Metsä

Suuri näyttämö
Premiär 10.11.2011
2 t 45 min
normalbiljett 32/27 € - 43/38 €

OBS! Inte längre i repertoaren!

En sann teaterfest, med bl.a. Lasse Pöysti, Esko Roine och Asko Sarkola i rollerna. Regi Juri Solomin.

I rollerna: Pertti Koivula, Antti Lang, Tuukka Leppänen, Tiina Pirhonen, Lasse Pöysti, Esko Roine, Eppu Salminen, Kreeta Salminen, Asko Sarkola, Eija Vilpas, Tom Wentzel

Finsk översättning: Jukka Voutilainen
Regi: Juri Solomin
Scenografi: Aleksandr Glazunov
Kostym: Aleksei Trefilov
Kompositör: Grigori Gobernik
Regiassistent: Viktor Drevitski
Ljusdesign: Markku Penttilä
Ljuddesign: Eradj Nazimov
Mask: Anne Gorlewski-Leino
Frisyrer: Anu Laaksonen
Tolk: Evgenia Svaikina

Galleri

Kaksi näyttelijää esiintyy hämärästi valaistulla näyttämöllä. Toisella etualalla olevalla miehellä on hattu ja takki päässään ja hän katsoo alaspäin. Toinen mies kyyristelee kivien ja rekvisiitan lähellä ja katsoo keskittyneesti kohti ensimmäistä miestä. Kohtaus tuntuu dramaattiselta ja jännittyneeltä.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää aikakauden puvuissa; nainen koristeellisessa puvussa seisoo kahden miehen välissä, joista toisella on puku ja toisella univormu, ja heidän takanaan on maalattu silta ja puita.

Kaksi aikakauden pukuihin pukeutunutta naista seisoo vierekkäin, kädestä pitäen ja hymyillen. Toisella on ruskea puku, jossa on pitsikaulus, toisella valkoinen puku, jossa on röyhelöitä ja sinivihreitä nauhoja. He vaikuttavat iloisilta, mahdollisesti näyttämöesityksen aikana.

Aikakauden asuun pukeutunut nainen nauraa pitelemällä vanhaa puulaatikkoa, kun harmaaseen takkiin pukeutunut yllättynyt nuori mies katselee sitä suu auki hämmästyksestä.

Kaksi iäkästä miestä istuu pitsikankaalla peitetyn pöydän ääressä; toinen näyttää rauhalliselta ja mietteliäältä, kun taas toinen, jolla on ilmeikkäät kasvot, näyttää huutavan tai reagoivan tunteisiin. Kohtaus on asetettu näyttämölle.

Lavalla esiintyy kaksi aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää; toinen seisoo itsevarmasti liivi kainalossaan, kun taas toinen, harmaahiuksinen näyttelijä pitää kättä kasvoillaan yllättyneen näköisenä. Heidän takanaan näkyy metsätausta.

Kaksi teatteriasuihin pukeutunutta miestä seisoo yhdessä; toisella on turbaanimainen päähine, violetti liivi ja rusetti, kun taas toisella on vyö ja muodollinen puku, molemmilla ilmeikkäät kasvot, hämärästi valaistulla näyttämöllä.

Viisi näyttelijää esiintyy lavalla aikakauden puvuissa; kolme on keskustelun keskipisteessä ja kaksi seisoo taustalla. Lavastuksessa on puu, ruukkukasvi, tuoleja ja tumma, metsämainen tausta.

Kolme miestä esiintyy lavalla ruokapöydän ympärillä. Yksi mies, paljain jaloin ja kirje kädessään, näyttää ahdistuneelta. Toisella on yömyssy ja kaapu, ja kolmas seisoo juhlallisesti punaisessa vyötärössä. Tausta on hämärästi valaistu.

Punaliivinen mies vihoittelee vihamielisesti ruokaa kattavan pyöreän pöydän lähellä, kun kaksi vanhempaa miestä, joista toisella on turbaani ja toisella juhlavaatteet, katselee. Neljäs mies seisoo taustalla hämärästi valaistulla näyttämöllä.

Pitkään mekkoon pukeutunut nainen istuu penkillä metsäisessä lavastuksessa, kun paitaan ja sukkanauhoihin pukeutunut mies hyppää dramaattisesti ilmassa häntä kohti. Kohtaus on teatraalinen ja kirkkaasti valaistu.

Lavalla seisoo kaksi vanhempaa miestä aikakauden puvuissa; toisella on tumma hattu, huivi ja viitta, kun taas toisella on mitalein koristeltu vyö ja rusetti, ja molemmat vaikuttavat vakavilta ja mietteliäiltä.

Ulkona penkillä istuu kolme vanhaa ihmistä, joilla on vintage-vaatteet: oranssipukuinen nainen, raitapaitainen mies, joka keskustelee vilkkaasti, ja toinen hattupäinen mies, jolla on kädessään kitara. Taustalla on puita.

Vanhempi mies ja nuori nainen, molemmat aikakauden puvuissa, syleilevät läheisesti lavalla. Nainen katsoo ylöspäin toiveikkaana, kun taas mies katsoo ulospäin pitäen naista suojelevasti kiinni. Tausta on tumma ja dramaattinen.

Lavalla seisoo kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää; yksi mies huutaa iloisesti hattua kohottaen, sinipukuinen nainen seisoo hänen ja valkoiseen paitaan pukeutuneen toisen miehen välissä, molemmat kädet ojennettuina, dramaattisessa teatterikohtauksessa.

Neljä näyttelijää esiintyy lavalla aikakauden puvuissa; punamekkoon pukeutunut nainen istuu pöydän ääressä raidalliseen pukuun pukeutuneen miehen kanssa, kun toinen smokkiin pukeutunut mies seisoo heidän välissään, ja taustalla seisoo vanhempi mies.

Koristeelliseen punaiseen mekkoon pukeutunut nainen pitelee mustaa viuhkaa ja katsoo sivulle, kun taas hänen takanaan tummalla taustalla seisoo muodolliseen pukuun, rusettisolmioon ja punaisiin liiveihin pukeutunut mies.

Siniseen mekkoon ja huiviin pukeutunut nainen istuu maassa, kädessään joutsen, ja punapaitainen mies polvistuu hänen takanaan. He ovat näyttämöllä, jossa on puita ja dramaattinen valaistus, mikä viittaa teatteriesitykseen.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää: yksi puvussa ja lippiksessä katselee alaspäin, toinen ruskeassa takissa ja raidallisissa housuissa elehtii tarmokkaasti ja kolmas valkoisessa aikalaispuvussa viuhka kädessään metsätaustaa vasten.

Kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää istuu pöydän ympärillä, jossa on pitsinen pöytäliina, hedelmiä ja teesetti, ja näyttävät nauttivan vilkkaasta keskustelusta näyttämöllä teatteriesityksen aikana.

Kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää esiintyy pöydän ääressä, jossa on ruokaa ja astioita. Keskellä oleva nainen nauraa, ja kaksi miestä molemmin puolin elehtii eloisasti vilkkaan näyttämökohtauksen aikana.

Tummatakkinen vanhempi mies ja siniseen vanhanaikaiseen mekkoon pukeutunut nuorempi nainen seisovat lavalla metsätaustan edessä. Naisella on kädessään pieni ämpäri ja hän näyttää kuiskailevan miehelle, joka hymyilee.

Vanhempi mies, jolla on silmälasit ja valkoiset hanskat, osoittaa kepillä tai työkalulla nuoremman miehen suuta, jolla on paita ja housunkannattimet, tummalla, epäselvällä taustalla.

Pitkään, koristeelliseen vihreään mekkoon pukeutunut nainen seisoo lavalla mustaan pukuun pukeutuneen miehen vieressä, ja molemmat hymyilevät hieman metsäaiheisessa teatterikuvassa.

Recensioner

Eeva, 2011/Joulukuu

Recension

Outi Rastas

I en traditionell skog Ta en rik herrgårdsdam, en girig köpman, en intrigant tjänarinna och unga, oanständiga älskare. Lägg till två godhjärtade men fattiga skådespelare och en klok tjänare, och du får komedin Skogen, skriven av Aleksandr Ostrovsky för mer än hundra år sedan.Typiska karaktärer och en förutsägbar handling avslöjar pjäsens ålder, men å andra sidan är relationen mellan en rik dam och en ung pojke ett tidlöst tema. De magnifika bakgrunderna och den känslosamma musiken som för skogen till scenen är uppfriskande traditionella effekter.

Läs mera

Salon Seudun Sanomat, 30.11.2011

Recension

Arto Aulavuo

Toppteater igen i HelsingforsTraditionella delikatesser Alexander Nikolajevitj Ostrovskij (1823–86), som sägs vara den ryska dramatikens fader, skrev omkring 50 pjäser. De mest kända är Skogen, Vargar och Får samt Ukonilma.Regissören Yuri Solom (f. 1935) är ihågkommen som upptäcktsresanden Arsenyev i Akira Kurosawas Oscarbelönade Derzu Uzala (1975). Rollerna som Metsä spelas av finska stjärnor: Lasse Pöysti, Esko Roine och Asko Sarkola, bland andra.Resultatet är sofistikerad, lugn skådespelarteater. Och verket kan inte kritiseras på något annat sätt, eftersom det, förutom Stadsteaterns yrkesverksamma, finns skickliga ryska gäster, scenografen Aleksandr Glazunov, kostymdesignern Aleksei Trefilov, ljudgurun Eradj Nazimov och kompositören Grirogiri Gobernik.Besöket av två landsbygdsskådespelare (Roine och Sarkola) på herrgården hos en annan släkting (Tiina Pirhonen) ger utsökta scener. Förvirring uppstår både i mänskliga och affärsmässiga relationer.En köpman (Pertti Koivula), som representerar den växande medelklassen och köper skogen från en adelsdam som lever över sina tillgångar, vill gifta bort sin son (Tuukka Leppänen) med en fattig men vacker kusin (Kreeta Salminen). Pöysti lyfter sin tjänare från birollen till verkets hjärta.

Läs mera

Apu, 24.11.2011

Recension

Liisa Talvitie

Skogens hemlighet Teater som Skogen på Helsingfors stadsteater har inte setts på finska teatrar på länge. Den ryske regissörslegenden Yuri Solomin känner till teatertraditionen i sitt hemland och förlitar sig på magin i Aleksandr N. Ostrovskys pjäs Skogen utan några extra magitrick. Det finns inget behov av onödig modernisering, eftersom människans natur är densamma nu som på 1800-talet: all slags girighet, jakten på egenintresse och spel mellan människor är medfödda i oss. Skogen är en teater för skickliga skådespelare. Särskilt skådespeleriet av Asko Sarkola, Esko Roine och Lasse Pöysti är njutbart. Pertti Koivula och Kreeta Salminen är också övertygande i sina roller. Ryssen Aleksandr Glazunov har trollat fram en magisk miljö för miljön i en lantlig herrgård och den omgivande skogen.

Läs mera

Turun Sanomat, 12.11.2011

Recension

Eeva Kemppi

Mästare på scen

Läs mera

Venäjän Aika,

Recension

Hannele Niemi

FÖRSVUNNA ROLLER

Läs mera

Viva, 29.11.2011

Recension

Leena Mallat

Gammaldags goda Helsingfors stadsteaters Forest är gammaldags teater i positiv mening. Ostrovskys pjäs utspelar sig i Ryssland på 1800-talet och regisseras av ryssen Jurij Solomin, vars landsmän också står bakom scenografi och kostymer. Tiina Pirhonen och den utmärkta Pertti Koivula har en järntrio som partners: Asko Sarkola, Esko Roine och Lasse Pöysti. Även om pjäsens ramverk är 140 år gammalt har längtan efter kärlek, sällskap, girighet och oärlighet inte förändrats. Föreställningar på den stora scenen i Helsingfors stadsteater.

Läs mera

Länsi-Uusimaa, 16.11.2011

Recension

Kaarina Naski

Skogen svarar vackert när du skriker åt dem

Läs mera

Uutispäivä Demari, 15.11. 2011

Recension

Rolf Bamberg

Molières pjäs Skogen, som är skyldig hans komedier: Patinas och pathets på plats

Läs mera

Kommentarer

Oli teatterihistoriaa, kun pääsin katsomaan Lasse Pöystin ( ainakin toistaiseksi) viimeistä esiintymistä näyttämöllä. Näytelmä oli hyvä, mutta Lasse Pöysti PARAS!

Hieman viime tingassa pääsin näkemään Metsänkin ja olihan se kieltämättä oikein mainio näytelmä, erityisesti kolmikko Roine, Sarkola ja Pöysti vetivät roolinsa suorastaan huikeasti! Kiitos siis koko työryhmälle antoisasta teatterielämyksestä!

Mennessäni eilen katsomaan Metsää,olin hieman skeptinen,koska pari tuttavaani eivät olleet vaikuttuneet näytelmästä juurikaan.
Minä taas aivan ensi minuuteista lähtien olin haltioitunut silmieni eteen auenneesta näyttömöstä.Aikoihin en ole näin visuaalisesti kaunista lavastusta nähnyt.Itse tarina oli mielestäni aika hepponen,mutta se ei haitannut ollenkaan.Halusinkin juuri tälläistä,keveähköä nautintoa työpäivän päätteeksi. Siitä suurkiitos kaikille asiaan vaikuttaneille!
Hyvää kesää
terv. Kaija-Leena Saari

Tunsin koko esityksen ajan sisäistä hyrinää, mielihyvän kiherrystä.
Upea kokonaisuus musiikkia ja lavastusta myöten.

Upea lavastus! Tunsi olevansa metsässä, jossa linnun laulu kuului ihanana. Musiikki oli kaunista, siitä nautti todella. Tiina Pirhonen ole herkullinen roolissaan, samoin konkarimiehet. Ei se "lukiolaispoikakaan" ollut hassumpi.

Hyvää teatteria on suuri kunnia olla katsomassa. Näyttelijöiden osaaminen ei jätä kyllä ketään kylmäksi. Miehet Pöysti, Sarkola & Roine LOISTIVAT rooleissaan.

Voi miten upeaa!! Lasse Pöysti, Asko Sarkola, Esko Roine ... mikä vahvojen teatterilaisten spektaakkeli. Harmitti, kun ei ollut sylillistä ruusuja heittää lavalle. Kiitos!

Hieno oli esitys. Vaikka matka oli täältä provinssista linja-autolla raskas ja aikaavievä (se Helsinki kun on niin syrjässä) se kannatti. Piste iin päälle oli vielä Lasse Pöystin merkkipäivä joka osui samalle päivälle. Siinä karismaa joka lisääntyy vaan.
Puvustus ja lavastus oli osuneet myös nappiin. Kiitos.

Tiina Pirhonen oli tänään, 12.12, AIVAN LOISTAVA! Päihitti loistavasti "hieman" vanhemmatkin konkarit!

En muista milloin olisin kokenut vastaavan yeatterinautinnon vaikka käyn teatterissa 20-30 kertaa vuodessa. Roine ja Sarkola ovat NEROJA. Arsenikkia ja vanhoja pitsejä oli hyvä "kenraali" näille taitureille unohtamatta toki rakasta Lassea. Harvalla näyttämöllä on käytössään tällaisia jalokiviä.BG

Suosittelen!

Bravo!

Klassikko, joka kasvoi koko ajan. Huipennus pitää olla lopussa ja tässä esityksessä se oli siellä. Todella viihdyttävää teatteria. SUOSITTELEN! ensi-iltakatsoja

Upea teos. Suomalaiset näyttelijät sopeutuvat perinteiseen venäläiseen draamaan, vaikka nimien lausuminen onkin melkein mahdotonta. Ohjaaja on muuttanut alkuperäsen osien järjestyksen eikä se häiritsee ymmärtämistä - siirtää vain vähän näytelmän painopistettä.

Harmitonta katseltavaa,jäi mukava mieli!!Tiina Pirhonen loisti roolissa ammattimaisella otteella.Ammattilaiset asialla,musiikki,lavastus.Toivoisi lisää kunnon teatteria.

Hieno esitys!!Kerrankin kunnon oikeaa teatteria!Tiina Pirhonen loisti roolissa!!Upea roolityö!!

Hieno ja viihdyttävä esitys! Ihanaa nähdä vaihteeksi tällaista klassista teatteria ja näyttelemistä. Tiina Pirhosen näyttelemistä on ihana katsoa, ja Antti Langin ottaisin omakseni!

Eilisen ensi-illan jälkeen on sanottava:

Olipa ihanaa nähdä nämä huippuherrat lavalla! Asko Sarkola ja Esko Roine näyttelevät mainiosti yhteen ja ikään kuin "kannattalevat" toisiaan. Ja tuo ihana Lasse Pöysti! Siinäkin todellinen ajoituksen mestari, oli hienoa nähdä hänet lavalla!

Lisäksi pidin erityisesti näytelmän upeasta lavastuksesta. Verhojen metsä ja taustan kuutamo tai auringon nousu ja -lasku olivat kauniit. Vielä kiitos hyvästä ja näytelmään sopivasta musiikista!

Metsä yllätti positiivisesti, taitavat näyttelijät sen tekivät!