Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Rooleissa
Hannele Lauri
Pekka Laiho
Niko Saarela
Milka Ahlroth
Juha Veijonen
Ohjaus Pasi Lampela
Lavastus Katariina Kirjavainen
Puvut Maija Pekkanen
Valot Juhani Leppänen
Äänet Mauri Siirala
Viattomuuden loppu pisti viikonlopun käyntiin mainiosti viihdyttävällä olemuksellaan. > > > Tunnustan heti. Viattomuuden loppu saa yleisön pyrskähtämään nauruun> useaankin otteeseen kaksituntisen esityksen aikana. Tai pikemminkin> Hannele Laurin esittämä perheen äiti huvittaa. Hän on perso viinalle ja> himoitsee naisena miestä.> > Varsinainen perhehelvetti syntyy siitä, kun perheen isää (Pekka Laiho)> syytetään seksuaalisesta ahdistelusta työpaikallaan. Isä joutuu tapauksen> vuoksi julkisen ajojahdin kohteeksi, minkä seurauksena koko perhe niin> vaimo, lapset (Niko Saarela & Milka Ahlroth) kuin tyttären poikaystäväkin> (Juha Veijonen) kärsii tapahtuneesta. Ikävät tapahtumat sattuvat> suomalaiselle ylimystöperheelle, ja kiivas dialogi käydään perheen> ylellisessä olohuoneessa, kodin sydämessä. Siellä itketään ja nauretaan> perheen asioille.> > Näytelmän Viattomuuden loppu taustalla on vakava sanoma perheen> yhtenäisyydestä ja ikuisesta onnen tavoittelusta. Katsojakin saattaa nähdä> itsensä tämän ”hullunkurisen” perheen jäsenenä. Väitän, että aika monessa> perheessä ovat omat tragediansa ja viattomuuden loppunsa. ”Perhe on> pahin.” todetaan kuluneessa fraasissa, ja tämä sanonta osoittautuu todeksi> esityksen aikana. Voi olla, että monelle katsojalle jo näytelmän aihe> tekee sen merkittäväksi. Näytelmässä vittuillaan, haukutaan ja huudetaan.> Tämä sen vuoksi, että perhe muodostuu niistä ihmisistä, joiden kanssa on> elettävä. Rautalangasta väännettynä rakkaus on vaikeaa, ja se satuttaa.> > Jos onnistuneen teatterinäytöksen mittarina on se, ettei esityksen aikana> pitkästy, niin Viattomuuden loppu vastaa odotuksiin. Ansiokkaat> näyttelijäsuoritukset ja onnistunut ohjaustyö viihdyttävät taatusti> yleisöä. Näytelmän kerrontatapa on varsin tiivistä ja otteessaan pitävää.> Jopa siinä määrin, että teatterissa istuessaan unohtaa ajattelevansa, että> kyse olikin suuresta perhetragediasta. Tuntuu siltä kuin Viattomuuden> lopussa on taidokkaasti yhdistetty vakava sanoma ja viihteellinen> perhedialogi.> > Katsottuaan esityksen loppuun huomaa nauttivansa. Sitä rakastaakin> monimutkaista perhe-elämää. Jokaisella perheenjäsenellä ovat omat> tavoitteensa ja määränpäänsä, ja ne on sovitettava perheen muiden jäsenten> ristiriitaisiin toiveisiin. Sehän se on elämän suola. Viattomuuden lopussa> suomalainen ylimystöperhe, joka on suistunut raiteiltaan omissa> ongelmissaan on näytelmän suola. Minua näytelmä viehätti niin, että aion> katsoa sen uudelleen. Haluan kuulla ja nähdä sen, kun perheen äiti ryhtyy> vokottelemaan rahvaanomaista tulevaa vävyään. Siitä on hyvä näytelmä> tehty.
Lue lisääPasi Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Viattomuuden loppu tuo helsinkiläiseen teatterielämään napakkaa aikalaisdraamaa. Näytelmä tarkastelee median kasvavaa valtaa ja viihteellistymistä yhden perheen kautta, jolle voi halutessaan löytää esikuvan lööppien viimeaikaisesta suosikkiperheestä. Rannan perhe ajautuu kriisiin, kun perheen liike-elämässä menestynyttä isää Anttia (Pekka Laiho) syytetään työpaikallaan seksuaalisesta ahdistelusta. Skandaali on herkullinen median silmissä ja julkisuus ehtii tuomita Rannan ennen kuin ensimmäistäkään varsinaista syytettä on nostettu. Uutisten ääreen kokoontunut perhe etsii toisistaan tukea, mutta tilanne laukaisee samalla patoutumat ja viha pääsee valloilleen. Esityksen suurin voima on Lampelan monitasoisessa tekstissä, joka onnistuu samanaikaisesti erittelemään perhesuhteita ja nykyajan yhteiskunnallisia ilmiöitä. Näytelmä kyseenalaistaa median vahtikoiran roolin ja nostaa esille mahdollisuuden käyttää julkisuutta valtapelien pelikenttänä. Läpinäkyvyys on demokratian edellytys, sanoo uutisiin uskova perheen tytär Annika (Milka Ahlroth), kun taas isä väittää uutisoinnin hänestä olevan ainoastaan viihdettä, jonka tarkoitus on ummistaa kansan silmät todellisilta ongelmilta. Katariina Kirjavaisen sisustuslehden esimerkkikuvaa muistuttava lavastus jatkaa samaa läpinäkyvyyden teemaa. Perheen akvaario ja lasiseinäinen koti rinnastuvat toisiinsa tuoden mukanaan katseen mahdollisuuden ja siten median vallan. Koti on avoin katseille ja siksi kaiken on näytettävä mallikelpoiselta. Läpinäkyvyys ei siten takaa totuudellisuutta vaan se saa ihmiset luomaan toivotun kaltaisia kuvia ahneille silmille. Mutta lasi on myös hauras materiaali ja siten helposti rikottavissa. Yksi juoru, jonka totuudellisuus jää arvoitukseksi, heläyttää lasiseinän rikki ja kaikki murtuu. Perheessä yksi on jo murtunut ennen isän ahdistelusyytteitä. Niko Saarelan esittämä poika Kosti on sairastunut ja katselee nyt tapahtumia hieman syrjästä. Saarela onnistuu tekemään syrjäytyneestä pojasta koko esityksen kiinnostavimman hahmon. Sairaus on antanut Kostille mahdollisuuden kieltäytyä hänelle asetetuista odotuksista ja ottaa tiettyjä vapauksia. Apaattisen Kostin piilevää kapinahenkeä korostaa osuvasti Mauri Siiralan luoma äänimaailma. Tilannekomiikan taitaja Hannele Lauri on Katariinana, turhautuneena perheen äitinä traaginen hahmo kaikesta koomisuudestaan huolimatta. Hänen ja Pekka Laihon yhteisissä kohtauksissa näyttelijöiden välinen dynamiikka on parhaimmillaan, mutta muiltakin se sujuu mallikkaasti. Henkilöhahmot ovat koomisia karikatyyrejä ilman psykologista syvyyttä, mutta pienen lämmön ja säälin tunteen he kuitenkin katsojassa herättävät. Lampelan teksti ei tuo mukanaan mitään mullistavia oivalluksia nykyajan ilmiöistä, mutta se erittelee esittämiään kysymyksiä median vallasta ja nykyajan ihmisen pahoinvoinnista kiinnostavasti ja onnistuu tuomaan useita eri näkökulmia aiheeseensa. Näkökulmat kulkevat rinnakkain koko näytelmän ajan jättäen tilaa myös katsojan omille ajatuksille. Viattomuuden loppu Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Ensi-ilta 29.8. Käsikirjoitus ja ohjaus Pasi Lampela. Lavastus Katariina Kirjavainen. Puvut Maija Pekkanen. Valot Juhani Leppänen. Ääni Mauri Siirala. Rooleissa Pekka Laiho, Hannele Lauri, Niko Saarela, Milka Ahlroth ja Juha Veijonen.
Lue lisääPasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama Viattomuuden loppu Helsingin Kaupunginteatterissa kertoo ulkoisesti menestyneestä perheestä, jonka jäsenet ovat täysin hukassa itsensä kanssa. Kun perhe kokoontuu seuraamaan Antti-isän (Pekka Laiho) seksiskandaalin tiedotustilaisuutta, puhkeaa jokaisen elämästä kipeitä kuplia. Tervein on loppujen lopuksi lahjakas pianistipoika Kosti (Niko Saarela), jota kaikki pitävät selkeästi hulluna, koska hänen mielenterveysongelmansa on diagnostisoitu. Hänen lisäkseen oman sairautensa perheessä tunnistaa vain äiti Katariina (Hannele Lauri). Modernissa nykydraamassa sivutaan seksiriippuvuutta ja työnarkomaniaa, mutta vain alkoholismi nostetaan selkeästi pintaan. Kärjistetystä perhehelvetistä jokainen löytää kipeitä yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Mieleen nousee myös Matti Ahteen taannoinen ero Veikkauksen johdosta. Ennalta hehkutettu mediakritiikki rajoittuu näytelmässä kuitenkin vain muutamaan lauseeseen. Rautaisen ammattitaitoinen näyttelijäporukka tekee vahvat roolisuoritukset yhdessä ja erikseen. Parisuhteeseen samastumispohjaa tarjoavat perheen tytär Annika ( Milka Ahlroth), joka tuo perhehelvetin keskelle tuoreen vävykokelaan Arton ( Juha Veijonen). Ongelmattomat lähtökohdat elämään ei ole Artollakaan. Viattomuuden lopusta jokainen löytää omat helvettinsä.
Lue lisääPasi Lampelan Viattomuuden loppu käsittelee tärkeitä teemoja. Ansiokkainta uudessa näytelmässä on säälimätön kuvaus tämän ajan ihmisistä.
Lue lisää