Outi Popp ja Jukka Relander

Iloisiin kuulemiin ja näkemiin

Studio Pasila
Ensi-ilta 14.1.2008
2 t 15 min
31 e

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Ohjaus: Mikko Kivinen

Kapellimestari: Lasse Hirvi

Lavastus: Antti Mattila

Puvut: Maija Pekkanen

Valosuunnittelu: Teppo Saarinen

Äänisuunnittelu: Ari-Pekka Saarikko

Rooleissa:

Riitta Havukainen, Seppo Maijala, Kari Mattila, Eero Saarinen, Leena Rapola,
Antti Timonen, Hanna Vahtikari, Sami Hokkanen/Tuukka Leppänen, Pertti Koivula, Merja Larivaara, Petja Lähde/Tuukka Leppänen, Sanna Majuri, Emilia Nyman ja Ursula Salo

sekä nelihenkinen orkesteri

Galleria

Arviot

Kirkko & kaupunki, 2008/3

Arvio

Marja Kuparinen

MUUTOKSEN TUULIA YLESSÄ Studio Pasilan uusi Iloisiin kuulemiin ja näkemiin -näytelmä riemastuttaa ja ihastuttaa seuratessaan Yleisradion kuvitteellisen ajankohtaistoimituksen työtä olympiakesästä 1952 näihin päiviin saakka. Kuultavat arkistopuheiden katkelmat, valokuvat ja mainiot toimittajatyypit tekevät muutoksen tuulia konkreettisiksi. Lyhyissä kohtauksissa sivutaan muun muassa Armi Kuuselaa, noottikriisiä ja Tsekkoslovakian miehitystä. Kylät tyhjenevät ja väki valuu Ruotsiin ja etelään. Vanha Yle yrittää olla ylen tasapuolinen, kunnes tiedostava naistoimittaja (Leena Rapola) saapuu sinnekin, ja tutut roolimallit alkavat natista. Hyytävin vaihe tulee lopussa, kun nuori visionääri (Antti Timonen) alkaa kouluttaa kokeneita toimittajia muutoshalukkaiksi ja innovatiivisiksi. Ne, jotka eivät pysy mukana, joutavat mäkeen. Ja pian konkarit tunnustavat muutosvastarintaan lankeamisiaan kuin rippituolissa ikään. Juuri tätä psykologista soopaa tulee nykyisin joka tuutista, ja työn toteuttamisen yläpuolella leijuvat visionäärit suoltavat abrakadabraansa hyvällä palkalla. Ehkä tulee aika, jolloin sitä kuunnellaan yhtä suurella ihmetyksellä kuin joitakin näytelmän arkistopuheita. Oman aikansa kummallisuuksia on vaikea nähdä. Näytelmän kohtausten kavalkadi katkeaa välillä musiikkiin. Monet loistavat tulkinnat vievät omaan nuoruuteen ja opiskeluvuosiin. On ällistyttävää, millaisia tunteita tutut kappaleet panevat liikkeelle. Kylätie on hiljainen, hopeinen kuu paistaa, suklaasydän uhkaa sulaa ja sinua, sinua rakastan. Kenen joukoissa seisot saa omankin kurkun värisemään ja on viittä vaille, etten tempaudu siihen mukaan. Hurmaava ja hiukan surumielinen ilta. Kyllä me suomalaiset sitten rakastamme menetystä ja luopumista – ainakin musiikissa.

Lue lisää

Uutispäivä Demari, 13.02.2008

Arvio

Rolf Bamberg

Radiosta, rakkaudella ja pikkupiruilulla

Lue lisää

Seura, 25.01.2008

Arvio

Tutta Särkkä

Niin paljon on aihetta lauluun

Lue lisää

Hufvudstadsbladet, 16.01.2008

Arvio

Mats Liljeroos

Radions uppgång och fall

Lue lisää

Kauppalehti, 16.01.2008

Arvio

JR Leskinen

LAULUJA YLELLE JA KEKKOSELLE

Lue lisää

blogit.yle.fi/elavaarkisto, 22.05.2008

Arvio

Reijo Perälä

Hernepussia heittelemässä

Lue lisää

Karjala, 07.02.2008

Arvio

Terttu-Elina Kalaja

Asiaviihdettä ”sen Yleisradion tuutista”

Lue lisää

Helsingin Sanomat, 16.01.2008

Arvio

Lauri Meri

Niin paljon on aihetta lauluun Yleisradion Päivän peili sai historiikin yleisön suureksi riemuksi Pasilan studiossa on tarjolla ylellisen tuhlailevaa ja ylemäisen tasapuolista tunnelmaa. Asialla ei ole tällä kertaa kuitenkaan Yleisradio, vaikka yleisö päästetään tutustumaan sen “kuvitteelliseen” ajankohtaisohjelmien toimitukseen, vaan Helsingin kaupunginteatteri. Teatteristudio Pasilan viihdepainotteiseen ohjelmistoon hyvin sopiva kotimainen uutuusnäytelmä Iloisiin kuulemiin ja näkemiin tarkastelee Suomen lähimenneisyyttä, eikä kakusta ole leikattu mitenkään vähäistä palaa. Oikeastaan tarjolla on koko kakku. Tapahtumat ulottuvat olympiavuodesta 1952 tähän päivään asti. Moinen aikajana panee epäilemään, onnistuvatko tekijät saamaan aikaiseksi mitään tyypillistä kavalkadia enempää. Outi Popp ja Jukka Relander ovat tässä onnistuneet valitsemalla näkökulmakseen tiedonvälityksen ja erityisesti Yleisradion historian. Mukaan on mahdutettu aimo annos historiasta tuttuja kiintopisteitä: Armi Kuuselaa, Stalinin kuolemaa, noottikriisiä, Tšekkoslovakian miehitystä ja Etykiä. Mutta ennen kaikkea esillä on kattava otos erilaisia toimittajatyyppejä ja mediakenttää mullistaneita muutoksia. Ensi-iltayleisön joukossa oli runsaasti entisiä ja nykyisiä yleläisiä, ja ainakin toimittaja Päivi Istala kertoi tunnistaneensa lavalta itsensä ja useita kollegoitaan. Toimittajien esikuvia ei näytelmässä nimetä ja hahmoihin on tietysti yhdistelty piirteitä eri ihmisistä. Ainoastaan johtoportaan miehistä käytetään oikeita nimiä, eivätkä nämä esiinny näyttämöllä kuin välillisesti. 1950-luvun ylevä yleläisyys tiivistyy hauskasti Riitta Havukaisen vakavailmeisen parodisesti tulkitsemaan topakkaan kuuluttajarouvaan, jolla on mahtava tapa lausua vieraskielisiä nimiä ja selkeä käsitys sopivaisuussäännöistä. Puku päällä pöytiensä ääressä istuvat toimittajat edustavat sotien jälkeisen ajan tasapuolisuuden nimissä erilaisia puoluekantoja, mutta Seppo Maijalan, Kari Mattilan ja Jari Pehkosen esittäminä ne ovat myös riemastuttavia luonnetutkielmia. Hanna Vahtikarin näyttelemän ikuisen kesätoimittajan tehtävänä on naissukupuolen edustajana juosta hoitamassa kenttähaastattelut ja keittää vielä kahvit. 1960-luvun yhteiskunnallinen murros vaikuttaa erityisesti sukupuolirooleihin. Leena Rapolan uusi tiedostava naistoimittaja riisuu rintaliivinsä ja levittää kukkahuivinsa toimituksen lattialle naisten yöllisiä juominkeja varten. Ylen monopoliaseman murtuminen tuo näyttämölle uuden hahmon, uuden ajan visionääriksi hetkessä kohoavan juoksupojan, joka Antti Timosen energisen johdonmukaisesti esittämänä on suorastaan hyytävää katsottavaa. Tähän on todellakin tultu! Vanhoista toimittajista, niistä siis joita ei sysätä varhaiseläkkeelle, ruvetaan leipomaan mediapersoonia. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin on myös musiikkinäytelmä. Mukaan on mahdutettu neljätoista eri aikojen iskelmää ja muuta rokkikappaletta. Esityksen tuhlaileva vaikutelma syntyy lavalla olevasta suuresta näyttelijäjoukosta. Laulut esitetään tapahtumista irrallaan esiripun edessä ja todella vahvan ryhmän toimesta. Ylelliseksi vaikutelman tekee erityisesti Vuokko Hovatan ilmaantuminen näyttämölle väliajan jälkeen. Laulujen yhteys näytelmän tapahtumiin vaatii oman pohdintansa. Laulujen sijoitteluun ei ole haettu suoraa aasinsiltaa tarinan henkilöistä eikä maailmanpoliittisista tapahtumista. Itse oivalsin vasta esityksen jälkeen, että sehän oli Yleisradio, joka ilmensi itseään lauluilla. Niinpä niin, kylätie on hiljainen ja moottoritie on kuuma. Lähetys päättyy yhteislauluun: Minä suojelen sinua kaikelta.

Lue lisää

Turun Sanomat, 16.01.2008

Arvio

Eeva Kemppi

KUUNTELE, NOSTALGIAA!

Lue lisää

Kommentit

Sanokoot kateelliset mitä tahansa, mutta minä kiitän SUURKIITOKSELLA Studio Pasilan toinen toistaan parempia näyttelijöitä – ja koko työryhmää! – nostalgisesta/vetovoimaisesta/innostavasta ja loistavasta uudesta näytelmästä! Ei siis muuta kuin halit sun balit – ja Iloisiin kuulemiin ja näkemiin!

Niin monessa teatteriesityksessä kun sitä on vuosien saatossa ollut, oli tämä yksi parhaimmista. Meidän 25-henkinen ryhmämme nautti täysin siemauksin. Mukava, leppoisa, viihteellinen , hauska, olisi voinut katsoa vielä toisetkin kaksi tuntia 15 minuuttia. Ihanaa, kun kielenkäyttökin oli siistiä eikä v-alkuisia sanoja kuulunut kuinj kaksi kertaa ja nekin sattuivat siihen hetkeen kuin nenä päähän. KIITOS!

Todella mukaansatempaava ja viihdyttävä esitys. Hyviä näyttelijäsuorituksia ja ihania musiikkikappaleita.
Lisää näytöksiä, nyt kaikki tulevat loppuunmyytyjä.

Sain miniältäni joululahjaksi liput ja hauskempaa ja minulle sopivampaa esitystä ei ole. Eläkeellä olevana yleläisenä minä nautin joka minuutista. Kappalevalinnat olivat oivia ja kaikki laulajat tosi taitavia. Tekisi mieli nähdä esitys uudelleen!

Valloittavan hauska! Voisiko tästä saada yhden näytöksen niin, että yleisö saisi laulaa mukana?

Annoin perheelleni joululahjaksi liput “Iloisiin kuulemiin ja näkemiin” -esitykseen. Ennalta aprikoin, miten mahtavat 16 – 22-vuotiaat 3 nuorta suhtautua radioon liittyvään näytelmään. He kun ovat eläneet vain “näköradion” aikaan. Ilahduin suunnattomasti kun kotimatkalla alkoi näytelmän “purku” useilla radion ja Suomen historiaan liittyvillä kysymyksillä. Kriittisinkin live-esitysten katsoja sanoi, että oli hyvä valinta. Kaikkinensa onnistunut, innostava, elämyksellinen ilta hyvän esityksen parissa. Suosittelen!

Pidin, PALJON! Arvelin että ikäni puolesta voisin jäädä paitsioon, mutta vaikka omat kokemukseni radionkuuntelusta alkavatkin vasta 1990-luvulta, koin silti kuuluvani ihan yhtälailla näytelmän kohderyhmään kuin 35 vuotta vanhempi vieressäni istunut äitini. Yhtälailla me molemmat olimme tikahtua nauruun ja lauloimme kappaleiden mukana. Kiitos loistavasta esityksestä, pääsisipä pian uudestaan!

YLEstä juuri eläköityäni lähes 40 vuoden jälkeen katselin omaa historiaani kahdesta suunnasta, Yleläisenä sekä radion kuuntelijana. Voi sitä oivaltavaa nostalgia, voi huumoria, voi kuuluttajattaren “osat ovat” -ääntämistä… kaikki kohdallaan.
Erityiskiitos musiikista, joka oli toteutettu hyvin, lämmöllä ja pieteetillä. Menisin vaikka heti uudestaan.

Erittäin viihdyttävä ja hauska esitys. Kun esitys pohjautui lähihistoriaan, se teki siitä mielenkiintoisen ja oli mukava seurata Ylen ja Suomen historian käännekohtia hyvän musiikin siivittämänä.
Luultavasti tämä esitys antaa paljon monen ikäisille katsojille. Kappalevalinnat osuivat nappiin ja laulajat olivat hyviä, toisin kuin monessa muussa kaupunginteatterin esityksissä. Hyvä Hgin kaupunginteatteri!

Ihanan mukaansatempaava esitys! Nostalgialla on tietysti suuri merkitys katsojiin (ne vaatteet…) ja kuuntelijoihin. Ihailtavaa oli todeta, miten hyvin meidän näyttelijämme myös laulavat. Vahvoja tulkintoja! Kappalevalinnat osuivat nappiin liittyen eri vuosikymmeniin, sillä selkäytimeeni olivat jääneet soimaan juuri nuo sävelet. Viimeinen biisi vaikutti silti ylitse muiden, loppuhuipentumana, kaikki esiityjät yhdessä laulaen, edustaen nykyaikaa. Kappaleen nimeä en harmillisesti silti tiedä toisaiseksi? Piristävästä illasta kiittää eläkeläinen vm-1942.

Pidin myös todella paljon esityksestä!!!!Jos tilaisuus tulee otan toiston…karamellista jäi nauttimatta osa,kun ei millään ehtinyt sulattelemaan,kun jo tuli uutta. Nostalginen juttu. Pimpampulla…en nyt muista mitä?missä??,,hämärä muisikuva.t v.m-63

Antti Timosen osuvaa irroittelua oli nautinto katsella. Todella nasevasti näytelty rooli.

(la 17.5.) Upea esitys, hulvaton, latasi täydeltä laidalta tunnetta ja historiatietoa sopivina annospaloina! Nautin suunnattomasti koko paketista; ehkä tunnepitoisimmat elämykset sain musiikista. Kaikki esittäjät todella osasivat asiansa. Viimeistään kappaleessa “Hetki lyö” menivät vuoroin kylmät, vuoroin kuumat väreet. Sen jälkeen olikin vaikea pysyä penkissä, kun Pelle Miljoonan, Eppujen, Hectorin ja Ultra Bran kappaleet järisyttivät. Ihailtavaa tulkintaa kaikilta laulajilta, mahtavaa eläytymistä vaihtuviin rooleihin.
Myös näytelmän kohtaukset kutkuttivat. Sanailu oli näppärää, äänenpainot mainioita (lempparini kuuluttaja Havukainen) ja juonellisesti sekä toiminnallisesti kaikkiaan mainio toteutus. Tämä esitys antoi varmasti kaikille ikäpolville paljon. Itselläni heräsi jano tuntea paremmin 50-60-luvun poliitiikkaa, josta ei ole omakohtaisia muistikuvia. Muutokset työelämässä ja ihmisten arjessa yleensä ovatkin jo tutumpia. Sattuvasti esitetty. Parhaimmat kiitokset käsikirjoittajille, ohjaajalle ja kaikille näyttelijöille!! t. kerran vuodessa teatteriin

Nykyään tuntuu muodissa olevan yleisön kosiskelu joka näyttämöllä ja esityksessä. Se pilaa mielestäni esityksen, ehkä on huumorintaju matkan varrella hävinnyt, mutta aina ottaa aivoon kun heitetään typerää vitsiä ja jotkut nauravat kuin viimeistä päivää. Laulut oli ok ja ammattitaitoiset näyttelijät, jotka tekevät niinkuin käsketään. Vuosiluku 1946

Hei!

Olen nähnyt esityksen kahdesti _ja molemmat kerrat saivat minut hymyilemään! Tosi mukavat esitykset.

Aivan ihana esitys!Laulut olivat ja esittäjät mahtavia!Mukaansa tempaava esitys, josta jäi hyvälle mielelle!Minulle ensimmäinen käynti Studio Pasilassa, muttei taatusti viimeinen!Bändi oli myös hyvä!

Hieno esitys kaikkiaan ! Huumori on hersyvintä, kun se peilautuu yhtä hyvin esille tuotuihin (työ)elämän traagisiin puoliin ja tekijät ovat maamme parhaimmistoa – kaikki ! Lämmin, sydämellinen kiitos koko ryhmälle unohtamatta lainkaan käsikirjoittajia.

Hyvä bändi, kiitos HÄKÄ!

hyvä esitya ja parani loppua kohden.”paransi kuin sika juoksuaan”

Tosi hyvä esitys kaikkiaan, mutta erityisesti nostaisin esiin laulut Hetki lyö (Kirkan), Moottoritie on kuuma (Pelle Miljoonan) ja sitten Martti Syrjän Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset. Olin katsomassa esitystä 15.9.2009 tiistaina ja silloin nämä laulut olivat melkein upeammat kuin alkuparäiset. Kaverit lauloivat ja esiintyivät tosi upeasti. Kiitos teille!! Jalka vain löi tahtia kun pääsitte vauhtiin.

Kiitos loistaville näyttelijöille. Aivan ihana esitys. Kiitos!

SUURKIITOS loistaville näyttelijöille ja loistavalle bändille! AIVAN IHANA ESITYS JA AIVAN IHANA MUSIIKKI(10.12.2009)! Ja juuri työelämästä poistuneena, sisältö niin totta, niin totta!!!

Iloisiin kuulemiin ja näkemiin

Iloisiin kuulemiin ja näkemiin

Galleria

Arviot

Arvio

Marja Kuparinen

Arvio

Rolf Bamberg

Arvio

Tutta Särkkä

Arvio

Mats Liljeroos

Arvio

JR Leskinen

Arvio

Reijo Perälä

Arvio

Terttu-Elina Kalaja

Arvio

Lauri Meri

Arvio

Eeva Kemppi

Kommentit

Lippumyymälä

Yritys- ja ryhmämyynti

Verkkokauppa