Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Koreografia: Anton Lachky
Koreografin assistentti: Eleonore Valere-Lachky
Musiikki: Simon Thiérrée
Valosuunnittelu: Mikki Kunttu
Äänisuunnittelu: Jyrki Sandell
Pukusuunnittelu: Elina Kolehmainen
Tanssijat: Valtteri Raekallio, Inka Tiitinen, Kai Lähdesmäki, Jenni-Elina Lehto, Nikoleta Rafaelísová (vier.), Soile Voima (vier.)
Tanssiryhmän energiapommi Helsingin kaupunginteatterin uusimmassa tanssituotannossa Softandhard taiteilijat ovat tehneet erinomaista yhteistyötä. 26-vuotiaan slovakialaisen koreografin Anton Lachkyn leikkisä ja energinen koreografia on saanut kumppanikseen ranskalaisen säveltäjän Simon Thiérréen musiikillisen minimalismin. Yhdistelmä on harvinaisen kutkuttava. Musiikin jousisahaus ja pianon pirteät aiheet yhdistettynä koreografian riehakkaisiin juoksuihin ja takaa-ajoihin saavat katsojan vaivoin pysymään paikoillaan. Liikeideoissa palataan yllättävän paljon fyysisen tanssin nousukauden, 1980-luvun loppuun. Vaikutteita on tietenkin myös Lachkyn mestarilta Akram Khanilta. 80-90-luvun vaihteen teoksia koetteli ongelmakeskeisyys, Lachkyn 2000-luvun fyysistä tanssia taas keventää huima vauhti ja hilpeys. Kuka sanoikaan, että hauskimmat teokset syntyvät silloin, kun talous painuu pohjamutiin ja selviytyminen vaarantuu? Teoksen kokonaisuus on raikas ja eloisa. Huimien juoksusessioiden keskellä on yllättäen teatterillinen kohtaus, kuin japanilaista kabukiteatteria liioiteltuine karaktereineen. Inka Tiitinen on jakson mainio koomikko, ja ryhmän tanssijat monistavat auliisti hänen eleensä ja ilmeensä. Jos tunnin mittaisesta teoksesta haluaa lukea tarinan, se eittämättä tuo eteemme viattomuuden ajan, jolloin juokseminen oli ainoa tapa liikkua, takaa-ajo ja härnääminen ainoa tapa seurustella ihastuksen kanssa.
Lue lisääSOFTANDHARD (Lachky), Helsinki Dance Company 2008
Lue lisääPehmeästi kovaa Helsinki Dance Companyn ensi-iltateos alkaa mahtavalla fyysisellä intensiteetillä. Kuusi tanssijaa, neljä naista ja kaksi miestä, ryntäävät näyttämölle erilaisissa ryhmittymissä vetämään sarjaansa, jossa heittäydytään maahan, riuhdotaan käsillä ja juostaan hyppäämään tai pyrähdetään täysillä. Ranskalaisen Simon Thiérréen minimalistisessa musiikissa viulut tikuttavat ääniään, jotka toistuvat kerrostuneina. Mikki Kuntun valaistuksessa valkoinen tanssimatto saa pehmeän harmaan sävyn ja tekijälleen ominaiset valosarjat sivuilla ja takana odottavat syttymistään. Slovakialaisen, maineikkaassa Akram Khanin ryhmässä tanssineen ja nykyisin Belgiassa asuvan Anton Lachkyn (s. 1982) Softandhard -teoksen alkuosa on vastustamaton. Fyysisesti vaativa liike kiehuu energisenä ja aktiivisena, ja saa aikaan tuntuman, että tätä voisi katsoa vaikka kuinka pitkään. Kiehtovat liikkeet ovat syntyneet koreografin ja tanssijoiden yhteistyössä. Lachkyn mukaan teoksen yksi keskeinen elementti on eläimenkaltaisuus, joka näkyy etenkin siinä, kun tanssijoiden liike alkaa muistuttaa villihevoslaumaa. Tanssijat laukkaavat ympyrässä ja tamppaavat käsiään kuin hevosten jalkoina. Hevoslauma saadaan aikaan hienoilla tanssillisilla oivalluksilla. Sen kanssa ristiriitaiseen suhteeseen asettuu pitkittyvä kohtaus, jossa naiset lopulta matkivat apinoita. Se näyttää juuri siltä, kuin ihmisten apinointi näyttää: typerältä. Mutta juuri siinä teos tekee oivaltavasti konkreettiseksi sen eron, joka on olemassa eläimen matkimisen ja tanssimalla eläimeksi tulemisen välillä. Leikit ja kisat Lachky haluaa myös tutkailla leikkimistä ja pelaamista teoksessaan. Useaan otteeseen tanssijat leikkivätkin niin sokkoa kuin erilaisia kisailu- ja yllytysleikkejä. Hurjan alun jälkeen pitkä leikkikohtaus saa aikaan antikliimaksin. Energia ja intensiteetti laskevat hiljalleen loppua kohden, mutta seesteisempänäkin meininki on vaikuttavaa. Teoksen yksi hieno puoli on sen näyttämökuvassa. Näyttelijät käyvät vesipulloillaan ja hiostuneita vaatteitaan vaihtamassa valopylväiden välissä, jolloin koko tila säilyy yhteisenä katsojien kanssa eikä mitään tehdä salassa. Kuntun valaistuksen muutokset saavat tilan näyttämään välillä kovalta, välillä pehmeältä, kuten teokseen sopii. Thiérréen musiikin toistoelementit ovat hypnoottisesti muuntuvia. Tanssijat, niin kaksi vierailijaa kuin ryhmästä tutut, ovat mahtavassa vedossa. He tavoittavat pehmeänkovan ja kovanpehmeän liikeilmaisun ihailtavalla tavalla, täysillä ottaen.
Lue lisää
