneköyhyys. Bearingin hahmoa voikin tulkita klassisen Faust -myytin valossa, jossa tiedosta maksettava kallis hinta johtaa muiden arvojen menetykseen. Kuolinvuoteellaan Bearing on kuitenkin samassa epätietoisuuden tilassa kuin kuka tahansa meistä – tai ehkä pahemmassa.
Lue lisääIkuinen opintieAtlantalainen peruskoulunopettaja Margaret Edson herättää sympatiaa paitsi esikoisnäytelmällään Henki (Wit, 1995) myös ilmoituksellaan, ettei tee seuraavaa
Lue lisääTapio VanhataloEeva-Liisa Haimelin ja Miitta Sorvali Henki-näytelmässä.
Lue lisää