Teatterikapellimestari Eeva Kontu vastaa musiikista kokonaisuudessaan
Teatterikapellimestari Eeva Kontu (s. 1981) tehnyt urallaan yli 40 ammattiteatterin ensi-iltaa. Katsojalle kapellimestarin työ näyttäytyy orkesterin johtamisena, vaikka esitysten alkaessa töitä on tehty yli vuoden ajan yhdessä muun työryhmän kanssa.
”Ohjaaja Samuel Harjanteen kanssa aloitetaan huolellinen suunnittelutyö vähintään vuotta ennen harjoituksia”, Kontu kertoo. He ovat tehneet aikaisemminkin yhteistyötä, kuten Kinky Bootsin (2018) Helsingin Kaupunginteatterille.
Kapellimestarilla on iso vastuu siinä, että musikaaliin saadaan valittua tekijät, jotka pystyvät suoriutumaan materiaalista. Kuhunkin rooliin täytyy löytää näyttelijä, jolla on oikeanlaiset musiikilliset tekniset taidot.
Kun roolitus on valmis, alkaa musiikin harjoituttaminen. Kontun tehtäviin kuuluu harjoitusten suunnittelu ja musiikin opettaminen näyttelijöille. Hän pitää huolta, että musiikki kuulostaa siltä, millaiseksi teos on sävelletty.
Etäharjoitukset nopeuttivat musiikin oppimista
Päiväni murmelina -musikaalin harjoitusten piti alkaa maaliskuussa, mutta aikataulut menivät koronaviruksen takia uusiksi. Kun tuli tieto, että kaikki harjoitukset joudutaan perumaan, Kontu oli jo ehtinyt lähettää työryhmälle ensimmäisen viikon harjoitusaikataulut.
”Hirveällä kiireellä rupesin paketoimaan etäharjoitusmateriaaleja niin, että näyttelijät pystyisivät harjoittelemaan kotona”, Kontu kertoo.
Kontu lähetti kaikille demon, johon oli nauhoitettu koko musikaalin pianopartituuri. Siihen päälle hän lauloi solistien osuudet ja muutamat äänenjohtajat lauloivat stemmat.
Etäharjoitteluviikolla Kontu piti puhelimitse neuvontapalvelua kotonaan pianon ääressä. Ensimmäiset päivät puhelinlinja kävi kuumana, mutta sen jälkeen tilanne rauhoittui.
Kun harjoitukset alkoivat heinäkuussa, huomasi Kontu etäharjoittelun hyödyt. Hän oli arvioinut, että musiikin opetteluun tarvittaisiin 12 harjoitusta, mutta nyt etäharjoittelun jälkeen siihen riitti vain neljä.
Poikkeava kevät sekoitti myös Kontun henkilökohtaiset suunnitelmat. Hän oli lähtenyt viime syksynä Lontooseen tekemään maisterin tutkintoa Royal Academy of Musiciin saadakseen lisää perspektiiviä tekemiseen. Kesällä Lontoossa oli tarkoitus tehdä musikaali, jonka piti olla tutkinnon lopputyö. Uudeksi lopputyöksi vaihtui Päiväni murmelina.
Voimakas katsojakokemus edellyttää tarkkaa harjoittelua
Päiväni murmelina ammentaa musiikillisesti 50-luvun valtavirtajazzista ja 70-luvun funkista. Partituuriin on vaikuttanut myös Yhdysvaltojen puhallinbändiperinne. Musikaalin orkesterissa on viiden hengen puhallinsektio, johon kuuluu kaksi trumpettia, pasuuna ja kaksi puupuhaltajaa. Muilta osin orkesteri on tyypillinen musikaalibändi.
Orkesteriharjoitukset ovat vain pieni osa teatterikapellimestarin työtä, varsinkin kun Helsingin Kaupunginteatterilla orkesterilla on oma musiikkijärjestäjä.
”Missä tahansa pienemmässä talossa kapellimestarin töihin kuuluu esimerkiksi nuottien kopiointi ja nuottitelineiden järjestely. Täällä on niin paljon henkilökuntaa, että ajattelu vapautuu muuhun, kun on vähemmän käytännön asioita omilla harteillaan”, Kontu kertoo.
Kontu nauttii eniten kohtausten rakentamisesta, jolloin mukana ovat vain näyttelijät, suunnittelijat ja pianisti. Tavoitteena on harjoitella niin, musiikki pysyisi koko esityksen kasassa ja näyttelijät pystyisivät ilmaisemaan laulaen sen, mitä on harjoiteltu.
”Parhaimmillaan musiikkiteatterikohtaukset voivat aiheuttaa katsojan sisällä isoja liikkeitä. Sellaisen kokemuksen syntymiseen tarvitaan sitä, että sisältö on kirkas ja kaikki on teknisesti kunnossa. Kaiken pitää olla hyvin suunniteltu ja harjoiteltu.”