OBS! Inte längre i repertoaren!

Rolle, kändismeteorolog på väg in i sändning, får ett samtal som får allting att svartna. Han kastas handlöst tillbaka i sitt eget förträngda undermedvetande, med smältande snö rinnande under skjortan och hånskrattet ekande i öronen. Hatet, sveket och de oläkta såren blottläggs, liksom insikten om hur det kunde ha gått då våld föder våld. 

Vad händer under ytan i ett trasigt huvud som ett gäng ungar slår sönder bara för att fördriva tiden? Den frågan ställer sig den prisbelönta vetenskapsjournalisten Marcus Rosenlund i sin nyskrivna pjäs Morfars Mauser. Rosenlund, som själv blev svårt mobbad under sin uppväxt, plockar ur egna erfarenheter och reflekterar genom karaktärerna Rolle och Henrik över vad som hände, och vad som kunde ha hänt. 

”Det tog mig flera år innan jag ens insåg hur hemska och mörka mina tankar hade varit. Då det begav sig förstod jag inte vidden och djupet av den svarta avgrund vid vars rand jag hade balanserat. Jag hade ingen aning om de potentiella, fasansfulla konsekvenserna. Jag ville bara få skratten och glåporden att tystna.” berättar Rosenlund, som mitt i den tröstlösa perioden, råkade hitta en gammal Mauser-pistol i morfars garderob.

I Michaela Granits färgstarka regi omsätts huvudkaraktären Rolles emotionella väderkarta till en stark berättelse om utsatthet och sociala klyftor, med utrymme för morfars krigstrauma men också korvsmörgåsar i mormors kök. Trots mörkret anas en ljusning mellan molnen, och kanske en väg mot försoning.

 

Julkkismeteorologi Rolle on matkalla suoraan lähetykseen, kun hän saa puhelun, joka saa kaiken pimenemään. Hänet heitetään hallitsemattomasti takaisin tukahdettuun alitajuntaansa, jossa sulanut lumi valuu paidan sisällä ja ilkeä nauru kaikuu korvissa. Viha, petos ja parantumattomat haavat paljastuvat, kuten myös käsitys siitä, mitä olisi voinut tapahtua, kun väkivalta synnyttää väkivaltaa.

Mitä tapahtuu pinnan alla rikkinäisessä päässä, jota joukko nuoria hajottaa vain aikaa kuluttaakseen? Tämän kysymyksen palkittu tiedejournalisti Marcus Rosenlund esittää uudessa näytelmätekstissään, joka kantaesitetään 11.3. Lillanissa.  Rosenlund, jota kiusattiin rankasti hänen nuoruudessaan, poimii paloja omista kokemuksistaan ja pohtii tarinan päähenkilöiden Rollen ja Henrikin kautta, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua.

“Meni monta vuotta, ennen kuin edes tajusin kuinka kamalia ja synkkiä ajatukset päässäni olivat olleet. Kun kiusaaminen oli ohi en ymmärtänyt tämän mustan kuilun leveyttä ja syvyyttä, jonka partaalla olin tasapainotellut. Minulla ei ollut mitään käsitystä tästä aiheutuneista seurauksista. Halusin vain saada naurut ja haukkumasanat vaiennettua”, kertoo Rosenlund, joka lohduttoman ajanjakson aikana sattui löytämään vanhan Mauser-pistoolin isoisän komerosta.

Michaela Granitin värikkäässä ohjauksessa päähenkilön Rollen emotionaalinen sääkartta muovautuu vahvaksi tarinaksi ulkopuolisuudesta ja sosiaalisista kuiluista, jättäen tilaa niin isoisän sotatraumoille kuin myös makkarasämpylöille isoäidin keittiössä. Pimeydestä huolimatta pilvien välistä pilkottaa valo, ja kenties jopa tie sovintoon.

 

Huom! Esitys on ruotsinkielinen ja teksitetään suomeksi THEA-sovelluksen kautta.