Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Näyttelijät mm. Santeri Kinnunen (Kustaa Mauri Armfelt), Oskari Katajisto (Kustaa III), Pekka Laiho, Eeva-Liisa Haimelin, Matti Rasila, Kristiina Elstelä, Jyrki Kovaleff, Reidar Palmgren, Kari Mattila, Jyrki Nousiainen, Jouko Klemettilä/Eppu Salminen, Ursula Salo Ohjaus Frej Lindqvist, lavastus Ole Vikland, puvut Sari Salmela, musiikki Carita Holmström, koreografia Aku Ahjolinna, suomennos Reita Lounatvuori
Oskari Katajisto on häikäisevän taiturillinen Kustaa III. Kuningas rakasti teatteria ja pani lemmikkinsä Armfeltin, (Santeri Kinnunen keskellä) näyttelemään itselleen. Armfelt tuli ja voitti. Helsingin kaupunginteatterin älykäs ja hauska historianäytelmä iski laatunsa harvinaisella charmilla juuri, kun alkoi epäillä teattereidemme historiainnostuksen kulkevan turhan tallattuja latuja. Yllättävintä on ruotsalaisen Frej Lindqvistin loistokkaan vallaton tapa käsitellä historiaa, ajan tapahtumia, henkilöitä. Aivan varmasti hän tuntee asioiden kulun, taustat ja vuosiluvut. Mutta näyttämöllä hän ei saarnaa eikä luennoi. Nautittavan ilkikurisesti hän pyörittää aiheestaan teatterileikin, ryydittää sen iskevän maukkaalla dialogilla ja kuorruttaa pilakuvan härskin herkullisella virneellä. Avoin Eurooppa Näytelmä kertoo Kustaa Mauri Armfeltistä, suomalaisesta paronista, josta tuli Ruotsin kuninkaan, Kustaa III:n suosikki (ja lastenhoitaja!) ja joka sieltä ajautui Euroopan hoveihin, jopa Venäjälle Katariina suuren lemmikiksi. Kuvattu ajankohta on sama, joka pari vuotta sitten sai kaivamaan historian kätköistä ruotsalaisen von Fersenin, Maria Antoinetten pelastamista giljotiinista yrittäneen ruotsalaiskenraalin elämäkerran sekä Tanskan hovissa muutaman vuoden vaikuttaneen lääkärin, Struenseen Henkilääkäri-teoksen päähenkilön tarinan. Romantiikkaa, seikkailua, poikkeuksellisia elämänkohtaloista – sellaisesta on kyse. Mutta myös muusta. Euroopan muotoutuminen, valtakeskittymien siirtyminen pohjoisen ja eteläisen navan ympärillä on taustalla paljon kiihottavampana ja ajankohtaisempana vaikuttajana. Napoleonin kurkistus kartalle, Katariinan komento Venäjällä, hätääntyneen Ruotsin räpistely poliittisen maailman laidalla, sellainen terävöittää tajuntaa. Sitä sähköä virtaakin Frej Lindqvistin kynästä näytelmään. Armfelt-suosikin myötä hänen näkökulmansa laajenee kuvaksi valtapoliittisesta pelistä. Tuon tuosta singahtaa ilmoille repliikki, joka terä osuu rätisten Euroopan unionin tämänpäiväisiin valtakuvioihin ja niitä suojaaviin hovinaamiaisiin.
Lue lisääElämä on teatteria. Sotiminen, hallitseminen, rakastaminen, kaikki on teatteria. Paitsi silloin kun kaikki on tanssia. 1700-luvun lopun Eurooppa on suuri teatteri, jossa valtataistelut käydään tanssien. Vallan kahvassa on osattava näytellä.
Lue lisääHelsingin Kaupunginteatterin pieni näyttämö tarjoaa palasen Suomen historiaa ajalta, jolloin maa oli tiukasti Ruotsin ja Venäjän valtapolitiikan välissä. Frej Lindqvistin näytelmä raottaa historian verhoa aikansa lapsen, hovien jumaloiman upseeri Armfeltin kautta. Tämä toimii ikään kuin nappulana hovien suurella pelilaudalla. Kovinkaan paljon näytelmä ei tarjoa tietoa Armfeltin todellisista teoista, mutta suurvaltojen pyrkimyksistä kylläkin.
Lue lisääFrej Lindqvistin näytelmän Armfelt – aikansa lapsi aiheena on suomalaisen Kustaa Mauri Armfeltin elämä ja seikkailut Ruotsin ja Venäjän hoveissa sekä ”valistuneen yksinvaltiuden”, vallankumouksen ja vastavallankumouksen Euroopassa. Santeri Kinnusen näyttelemän nimiroolin lisäksi esityksessä onkin kokonainen liuta merkittäviä ja keskeisiä roolitöitä. Esitys on ennen kaikkea teatterileikki monessa kerroksessa. Euroopan ylhäiset ovat hulluna teatteriin, oopperaan ja balettiin, hoveissa laaditaan omia esityksiä ja seurataan innolla, kuka runoilijoista tai säveltäjistä on kulloinkin muodissa. Onko se Goethe vai Racine, Gluck, Mozart vaiko italialaiset. Tässä mielessä Helsingin kaupunginteatterin esitys asettuu hauskasti Ryhmäteatterin Amadeuksen rinnalle – sama aikakausi, joka Ryhmiksessä toteutetaan pienen teatterin keinoin peruukit kenossa, esiintyy Kaupunginteatterissa koko suuren koneiston mahdollistamassa loistossa, mutta pienen näyttämön inhimillisen mittakaavan mukaisesti. Barokki ja rokokoo kukkivat yltäkylläisesti Sari Salmelan suunnittelemissa puvuissa, peruukeissa ja maskeissa, samoin kuin Ole Diklandin lavastuksessakin, joka perustaa hoviteatteri-idealle, punaiselle sametille ja kultakoristeille. Italian matkoilla seinistä nousee esiin marmori. Näyttämöä kiertävällä parvella on pysyvä sijansa esityksen kapellimestarina upean sävellys ja sovitustyön tehneellä Carita Holmströmillä sekä hänen hoviorkesterillaan.
Lue lisää