Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
NÄYTTELIJÄT Jouko Klemettilä, Tuomas Uusitalo, Eppu Salminen, Marjut Toivanen
SUOMENNOS Henri Kapulainen, OHJAUS Tommi Auvinen, LAVASTUS Oskari Torvinen, PUVUT Sari Salmela, VALOT Teppo Saarinen, ÄÄNI Ari-Pekka Saarikko
Yhdessä me pärjätään Elling on ihana. Totta ja hauska ja surullinen, ja kun sen on nähnyt, tekee mieli ottaa vieruskaveria kädestä ja sanoa, että sä oot muuten ihan kiva. Norjalaisen Veriveljet-kirjan pohjalta tehtiin ensin menestysleffa Elling ja sitten näytelmä, joka on nyt laskeutunut Helsingin Kaupunginteatterin pasilan studioon. Mielenterveyshoidokit Elling ja Kjell Bjarne pääsevät avohoitoon kokeilemaan itsellistä elämää Oslon kaupungin järjestämässä asunnossa. Toinen on pedantti, säikky ja kirjaviisas, toinen kuin iso lapsi, elämälle ja naisille ahnas, käyttöohjeet vain puuttuvat. Yhdessä nämä Välkky ja Pölkky aloittavat taipaleen maailmassa, jossa puhelimeen pitää vastata itse, käydä kaupassa, pestä kalsarit, tutustua toisiin ihmisiin. Tarina kertoo ystävyydestä, onnesta – se on muuten lähiöbaarissa omin rahoin nautittu läskisoosi – pärjäämisestä ja välittämisestä. Tommi Auvinen ohjaa tunteella ja järjellä, Jouko Klemettilä tekee pikkutarkkaa työtä pikkumiehen roolissaan, Tuomas Uusitalo rymistelee sydän paljaana maailmaa päin. Eppu Salmisen sosiaalityöntekijä on ihminen hänkin, viisas, ja Marjut Toivanen piipahtaa kolmessa naisroolissa täydellä teholla. Kissanpentuja ja vauvojakin tarinaan sisältyy.
Lue lisää——————————————————————————————————————— Elling. Helsingin Kaupunginteatteri, Studio Pasila. Kirjoittanut Axel Hellstenius Ingvar Ambjörnsenin romaanin Brödre i blodet pohjalta. Dramatisoinnissa mukana teatteri- ja elokuvaohjaustensa kautta Petter Naess. Suomennos Henri Kapulainen, ohjaus Tommi Auvinen, lavastus Oskari Torvinen, puvut Sari Salmela, valot Teppo Saarinen, ääni Ari-Pekka Saarikko. Rooleissa Jouko Klemettilä, Tuomas Uusitalo, Eppu Salminen, Marjut Toivanen. ——————————————————————————————————————— ”En usko elämän suuriin järistyksiin. Mielestäni me panemme liikaa painoa sensaatioille ja niin sanotuille uroteoille. – Pieni on suurta.” Näin sanoo norjalainen menestyskirjailija Ingvar Ambjörnsen. Nähtyään Studio Pasilan uutuuden, Ellingin, on kernaasti samaa mieltä kirjailijan kanssa. Ambjörnsenin tarina on nimittäin hurmaava. Se liikuttelee hellästi sydämen tiukuja ja toteutuu näyttämöteoksena nautittavasti. XXXXX Tämän syksyn teatteritarjonta pääkaupungissa on runsas, laadukas ja monivivahteinen. Elling erottuu sieltä hehkuvan kultahippusen lailla. Se on tarina kahdesta syrjäytyneestä mieleltään hiukan järkkyneestä nuorestamiehestä, jotka ovat laitosjakson jälkeen hakeutumassa takaisin yhteiskuntaan, avoimiin oloihin niinsanotusti. Kaveruksille on järjestynyt kaupungin asunto, ja heidän sopeutumistaan valvoo sosiaalityöntekijä. Ahdistuksesta, toisten ihmisten neurooseista ja peloista syntyvä komiikka on yhtä rajua kuin sen irroittama nauru vapauttavaa. Kun puhelimen soiminen aiheuttaa paniikin, kun kaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta, kun turvallista on vain neljän seinän sisällä ja sielläkin ”entisestä elämästä” tutuin ajatus- ja käyttäytymiskuvioin. Miksei, huomaa katsoja pohtivansa. Eriasteiset fobiat ovat totta monelle omakohtaisestikin. Joku ei uskalla mennä hissiin, toinen kammoaa julkista esiintymistä tai hammaslääkärin tuolia. XXXXX Ellingille ja Kjell Bjarnelle selviytymisestä arjessa tulee kuin elämän ja kuoleman kysymys, sillä jolleivät he vähä vähältä rohkaistu ja osoita toipumisen – jos sekään nyt mikään oikea ilmaisu on – merkkejä, heidän on palattava laitoshoitoon. Yleisö huomaa nauttivansa tarinan henkilöiden pienistäkin edistysaskeleista. Sitä ollaan kuin kannustussakki urheilukilpailuissa. Kaikki yksien puolesta. Ja onnistumisen riemu, se on tarkoitettukin jaettavaksi. Eikä teksti suinkaan perustu siihen, ettäkö ainoastaan kaiken maailman ellingit olisivat kummajaisia, ei ei, kyllä meidän mentaalilaitosten ulkopuolella käyskelevienkin toilauksissa ja reagoinneissa on joskus ihmettelemistä ja näihin piirteisiin kirjailija tuikkaa taitavasti. Ja koko ajan rivien välistä on luettavissa myös sairaskertomusta, sitä millaiset seikat juuri nyt kyseessä olevien kavereitten vaiheissa ovat alentaneet heidän sietokynnystään ja vastustuskykyään, nostaneet herkkyyden paljaana pintaan. Yhtä lailla tulee myös toteen näytetyksi älykkyyden suhteellisuus ja tunteitten arvon myöntäminen kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. XXXXX Tommi Auvisen ohjaus on tuottanut hienon esityksen, jossa jopa roolihenkilöiden fyysistä liikkuma-alaa on käytetty oivaltavasti hyväksi episodien ulottamiseksi myös varsinaista näyttämöä laajemmalle. Jouko Klemettilän näyttelijäntaide on ihailtavaa ja hämmentävän tarkkaa ja hienosäätöistä. Hänen Ellinginsä on sukua elokuvan Jack Nicholsonille ja Dustin Hoffmanille näiden tähtien tulkitsemissa samantyyppisissä rooleissa, mm. tutkitun ja rikkaan ele- ja ilmekielensä ansiosta. Nuori Tuomas Uusitalo on vetoavan lapsenomainen ja täysillä eläytyvä Kjell Bjarne, joka pelaa Klemettilän kanssa yhteen suorastaan aavistuslähtöisesti. Myös Eppu Salminen tekee karheantiiviin ja pitävästi jännitteisen roolin sosiaalityöntekijänä, ja vetävän ”naisen tuoksun” esitykseen tuo Marjut Toivanen kaikissa kolmessa roolissaan. Kaarina Naski
Lue lisääKaksi lentää yli käenpesänStudio Pasilan Elling-esitys kuuluu kauden herkkuihin Axel Hellstenius, Ingvar Ambjørnsen, Petter Næss: Elling. Studio Pasila. Suomennos Henri Kapulainen, ohjaus Tommi Auvinen, lavastus Oskari Torvinen, puvut Sari Salmela, valot Teppo Saarinen, ääni Ari-Pekka Saarikko, rooleissa Jouko Klemettilä, Tuomas Uusitalo, Eppu Salminen ja Marjut Toivanen. Maailma on jo sellainen. Teatterikin taitaa olla jo sellaista, että näytelmä, joka kertoo kanssaihmisen välittämisestä, on oitis voiton puolella. Studio Pasilan Elling on juuri sellainen näytelmä. Helsingin kaupunginteatterin esityksestä poistuu hyvillä mielin. Sitä on sittenkin olemassa ja kertomisen arvoisesti, välittämistä. Henri Kapulaisen suomentama näytelmä perustuu Ingvar Ambjørnsenin Veriveljet-romaaniin. Samasta aineistosta on valmistettu myös norjalainen menestyselokuva, jota katseltiin kyynelet silmissä, milloin naurusta itkua hyrskien, milloin myötätunnosta liikuttuen. Studio Pasilassa Tommi Auvisen ohjaama tulkinta on samaa maata, kaikessa erilaisuudessaankin. Esitys on ripeää ja hauskaa teatteria, muttei liian hauskaa. Se on tärkeää. Erilaista on se, että elokuva tietenkin selviää tehtävistään vähemmällä näyttelemisellä kuin teatteri. Hetken aikaa Studio Pasilassakin pohtii, onko tässä kaikessa jotain hitusen liikaa. On siinä elokuvaan verraten, mutta ei välttämättä teatterin kannalta. Jouko Klemettilä tosin näyttelee Ellingin roolin kellosepän tarkkuudella täpötäyteen yksityiskohtia. Toista selviytyjää, Kjell Bjarnea, tulkitseva Tuomas Uusitalo on työtavaltaan sikäli raikkaampi, että hän menee suoremmin asiaan, hyökkää mutkittelematta ja tuulispäänä asiain ytimiin. Eroa näyttelijöiden välillä siis on, muttei tipan vertaa haitaksi. Sitä paitsi Jouko Klemettilän ilmeikästä tarkkuustyötä on mahdottoman hauska seurata. Ja onhan se kertovaa itse henkilön suhteen. Kaiken lisäksi katsomoon sijoitettu Ellingin runokokouskohtaus on Klemettilän kantavilla taiteilijan harteilla ylittämättömän riemukas. Olen näkevinäni Klemettilässä tulevan Lasse Pöystin. Hän on taitoa, läsnäoloa ja lämpöä tulvillaan. Monille tuttu tarina kertoo kahdesta mielenterveyshoidokista. He vapautuvat laitoshoidosta ja saavat Oslon kaupungilta yhteisen asunnon. Nyt on voitettava pelot. On opittava selviytymään siviilielämän vaatimuksista, yhdessä ja erikseen. Kamppailu on kovaa. Välillä mennään pitkin seiniä. Pelkkä puhelimeen vastaaminen tuottaa miltei ylikäymättömiä vaikeuksia. Mutta he oppivat. Ja sen voi paljastaa katsojan elämystä pilaamatta, että he myös selviytyvät haasteista, joita sosiaalivirkailija, tarkasti hellyyttä ja ankaruutta annostava Eppu Salminen, kumppanusten tielle heittää. Kaksi onnistuu lentämään yli käenpesän. Jossain määrin niin näytelmä kuin esityskin ovat vaikeuksissa loppunsa suhteen. Tarinasta puuttuu se vaadittava vihonviimeinen uhkakynnys, jonka yli on vielä päästävä lopullista vapautta lunastettaessa. Kerronta kulkee finaalissaan liikaakin legatona ja kulkeutuu hieman syrjään keskusaiheestaan. Esityskin menettää ripauksen puhtiaan ja elinvoimaansa. Kun kaikki lopulta on ohi, kaikki on myös uskottavasti ja koskettavasti hyvin. Niin tämän tyyppisessä kertomuksessa pitääkin tapahtua. Onnellinen loppu kannustaa ymmärtämään, mistä Ellingissä on pohjimmiltaan kysymys: juuri siitä välittämisestä. Marjut Toivanen on herkullinen komedienne näytelmän kolmessa naisroolissaan, mutta erityisesti hemaisevana tarjoilijattarena läskisooseineen kaikkineen. Studio Pasilassa asiat ovat hyvin. Kiviä taskussa kerää yhä täydet katsomot. Arvelen, että Ellingistä tulee samanveroinen hitti. Temaattisesti näytelmät liikkuvat samoilla yleisön rakastamilla apajilla. Teatterina ne ovat laatuluokkaa. Jukka Kajava
Lue lisääUuden pelkoa ja selviytymisen riemua Rohkeus ja toisesta välittäminen ovat asioita, joita ei viime aikoina ole kovin usein teatterilavoilla näkynyt. Kun näkee, huomaa ihastuvansa. Elämän synkkien puolien revittelyt ovat paikallaan, mutta kyllä Studio Pasilan Ellingin kaltainen arjen selviytymistarina päihittää ne kevyesti. Tommi Auvisen ohjaama Elling on vastamyrkkyä väsyneelle mielelle, sillä kun teatterista lähtee, on täynnä parantavan naurun energiaa. Elling perustuu norjalaisen Ingvar Ambjörnsenin Veriveljet-romaaniin. Kirja kertoo kahdesta mielenterveyskuntoutujasta, jotka saavat Oslon kaupungilta yhteisen asunnon. Nyt olisi päästävä laitoksen tarjoamasta turvasta itsenäisen elämän alkuun. Pelon aiheita riittää puhelimeen vastaamisesta ja kauppaan uskaltamisesta alkaen. Näin kerrottuna juttu ei vaikuta kovin hehkeältä, mutta nähkääpä näyttämöllä miesten pelot, urheus, yrittämisen halu ja ennen kaikkea huikea huumori. Nauru, jonka näytelmän tilanteet katsojassa herättävät, ei ole ivaa eikä pilkkaa. Päinvastoin katsoja tuntee syvää myötätuntoa ja saa tilaisuuden tunnistaa omatkin pelkonsa ja arkuutensa. Jouko Klemettilä on äitinsä helmoissa aikamieheksi kasvanut Elling, jonka maailma sortui äidin kuollessa. Hänessä on oveluutta saada kaveri, kovia kokenut Kjell Bjarne (Tuomas Uusitalo), tekemään pelottavia asioita puolestaan. Ellingin jokainen kädenliike, ruuan leikkaaminen millimetrin tarkoiksi paloiksi, pienet kengänkärjen naputukset, siisti säntillisyys ja turvaa tuova olkalaukku ovat upeita löytöjä. Niillä pelottava maailma pysyy kasassa. Tuomas Uusitalo antaa Kjell Bjarnen tunteiden näkyä. Hän juoksee, tömistää, hikoilee ja sulaa riemuitsevaksi hymyksi, kun hyvin käy, saa vaikka kissanpennun tai ravintolassa läskisoossia. Lahjakas nuori näyttelijä, jota oli ilo seurata. Lähellä istuvat näkivät jokaisen hikipisaran, poskilihaksen nytkähdyksen ja paidanhelman myttäämiset. Myötätuntoa herättää myös miehiä kannustavan ja tukevan sosiaalivirkailijan hahmo (Eppu Salminen). Ero hoitajan ja hoidettavan välillä rakoilee lopussa, kun mies kertoo oman elämänsä tragediasta. Marjut Toivasella on näytelmässä tarjoilijan, naapurin ja lääkärin rooli. Voi niitä viettelyksiä, jotka hän tarjoilijana Elingin ja Kjell Bjarnen silmien eteen tarjoaa. Hieno näytelmä näihin syksyn sateisiin. Axell Hellstenius, Ingvar Ambjörnsen, Peter Naess: Elling., Ensi-ilta Studio Pasilassa 23.9.
Lue lisääTeatteristudio Pasila tarjoaa näytelmän, joka itkettää ja hihityttää. Elling on näytelmän nimi ja myös sen neuroottinen päähenkilö. Jouko Klemettilä saa yleisön pauloihinsa sievistelyllään keski-ikäisenä mammanpoikana Ellinginä. Uusavuttoman ja naisenkipeän Kjell Barnen eli Tuomas Uusitalon kanssa he muodostavat parivaljakon, jota sitoo yhteen pelko ulkomaailmaa kohtaan. Kaverukset ovat juuri päässeet hullujenhuoneelta. Eläminen hieman pelottaa, joten he tyytyvät kiikaroimaan oslolaisten touhuja uuden asuntonsa verhojen suojasta. Näytelmä perustuu Ingvar Ambjørnsenin romaaniin Veriveljet. Alkuperäiskielinen nimi on Elling og Kjell Barne. Kaupunginteatteri on ottanut nimestä vain olennaisen. Totuus on kuitenkin, että juuri näyttelijöiden välinen kemia tekee näytelmästä niin hulvattoman. Ohjaaja Tommi Auvinen onkin rakentanut näytelmän kaverusten välisten ristiriitojen ja jännitteiden varaan. Ellingissä on paljon elokuvamaisia aineksia, jotka toimivat lavalla yllättävän hyvin. Rokki soi ja kaverukset sisustavat uutta asuntoaan kuin pikakelauksella. Eppu Salminen ja Marjut Toivonen käväisevät sivurooleissa potkaisemassa asioihin vauhtia, kun tahti uhkaa hidastua. Kaiken kaikkiaan Elling onnistuu olemaan samalla sekä koskettava että hauska, ja jotenkin sen henkilöhahmoihin kiintyy, vaikka he ovatkin vain tavallisia hulluja.
Lue lisää