Eric-Emmanuel Schmitt

Oscar ja Mamma Roosa

Studio Elsa
Ensi-ilta 11.5.2005
noin 2 t
18 euroa

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Roolissa: Kristiina Elstelä

Tanssija: Jyrki Karttunen

Suomennos: Reita Lounatvuori

Ohjaus: Eija-Elina Bergholm

Lavastus ja puvut: Sari Salmela

Projisoinnit ja valot: Kimmo Karjunen

Koreografia projisoinneissa: Jyrki Karttunen

Ääni: Harri Ahponen

Galleria

Arviot

Salon Seudun Sanomat, 23.05.2005

Arvio

Arto Aulavuo

Elämästä ja kuolemasta syöpäsairaan lapsen silmin

Lue lisää

Uutispäivä Demari, 17.05.2005

Arvio

Rolf Bamberg

Oskari Olevainen isojen kysymysten äärellä

Lue lisää

Länsi-Uusimaa, 14.05.2005

Arvio

Kaarina Naski

Oscarin elämä – laulun arvoinen

Lue lisää

Kirkko & kaupunki, 18.05.2005

Arvio

Marja Kuparinen

Elämän ihme Schmittin tapaan

Lue lisää

Kouvolan Sanomat, 15.05.2005

Arvio

Saara Markkanen

Kaunista, kepeää ja kipeää

Lue lisää

Kalliolainen.com, 11.05.2005

Arvio

Marjut Salama

Hyvät ja keskeiset roolit ovat joskus kiven alla aikuisille naisnäyttelijöille. Ranskalaisen filosofin ja kirjailijan Eric-Emmanuel Schmittin näytelmän ”Oscar ja Mamma Roosa” monologi varmistaa sen, että juuri keskeisemmäksi ei rooli voi enää muotoutua. Täytyy vilpittömästi ihailla Kristiina Elstelän suoritusta kaikinpuolin. Jo parintunnin yksinpuhelu on suorituksena mahtava. Lisäksi Elstelän lempeä , rauhallinen ja karismaattinen näyttämöllä olo ja se aito lämpö, joka Oscarista ja Mamma Roosasta hehkui katsomoriveille, oli suunnaton. Näytelmän ehdoton plussa löytyy lavasteista ja ennenkaikkea videokankankaista, joiden kautta ”Oscarin henki” on läsnä. Kekseliäs ja paljon kertova on videokuvassa toteutettu kukan kasvu ja sen kuihtuminen…elämän ja kuoleman lyhyt ja karuudessaan koominen kiertokulku. Kuolemanvakaville asioille ei ehkä voi nauraa, mutta hyvä olisi, jos kykenisi edes hymyyn. Näytelmän yksi filosofinen merkitys on ehkä juuri siinä, että pyritään kaivamaan esiin oivaltava ja hyväksyvä hymy elämän lopullisuudenkin edessä. Tosin tekstissä näkyy ”ranskalainen kepeys” – kuin hienoin shampanja – verrattuna perussuomalaiseen raskassoutuiseen melankoliaan… Jos näytelmän olisi kirjoittanut ranskalaisen filosofin sijasta suomalainen filosofi, olisi kynän jälki ollut paljon raskaampaa ja koukerot painuneet paperiin syvemmin.

Lue lisää

Kommentit

Kävin tänään katsomassa esityksen. Esitys oli yksinkertaisesti täydellinen. Tällaisia taide-elämyksiä koen ehkä kerran viidessä vuodessa, vaikka käyn teatterissa jatkuvasti.

En olisi edes halunnut sitä mennä katsomaan, mutta menin lopulta kuitenkin. Esityksen päätyttyä päätin mennä uudestaan. Kiitos.

Oscar ja Mamma Roosa on parasta teatteria mitä olen nähnyt vuosiin! Tarina on koskettava ja Kristiina Elstelä on huikaiseva tulkitsija. Oscar herää eloon Elstelän tulkitsemana. Saamme jälleen huomata kuinka monipuolinen esiintyjä Kristiina Elstelä on, kun hän tanssii itse upeasti Jyrki Karttusen kanssa näytelmän lopussa. Tarina antaa ajateltavaa pitkäksi aikaa.

Tätä esitystä pitää pyörittää 2 vuotta ainakin! Tuon kaikki ystäväni ja rakkaat tätä katsomaan! Kristiina ottaa yleisönsä huikealle matkalla, jota kaunistaa Karttusen kaunis sieluntanssi.

Eilen sen näin ja vielä tänäänkin itkettää ja naurattaa. Kristiina Elstelä on mielettömän koskettava ja muuntautumiskykyinen taiteilija. Hieno teos. Myös teksti on loistava ja pistää ajattelemaan.

Kristiina Elstelän huikea ilta! Yksi näyttelijä pystyy omalla olemuksellaan vangitsemaan täyden katsomon. Ihmisen elämä lapsesta vanhukseen kerrottin, välillä itketti, välillä nauratti ja pohdittavaa riitti vielä kotonakin. Kristiina Elstelä kuuluu näyttelijöiden valioon! Haluan kiittää kaikkia muitakin työryhmää kuuluvia taiteilijoita, annoitte minulle rikkaan elämyksen.Paljon kiitoksia!