Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Rooleissa: Pekka Huotari, Sami Hokkanen, Sanna Majuri, Teemu Mustonen,
Jyrki Nousiainen, Jari Pehkonen, Matti Rasila, Aarno Sulkanen, Hannes Suominen
Dramatisointi: Lauri Sipari
Ohjaus: Petteri Sallinen
Lavastus: Hannu Lindholm
Puvut: Marjatta Nissinen
Valosuunnittelu: Juhani Leppänen
Äänisuunnittelu: Mauri Siirala
MANILLAKÖYSI SITOO KATSOJAN KIINNOSTUKSEN Monille keski-ikäistyville tämä kirjaluettelo lienee tuttu: Kalevala, Tuntematon sotilas, Helmi, Punainen poni, Kärpästen herra ja Manillaköysi. Niinpä niin, keskikoulu ja äidinkielen tunti. Ja monille tämä viimeksi mainittu saattoi jäädä melko sulamattomaksi, kun lukijan ikä oli 14 ja rapiat päälle.
Lue lisääELÄVÄÄ SANAA Kokemus Helsingin kaupungineatterin Manillaköysi-näytelmässä on vähän sama kuin Seitsemässä veljeksessä tai Tuntemattomassa sotilaassa: olikos tämäkin sanonta täältä, ja tämäkin tarina! Petteri Sallisen räväkäksi ohjaama ja Lauri Siparin dramatisoima Manillaköysi on elävää sanontojen ja tarinan juhlaa. Nyt ei kipristellä perhehelvetissä eikä ahdistuta isänä, äitinä eikä lapsena olemisen paineissa, mutta silti pohdintaa riittää. Mietitään vaikkapa sitä, mikä erottaa hullun ja viisaan ja miltä tähtitaivas näyttää (kirjaimellisesti) ihmisen silmän läpi nähtynä. Sovituksessa on nähty vaivaa. Jopa nuori Veijo Meri on tuotu mukaan kirjoittamaan klassikkoaan eikä sotilaita päästetä vähällä. Katsojatkin oppivat muun muassa, miten sodasta voi selvitä hengissä. Manillaköyden nimihenkilö on köyden sisällä naama punaisena pullisteleva Joose Keppilä (Pekka Huotari), mutta näyttämön valtias on kepeäliikkeinen ja luistavapuheinen monen roolin Jari Pehkonen. Viihdyttävä ja sota-aiheestaan huolimatta kepeä näytelmä kestää (väliaikoineen) alle kaksi tuntia. Tiivis ja hyvä paketti. Pluspisteitä teatterille hyvin tehdystä käsiohjelmasta, josta kannattaa kerrata Veijo Meren runsasta tuotantoa ja viisaita ajatuksia. Ensi-illassa kirjailija Meri nousi lavalle loppukiitoksissa, ja se oli herkkä hetki se.
Lue lisääPehkonen loistaa kaikissa rooleissaan:vääpelinä, joka tietää miten sodasta selviää hengissä ja kuinka hulluja pitää käsitellä, luutnantti Anhavana, luiden etsijänä, asemapäälikkönä. Aivan huikeaa näyttelijän työtä!
”Aivan upea esitys; niin loistavaa näyttelijäntyötä puhumattakaan Veijo Meren koskettvasta tekstistä”. Siparin oivaltava ja pelkistetty dramatisointi kunnioittaa tekstiä parhaalla mahdollisella tavalla. Katsojalle jätetään tilaa pohtia…Kiitos tästä”
hieno esitys!
Hyvin ohjattu ja ammatttaitoinen näyttelijntyö.
pääasiaksi muodostui esitys ja sen sanoma ei mitkään tekniset kikkailut.
Teatteria koko mitalla! Aivan järjettömän hyvä esitys! Kiitos koko työryhmälle!
Sodasta voi kertoa näinkin! Tavallisten ihmisten tarinoina,miesten, jotka joutuvat kokemaan hulluja juttuja ja silloin ei auta kuin nauru. Se avulla sodan mielettömyys katoaa vähäksi aikaa. Näyttelijäryhmä oli hitsautunut yhteen kuin paraskin sotilasjoukkue ja esityksestä paistoi esittämisen riemu. Kiitos näyttelijät!
Ihan hieno kokemus, mutta olisi ollut mukava tietää (vaikka käsiohjelmasta), mitä rooleja kukin näyttelijöistä esitti.
Kiitos upeasta teatterielämyksestä. Pehkonen oli loistava, mutta myös kaikki muut näyttelijät erittäin hyviä.
Pekka Huotari on aina niin hyvä. Ottaa osuutensa näyttämöstä eleettömästi roolilleen näyttelee sitten sivu- tai pääosaa. Ihan huikea tyyppi taas tässäkin.
Hillittömän hauska, erittäin sodanvastainen! Upea esillepano, loistava työryhmä; nuoret eivät jääneet konkareiden varjoon, näyttelijät loistivat yksi kerrallaan, tai kaksi tai kolme…Yllättävä esitys, ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kiitos, terv. sannamarja.
Hienosti dramatisoitu, hienosti ohjatta ja ennen kaikkea hienosti näytelty! Meren tekstin huumori ja karmeudet oli siirretty lavalle oivaltavasti, katsojaa yhtään väheksymättä. Täydellinen esitys, sydämellinen kiitos koko työryhmälle ja näyttelijöille. Tulen kyllä katsomaan tämän uudestaan!