Rooleissa: Heidi Herala
Musiikin sävellys: Lauri Maijala
Galleria
Arviot
Apu, 04.01.2008
Arvio
Sanna Wallenius
Kelmua ja kumikanoja
Onnistuneeseen teatteri-iltaan ei aina tarvita mahtipontisia lavasteita tai suuria näyttelijäjoukkoja. Studio Pasilassa marraskuun puolivälistä saakka täysille katsomoille pyörinyt Nainen ja anjovis -monologi on niin hervotonta katsottavaa, että näytöksestä poistuu miltei pissat housussa.
Syy on mainion Heidi Heralan, jolla on kyky kasvattaa Sinikka Nopolan tekstejä suorastaan järjettömiin svääreihin.
KAHVINOSTOMATKA JA MUITA HERKKIÄ TARINOITALämpiöön ahtaasti pakattu Nopola-ilta on enemmän kuin lipun hinnan arvoinenHeidi Herala keittää lavalla makkarasoppaa ja kysyy nopeasti yleisöön vilkaisten: ”Miltä tämä nyt tuntuu, kannattaako tästä maksaa?””Kotoiselta tuntuu”, kuuluu välitön vastaus täyteen ahdetun Studio Pasilan lämpiön keskeltä.Pieni hetki esityksen pienen sivupolun lomassa kiteyttää hyvin Sinikka Nopolan teksteistä kootun illan tunnelman. Heidi Herala, joka käytti Nopolan tekstejä jo yhden naisen esityksessään Lainapeite ja lyhyttavaraa, on niin osuva ihminen esittämään arkisista havainnoistaan kumpuavaa lakonisen absurdia huumoria, ja lisäksi niin tarkka ja taipuisa näyttelijä, että onnistuu lavalla näyttämään miltei kirjailijalta itseltään. Näyttelijän sivuheitto yleisölle sitoo hyvin yhteen Nopolan pienten tarinoiden henkilöhahmoja. Nämähän ovat tarkkoja rahasta, itsestään ja muiden mielipiteistä.Heralan kokoamassa illassa on mukana jo pieniksi klassikoiksi muodostuneita tarinoita, kuten Eilan ja Rampen kahvinostomatka, mutta myös uutta aineistoa.Nimitarina Nainen ja anjovis laajentaa itsenäisten ja yksinäisten naisten aihepiiriä tuomalla mukaan äitiyden. Kesän kaapissa seissyt anjovispurkki, jonka sisällä on enää lientä, kasvaa vahvaksi vertauskuvaksi poikansa aikustumista seuraavan äidin tunnoista. Vaikuttavinta esityksessä on se, että Herala löytää huumorin lisäksi tilaa myös herkkyydelle,jonka antaa säteillä lavalta ilman minkäänlaista herkistelyä. Eikä hän ole tällä kertaa yksin näyttämöllä, tukena on näyttelijän oma poika Lauri Maijala, joka säestää esitystä sekä erilaisilla soittimilla että pienillä roolihahmoilla.Naisen ja anjoviksen liput maksavat 19 euroa. Se kannattaa varmaan maksaa, vaikkei Studio Pasilan kapea ja tasalattiainen lämpiö ole esityksen arvoinen tila.
Esityspäivän 17.3. iltapäivälehti viestitti surusanomaa Heidi Heralan perhepiirissä. Silti hän vei esityksen rautaisella ammattitaidolla ja upeasti alusta loppuun. Yleisö eli, itki, nauroi ja vakavoitui esityksen ja Nopolan kutkuttavan suomalaisten tekstien mukana. "Ei tehrä tästä ny numeroo" on Nopolan tekstien viesti elämän eri käänteissä, mutta tästä esityksestä kannattaa tehrä numeroo!
Vieläkin naurussa suin,
Anne
Tästä esityksestä alkoi noin vuosi sitten teatteriharrastukseni ja nyt on toistakymmentä käyntiä takana ja on löytyi uusi maailma tätä kautta. Harri
KIITOS upeasta esityksestä, elimme täysillä mukana, tekstit kutkuttivat, mikä taisi kuulua lavalle asti :) t. Takarivin tytöt 26.2.09
Todella upea esitys,nauroimme vedet silmissä ja tietenkään ei ollut nenäliina mukana.Kiitos myös nuorelle miehelle joka auttoi rollaattoria käyttävää ystävääni hissiin ja istumapaikalle,upea henkilökuntakin.KIITOS
Kiitos Heidille ja Laurille loistavasta esityksestä! Istuimme lauantaina 29.12. eturivissä, me kolme vakavan sairauden kokenutta naista. Nauratti niin että peruukki meinasi lähteä päästä, toivottavsti se ei häirinnyt liiaksi. Kiitos valosta ja ilosta!
Hyvin heräävät ihmistyypit eloon Heidi Heralan esittäminä. Aika nopeita siirtymiä vanhasta nuoreen - tai ylipäätänsä eriluonteisiin ihmisiin.
Esityspaikka on läheisyyttä korostava mutta näkemistä estävä. Mielestäni noin hienolle esitykselle ala-arvoinen sijoituspaikka. Toivoisin katsojana näkeväni näyttelijän kehon kokonaisuudessa. Varsinkin juuri tämän näyttelijän, sillä hän kyllä osaa viestiä koko kehollaan. Oliskohan käynyt niin että teatterin johto ei uhskonut tähän esitykseen ja se sijoitettiin ikäänkuin takapihalle...
Joka tapauksessa seuraavassa katsomassamme näytelmässä on roolituksessa mukana taas Heidi Herala - meidän kolmihenkisen HH Faniklubin tähti.
terv Kimmo T
Sateisena, synkkänä ja pimeänä iltana ei voi olla mitään parempaa tapaa viettää aikaa kuin katsoa ja kuunnella tämä esitys. Menkää ihmeessä kaikki katsomaan ja nauttimaan!
Tämän esityksen jälkeen olen yhä enemmän Heidi Herala fani,esitys ei jättänyt kylmäksi. t. TampeReelta kotoisin ja kelmuttamista myös harjoittava
Esitys, jossa saa todellakin nauraa vedet silmissä. Uskomatonta tekstiä, mielettömän näyttelijän tulkitsemana. t. eturivin tamperelainen la 6.9.
Kiitos upeasta teatterielämyksestä Heidi Heralalle ja Lauri Maijalalle 29.3.08! T. Neljä rouvaa Mäntsälästä
Parasta mitä tässä talossa olen nähnyt. Hauskaa, mutta älykästä ja koskettavaa. Tällä esityksellä Heidi Herala viimeistään nousee vanhempiensa veroiseksi näyttelijäksi- ja ylikin.
Todella hauska, oli kiva nauraa, vaikka ryppyjä tulikin.Tällainen huumori on minun makuuni.
Herala on armoitettu komedienne ja Nopolan tekstit sopivat hänen suuhunsa paremmin kuin monen muun, jotka niitä ovat esittäneet. Rankkaisin hänet jopa samaan sarjaan Eila ja Esko Roineen kanssa, jotka ovat Eilaa ja Rampea esittäneet vastustamattoman hurmaavasti. Studio Pasilan lämpiö ei ollut esityksen arvoinen paikka, huono näkyvyys vei nyansseja.
