Revyy

Mulle kaikki heti

Suuri näyttämö
Ensi-ilta 26.8.2004
2 t 15 min
38/33 euroa

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

NÄYTTELIJÄT:

Riitta Havukainen

Pekka Huotari

Maija Kalaoja

Risto Kaskilahti

Mikko Kivinen

Esko Roine

Ulla Tapaninen/Sari Siikander

Antti Timonen

Leena Uotila

TANSSIJAT

Sari Haapamäki

Sofia Hilli

Kirsi Karlenius

Harri Kuorelahti

Kai Lähdesmäki

Janne Marja-aho

Unto Nuora

Maria Saivosalmi

Ville Sormunen

Inka Tiitinen

Kaisa Torkkel

KIRJOITTAJAT

Claes Andersson,

Henri Kapulainen,

H. Miettinen,

Outi Popp,

Tiina Lepistö,

Neil Hardwick (script editor)

OHJAUS Neil Hardwick

MUSIIKKI Iiro Rantala

LAVASTUS JA PUVUT
Ralf Forsström

KOREOGRAFIA Nigel Charnock

VALOT Markku Penttilä

ÄÄNI Harri Ahponen

Arviot

Suomen Kuvalehti, 2004/36

Arvio

Ville Blåfield

” Ammattilaisten ilta Syksyn suurista ensi-illoista ehti ensimmäisenä näyttämölle Helsingin kaupunginteatterin revyy Mulle kaikki heti. Neil Hardwickin ohjaama ilottelu astuu vaaralliselle maaperälle. Viihteellinen sketsiteatteri ei nauti suurta arvostusta, eikä ole edes kovin helppo näyttämötaiteen laji. Epäonnistumisen riski on suuri. Mulle kaikki heti on kokoelma Hardwickin, Claes Anderssonin, Henri Kapulaisen, H. Miettisen, Outi Poppin ja Tiina Lepistön kirjoittamia sketsejä, lauluja ja koreografi Nigel Charnockin kummallisia tansseja. Paikoin tuntuu, että Charnockilta on karannut mopo käsistä. Iiro Rantalan musiikki ja kokeneet näyttelijät pelastavat illan monessa kohtaa. Esko Roineen, Mikko Kivisen ja Ulla Tapanisen kaltaiset ammattilaiset taitavat komedian rytmityksen. Erityisesti Tapaninen on aivan mielettömän hyvässä vedossa. Revyyssä on paljon jo nähtyä ja paljon hölmöjä vitsejä, mutta ilahduttavassa määrin myös tuoreutta – ja fiksuakin huumoria.”

Lue lisää

Etelä-Saimaa, 11.12.2004

Arvio

Matti Saarela

Kun elämän tarkoitus on ikävän karkotus Vitsejä taivaasta: Ulla Tapaninen ja muut kaupunginteatterin näyttelijät jaksavat yhä painaa täysillä elokuussa kantaesitetyn vitsimaratonin, jolla on myös tuoreustakuu. Hauskuus ei tipahda taivaasta. Ei ainakaan pohjoisessa maassa, jonka on ihmiset ovat asiallisia ja ikäviä kuin eteisen kuramatolle postiluukusta aamutuimaan tupsahtelevat Helsingin Sanomat. Hauskan tekeminen on rankaa duunia, jossa ohjaajan, käsikirjoittajan ja näyttelijöiden ammattitaito punnitaan. Hauskan tekeminen on siis aivan eri asia kuin hauskan pitäminen. Mulle kaikki heti revyyn käsikirjoittajina on häärinyt teräviä tyyppejä, puolitusinaa oikeita älypäitä. Tämä näkyy mainiosti esimerkiksi kohtauksessa, jossa kauneuskirurgin asiakkaat hakeutuvat päänvaihtoleikkaukseen. Tosin paljon useammin vitsin kärki leikkaa sitä toista päätä. Jutut ovat ihan kirjaimellisesti suoraan hanurista. Pieruhuumorilla on kuitenkin oma paikkansa jopa vakavasti otettavassa filosofisessa pohdiskelussa. Ihminen on myös ainetta, ja Suomessa asia kiteytetään sanomalla, että paha henki ei pysy hyvässä ihmisessä. Sananvapaudenjumalatar Koko juttu alkaa kohtauksella, jossa näyttämölle laskeutuu yläilmoista sanomalehtikoju. Samaa punaista lankaa juoksutetaan läpi koko esityksen. Kaikki tutut ovat mukana Pihtiputaan mummosta lähtien. Ihan oikea kaupunki on yhä sanomalehden näköinen, tai päinvastoin. Televisio kuuluu maalaisille, mitä Hardwickin upeat televisiosarjat Tankki täyteen ja Reinikainen yhä, vuosikymmeniä valmistumisensa jälkeen, todistavat. Käsikirjoitus on tiimityötä. Se näkyy epätasaisuutena. Kaikki sketsit eivät ole yhtä hyviä. Ne kaikkein törkeimmät ja sovinistisimmat herjat ovat varmasti lähteneet kirjoittajaryhmän naisten Outi Popin ja Tiina Lepistön aivoituksista. Revyyn nimi kuvaa hyvin tämän päivän ihmistä. Se on ajankuva yhdessä virkkeessä. Eikä katsojankaan ahneudella ole tietenkään mitään rajaa. Vielä enemmän ja vielä hauskempaa pitäisi saada. Jossain Amerikassa tällainen tiimityö tietysti osataan paremmin. Mutta olisiko Helsingin kaupunginteatterin esitys rasvaimun, naaman kiristyksen ja nenän suoristamisen jälkeen enää revyy meistä suomalaisista? Epäilen. Samasta syystä Hardwickin ohjauksessaan käyttämät ajoitukset eivät ole ehkä aivan oikeaoppisia – ne ovat sitä suomalaisella tavalla. Vahvuuksia vaikka kuinka paljonRalf Forsströmin lavastus on toimiva, suorastaan nerokas. Ruokolahden Teatterilaiva tekijöiden kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa tätä esitystä. Hardwickin ja Forssrömin ratkaisuista saa hyvää oppia vastaisen varalle. Iiro Rantalan johtama orkesteri ja loistavat tanssijat ovat myös esityksen vahvuuksia. Nigel Charnockin koreografia on älyllisesti haastava ja hieno. Tampereen Työväen Teatterin johtajana siviilissä puurtava Esko Roine täytti juuri 60 vuotta. Ikävuodet eivät ainakaan näyttämöllä paina. Roine on ensiluokkainen koomikko, joka sai ansioistaan toisen luokan vapaudenristin. Turhaa hän ei ristiään kanna. Esityksen parhaat hetket koettiin, kun Pekka Huotari näytteli helsinkiläisille varmaan liiankin tuttua hahmoa, viina- ja pilleritokkurassa omaa oloaan kassajonossa kommentoivaa hörhöä. Huotari veti esityksen siitä toisesta maailmasta, mediatodellisuuden sfääreistä tavallisten ihmisten ja tavallisen arjen tasolle. Riitta Havukainen, Maija Kalaoja ja Ulla Tapaninen laulavat upeasti, mutta tunteellisten laulujen siirappiset sanat ovat syvältä. Olen kuitenkin varma, että tämäkin on harkittu juttu. Suomessa tunteellisuus ja tyhmyys nähdään yhä saman kolikon kahtena eri puolena. Euroviisuja ja muita biisejä sanoittavien riiminikkareiden ponnistelut eivät ole valuneet hukkaan. Tulos on aina sama, nolla pistettä euroviisujen loppukilpailunsa. Neil Hardwickille ja kaupunginteatterin poppoolle antaisin vähintä yhdeksän ja puoli pojoa.

Lue lisää

Länsi-Uusimaa, 30.8.2004

Arvio

Kaarina Naski

Sketseissä reviteltiin lauluissa tunnelmoitiin, tansseissa sekä että

Lue lisää

Keskipohjanmaa + Pohjolan Sanoma, 3/6.9.2004

Arvio

Arto Aulavuo

Isoimpien päivälehtiemme kriitikot teilaavat verraten usein jonkin esityksen, joka sitten kaikesta huolimatta saavuttaa suuren yleisön suosion. Minultakin on aika monta kertaa kysytty tuohon syytä ja olen sitä joutunut pohtimaan.

Lue lisää

Nykypäivä, 3.9.2004

Arvio

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Kaikki mulle heti -revyyn voi nähdä terävänä satiirina Kuka nauraa ja kenelle? Helsingin kaupunginteatterin kokeilu revyyn puolella tarjoaa kerrassaan hienoa tanssin ja musiikin virtaa sekä vastakarvaan silittävää sketsiviihdettä. JAAKKO KAARTINEN-KOUTANIEMI KUVAT TAPIO VANHATALO Helsingin kaupunginteatteri on harvinaisen nimekkään tekijäjoukon voimin valmistanut suurelle näyttämölleen revyyn. Kaikki mulle heti -esityksen taustalla on pitkä nimilista kuin etukäteistakuuna vetämässä katsomot täyteen. Näyttämölle astuvat komediatykistön raskassarjalaiset Riitta Havukainen, Pekka Huotari, Risto Kaskilahti, Mikko Kivinen, Esko Roine, Ulla Tapaninen ja Leena Uotila. Varsinkin Maija Kalaoja sekä Antti Timonen laulavat makeasti, Iiro Rantalan säveltämää musiikkia soittaa laajennettu Trio Töykeät. Neil Charnockin koreografiat tanssii Helsinki Dance Company. Käsikirjoitusryhmässä ovat mukana muun muassa Claes Andersson, Outi Popp ja Henri Kapulainen. Lisäksi lavastus ja puvustus ovat viimeisen päälle Ralf Forsströmiltä. Järeä miehitys nostaa etukäteisodotukset korkealle. Revyy ei kuitenkaan ole mitään varsin totunnaista suomalaisessa teatterissa. Se, mitä odottaa, ei välttämättä ole sitä, mitä tarjotaan. Kaikki mulle heti onkin yllättävä useammallakin tavalla. Loistavat tanssi ja musiikki Sanakirjamääritelmän mukaan revyy on erillisistä sketseistä rakentuva viihteellinen näyttämöesitys, jonka pääsisältönä on näyttämöllinen loistokkuus, näyttävät tanssiesitykset ja musiikki, ja joka toisinaan kommentoi satiirisesti ajankohtaisia tapahtumia. Kaupunginteatterin revyy on täsmällisesti määritelmän mukainen. Puvut ovat teatteria, mutta lavastus suurimittainen ja suurenmoinen. Näyttämölaitteisiin on satsattu ja ne toimivat tiptop. Tanssille on luovutettu paljon aikaa ja näyttämötilaa, eikä syyttä. Helsinki Dance Company on erittäin hyvä tanssiryhmä ja Charnockin liikuttelemana räväkät, energiset ja vähän vakavatkin numerot ihastuttavat ja viihdyttävät. Tanssinumerot yhdessä Rantalan musiikin kanssa sitovat revyyn muut osat yhteen todella onnistuneesti. Ne eivät jää täytepaloiksi, vaan ovat itse asiassa koko esityksen varsinainen runko. Tästä seuraa, että Kaikki mulle heti on nautittavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Jo pelkästään Erik Siikasaaren läskibasson juoksut tekevät onnelliseksi. Satiiri nykyajasta Revyyn sketsipuoli on ensisijassa makukysymys. Joitakuita naurattavat sellaisetkin jutut, joille naapuri rypistää otsaa. Kaikki mulle heti liikkuu melkoisen roisin huumorin piirissä. Harmittomia kaatuiluvitsejä ei juuri ole, vaan ne pääosin liittyvät huonoon makuun, ennakkoluuloihin, siihen että jollakulla menee huonosti ja toiselta menee kaikki. Miksi näin? Bona fide -periaatteen mukaan jokaista filosofista teoriaa tulisi aluksi lukea näkökulmasta, joka on sille edullinen – hyväntahtoisesti. Hyväntahtoinen tulkinta Kaikki mulle heti -revyyn käsikirjoituksesta on enemmän nimenomaan filosofinen eli sosiaalieettinen kuin silkkaa viihdettä painottava. Tämän revyyn voi sanoa marssittavan katsojan eteen äärimmilleen karrikoituna sen iltapäivälehtiviihteen maailman, jolla arkipäivästä toiseen ruokitaan suomalaisten matalamielisempiä aatoksia. Sanotaan: ”Tällaista tämä on, katsokaa nyt. Eikö naurata?” Synteettisessä, kaupallistetussa nykyajassa Beckettin Godot muuntuu matkapuhelinmainokseksi. Näinhän käy joka päivä. Eikö näytteleminen liioitelluin eleinkin ole suoraan tästä Suomesta? Kaikki mulle nyt on nimeään myöten satiiri yksinäisen ja tylyn maailmanajan viihteestä. Se satirisoi siis itseään ja katsojaansa. Tämä on uskaliasta, sillä lopulta se tekee katsojan aseman hieman ongelmalliseksi. Jos naurat näille epäilyttäville jutuille, mitä se sinusta kertookaan? Jos ne kokee liiaksi vieraannuttavina, sketsipuoli ei toimi, ja revyy alkaa ontua. Jos taiteen tehtävänä kuitenkin on kannatella peiliä yleisön edessä, Helsingin kaupunginteatteri vaikuttaisi tässä perimmäisessä tehtävässä nyt onnistuneen. Vauhdilla loppuun Puhtaasti näyttämöesityksenä, sisällöistä viis, Kaikki mulle heti käynnistyy hitaasti ja etenee turhan verkkaisesti. Vasta toinen näytös painaa kaasun pohjaan. Sitten vauhtia onkin riittämiin, myös kohtausten rytmityksessä. Etenkin toisen näytöksen tanssiteatterillinen anti on niin mukavaa seurattavaa, että kun tullaan loppuun, sen soisi hieman lykkääntyvän. On kiinnostavaa nähdä, miten käsikirjoitus tulee elämään näytännöstä toiseen. Päivän aiheita kommentoivat jutut vaihtunevat uusiin, kun edellisen päivän sanomalehti menee vanhaksi. Monikulmainen Kaikki mulle heti on. Ei siitä pakko ole kenenkään pitää.

Lue lisää

Kommentit

En tiennyt tästä teatterikappaleesta etukäteen mitään, joten yllätys oli suuri, kun se olikin revyy. Hyviä näyttelijöitä, mutta ei tästä kyllä mitään mietittävää jäänyt.Vähän liikaa alapäävitsejä, tilalle vaikka hyviä poliittisia sketsejä kuten esim. Komediateatteri Arenan revyissä on. Lavastus oli kiva ja tyylikäs (rautatieasema patsaineen).Mikko Kivinen on ehdoton suosikkini, samoin oli hauskaa nähdä Esko Roine.

En usko, että kovin moni teatterissa piti näytelmän ala-arvoisesta huumorista. Ketä varten se on? Ei kiitos. Lavasteet olivat upeita, kiitos tekijälle. Tanssit olivat keskinkertaisia, ei mitään silmiä hivelevää. Ulla Tapaninen ja Mikko Kivinen olivat loistavia rooleissaan.

Ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka ymmärtävät huumoria, ja niitä jotka eivät. Positiiviset kommentit ovat edellisten kirjoittamia, negatiiviset jälkimmäisten. Mulle Kaikki Heti ei ole taidetta, se on viihdettä. Minä arvostan enemmän viihdettä kuin taidetta. Harmi että MKH loppuu, olisin katsonut useamminkin, vaikka jo n. 5 kertaa tullut nähtyä..

Todella mahtava esitys. En suosittele huumorintajuttomille nättinokille, voi vaikka kolahtaa omaan nilkkaan. Sensijaan kaikkien tämänpäivän "trendien" perässä juoksevien tyyppien pitäis nähdä tämä, silloin ehkä huomaisivat miten typerältä heidän elämänsä oikeasti näyttää/kuulostaa.

LOISTAVA esitys mutta ihan liikaa alapään-juttuja ! Niitä onjo lehdet ja tv täynnä ..

Olin katsomassa 5.3. Revyyn ja täytyy sanoa että oli ihan mahtava!! Lenni-Kalle Taipale tuurasi Iiro Rantalaa virtuoottisesti pianossa ja muutenkin toi uutta potkua jo jonkinaikaa pyörineelle revyylle! Ei ole turhaa kehuttu häntä! Olipas taas hauska nähdä tämä esitys. Oli 3 kerta. Vitsejäkin hieman päivitetty.. Vieläkin naurattaa ja soi musiikki päässä!Kiitos, KIITOS, KIITOS. MINÄ ELÄN!

Kävin katsomassa revyyn 2.3.05 ja olen samaa mieltä kuin eräs kommentoija: Punainen lanka puuttui täysin. Hengästyttävä määrä tyyliltään täysin poikkeavia pätkiä. Mielestäni oikein hauskat sketsiosuudet ja synkkä ajankuva (tanssiosuuksien aikana) tuntuivat perin oudolta yhdistelmältä?? Näyttelijät ja tanssi olivat ammattitaitoisia ja toimivat hienosti, vaan eivät kuitenkaan toisiaan täydentäen...

tää oli tosi hauska se kohta oli tosi haska mis se yks sano:"tais tulla kesken meno"tai sillee.se oli tosi hauska!

Olin katsomassa 8.11.2004 ja pidin niin paljon, että menen maaliskuussa uudestaan.Se oli ja on elämys minulle.Matti 57v lähihoitaja Helsingistä

Kolmella bussilla olimme katsomassa esitystänne täältä Turusta.Kiitos! Oli kevyt, mutta ei tyhjänpäiväinen. Oma ehdotonsuosikkini on Ulla Tapaninen! Hyvä Kainuu!

Todella hyvä sanoo mies joka nauraa hyvin harvoin,nyt tulikin naurettua vuosien edestä.Kiitos

Hei,miksi pitää näin hienossa teatterissa esittää niin rivoa kieltä ja halventaa naista, emätinlaulut ja sikanautakana -hahmosta sanottiin sen muistuttavan suomalaista naista. Poliitikot ovat kirjoittaneet ja Hartvik ohjannut, ällöttävää.

Punainen lanka puuttui. Hengästyttävä määrä tyyliltään täysin poikkeavia pätkiä, joista olisi riittänyt aineksia useampiinkiin näytelmiin. Yleisöä kosiskeleva pieruhuumori ja koskettavan traaginen ajankuva tuntuivat oudolta yhdistelmältä. Onko tämä kaikessa sirpaleisuudessaan sitten suomalaista nykypäivää? Näyttelijät ja musiikki kertoivat todella vankasta ammattaidosta. Jo sen takia kannatti katsoa ja kuunnella. Tanssiryhmä oli taitava, mutta vain teknisesti.

"Niille jotka pitävät perinteisestä teatterista ei tämä sovi niille"...Ei tosikoille! Tämä oli hervottoman hauska ja kärkipään näyttelijät ja tanssijat kruunasivat kaiken... Nauroin vedet silmissä Tapanisen romaanipoliisin esitykselle ja itse asiassa huonoa kohtaa ei esityksestä löytynyt. Iiron ja töykeiden musiikki oli mahtavaa kuultavaa. Mielestäni tämän laatuisia esityksiä voisi olla enemmän sillä kaikki eivät jaksa katsoa perinteistä ja joskus vakaavaakin teatteria. Bravo... :))

Tärkeitä teemoja käsiteltiin kuluneista näkökulmista ja pintaa raapaisten. Muutama sketsi poikkesi edukseen. Olin pelkästään vaivaantunut kuunnellessani alapää-vitsejä ensimmäisellä rivillä. Lavastus ja puvustus ansaitsee kiitosta! Myös musiikki ja tanssikohtaukset olivat paikoin hyviä. Tyhjänpäiväinen kokonaisuudessaan.

Hyvä hyvä!!!!

Esitys oli näennäisestä hauskuudestaan huolimatta järkyttävän tosi kuvaus nykymaailmasta ja sen hulluudesta. Laulu junarysähdyksen jälkeen siitä, kuinka hyvän huomaa usein vasta kun sen on menettänyt, oli koskettava ja niin totta. Ulla Tapaninen oli ehdoton ykkönen!

Näyttelijäkaarti aivan erinomainen, tanssiryhmä loistava, sikäli kun käsikirjoituksen puitteissa voi parastaan panna - onnistuivat omissa suorituksissaan kyllä erittäin hyvin. Liikaa rimaa hipovia navan alapuolen "sketsejä" ja jotenkin sitä odottaa, että edes vitsit olisivat uusia... Kaupunginteatterin annista huonoin kokemus, yleensä ei ole tarvinnut pettyä.

Todella mahtava show! Nauratti vielä kauan esityksen jälkeenkin... suosittelen ehdottomasti!!!

Tykkäsin ihan kympillä! Tätä ei todellakaan ole tarkoitettu tosikoille, mutta ihmisille jotka ymmärtävät hyvän huumorin päälle antaa tämä esitys todella paljon! Hysteerisen hauska!

Maija Kalaoja ja Antti Timonen upeita laulajia. Heitä katselisi ja kuuntelisi enemmänkin.

Aivan mahtava näytös, Risto Kaskilahti on Rockin jumala! t. Jesse

Hinta ie vastannut laatua, liian "pikujoulumainen" suuri osa vitseistä " navan alapuolelta".

hAuSkA, ei voi muuta sanoa!

Kyllä oli hyvä esitys, huolimatta Panu Rajalan ja Jukka Kajavan arvostelusta huolimatta. Tultiin kevyttä viihdettänauttimaan ja saatiin sitä.Ajanhermollahan esitys oli.Me ainakinnautittiin lauantai-iltapäivän viihteestä.Kaikki kiitos hyvilleja ammattitaitoisille näyttelijöille.teatterin ystävät Espoosta

Mainio!

Ammattitaitoista ja hyvää viihdettä, joka antaa pitkäksi ajaksi (näin revyn elokuun puolella) ajateltavaa. Haaste, josta löysin itseni katsomossa, oli suostunko nauramaan, vaikka sattuu. Sallinko vastakkaisten totuuksienja tunteiden olla yhtä aikaa totta ja läsnä itsessäni, vai teilaanko joitain kohtia, rajani ei anna periksi. Samalla pidin esityksen kaiken kiireisen viihteen keskeltä nousseista puhuttelevista sanoitustuksista, joissa tuli ilmeiseksi myös yksilön erillisvastuu, vain koska niisssä oli yksin jokeu esiintymässä. Tehokas korostuksen ja ajatuksen vahvistaja katsojalle. Kaiketi osa yleisöstä voi ottaa ne "huilina" täydestä tuutillisesta asiaakin. Palveleehan ne niinkin. Mielelläni katsoisin uudelleenkin, koska jäi olo etten voinut ehtiä kaikkea edes huomata ja toinen kerta voisi viedä itseäni syvemmälle, kun en enää olisi niiin haasteiden rajalla. Loistava revy. Elämäni ensimmäinen ja onneksi laadukas.

LOISTAVA JUTTU !!!

Olihan tässä esityksessä se ansiokas puoli, että se sai minut ajattelemaan että haluaisinkin nyt nähdä jonkun oikean, kunnollisen, hyvän puhenäytelmän. Mitähän Kansallisteatterissa menee, tai Ryhmiksessä.

Yön yli nukuttuani, olen edelleen sitä mieltä......että helvatun hyvä poppoo!!!! Kiitos kaikille.Esko Roineen ja Ulla Tapanisen vuoksi menen vaikka "maailman ääriin" katsomaan teatteria, mutta sitä listaa(hyvistä näyttelijäsuorituksista) voi jatkaa Havukaisen, Uotilan,Huotarin, Kivisen, Kalaojan, Kaskilahden ja Timosen kohdallakin. Kerrankin näytelmä josta kukaan ei pomppaa liiaksi esille vaan kaikki oli hyviä. Roolit oli kuin nenä päähän jokaiselle.Ajankohtaiset aiheet ja jutut loksahti just eikä melkein.Itse aina äimistelen lavastuksen ja puvustuksen mahtavia ja mielenkiintoisia kikkoja ja maestro Forsström on ....mestari.(Aikoinaan jo ooppera Kuningas lähtee Ranskaan meni minulta musiikillisesti sivu suun koska olin hurmiotilassa puvustuksen taivaallisesta taiteellisuudesta ja komeudesta.)Niin nytkin,ahmin silmilläni kaikkea puvustusta ja lavastusta, eritoten verkko-kettinki esirippu,aivan hurmaavan suloiset venäläiset loikkarit, tanssijoitten mustat vannehameet ja ennenkaikkea se huikaiseva ripaus mustalaispoliisia, upeasti leikattu poliisiasu... rintaläppien kohdalta.Myös Kaskilahden räppäripojan oikealle paikalle"valahtaneet" housut oli 10 pisteen sijoitus.Trio Töykeät on Suomen eliittiä ja loistava asuvalinta heilläkin.Minä haen teatterista niin silmän kuin korvan iloa ja tässä kappaleessa sitä riittää. Menkää nyt hyvät ihmiset katsomaan ja kuulemaan, jou...Sirpa Mulari

Hyvä meno lavalla. Lyhyet musa- ja sketsipläjäykset nopeassa tempossa antoivat oikean energialatauksen.

Kiitos näyttelijöille, nautin joka sekunnista !!!!!!!

Koskettelitte kovin tärkeitä ja kipeitä ilmiöitä, kuten esim. kouluelämän kuvaus. On selvää, että ongelmia ei lavalla ratkaista, mutta katsojalle jäi kepeästä otteesta hiukan surullinen olo. Kipeät tunteet ko asioiden kanssa kun ovat monelle joka päivä todellisuutta. Ammattitaitoista ja hienoakin työtä, mutta onko yleisö kosittava seksistisillä tansseilla ja alatyylillä? Yllätys oli myös, että esityksessä ei ollut kantavaa tarinaa vaan joukko sketsejä.

Hyvää: Näyttelijät! Huonoa: Laulun luritukset, jotka olivat rasittavia, samoin tanssiesitykset. Taidepläjäyksen hinta ei vastaa laatua!

> Hei!Kiitos upeasta teatteri-illasta. Olemme tänään täysin äimistyneinä lukeneet Kajavan teilauksen ja myös Etlarin arvostelun. Meillä oli hauskaa ja suosittelimme esitystä koko työyhteisölle. Terveisin Pirjo ja Leila Mäntsälästä

Siis nyt on kyllä onnistutte tekemään NIIN ala-arvoinen teatterielämys, että huh huh. Periaatteessa hyvät näyttelijät, hienot sävellykset, lahjakkaat tassijat (jotka olivatkin esityksen paras anti) ja niin edelleen, mutta ensimmäistä kertaa teatterissa istuessani meinasin poikeasti lähteä väliajalla pois. Aivan järkyttävän huono. Lauluissa ihan tyhjänpäiväiset ja huonot sanoitukset, kuten koko käsikirjoitus muutenkin, itsestäänselvyyksiä liikaa. Kelloa tuli katsottua useampaan otteeseen ja taisi joku jopa nukkuakin ensi-illassa. Odotan hieman laadukkaampaia tuotoksia jatkossa. -siiri-

KIITOS! Ilta oli todella hauska ajankohtaisine aiheineen, ne "purivat" heti.Koko porukka oli hyvä ja Ulla Tapaninen aivan ehdoton, pidän hänestä kovasti. Hän on todellinen komedienne ja mahtava laulaja. Tanssiryhmän suoritukset olivat aivan omaa luokkaansa,upeita.Hyvää "porukoille" tarjottavaa teatteria ja pikku joulujen ohjelmistoa.terv. Hilkka

Hysteerisen hauska! Ei tosikoille.

Vähän tuntui loppuvan kesken, olisin istunut pitempäänkin.

Melkoinen ilotulitus. Eniten pidin tanssijoista ja nokkelista sketseistä. Lisää tällaista piristystä pimeään syksyyn.

Mulle kaikki heti

Mulle kaikki heti

Arviot

Arvio

Ville Blåfield

Arvio

Matti Saarela

Arvio

Kaarina Naski

Arvio

Arto Aulavuo

Arvio

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Kommentit

Lippumyymälä

Yritys- ja ryhmämyynti

Verkkokauppa