Täti ja minä
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Rooleissa: Ritva Valkama ja Jouko Klemettilä
Suomennos ja ohjaus: Raila Leppäkoski
Lavastus ja puvut: Jyrki Pylväs
Valosuunnittelu: Kari Leppälä
Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri
Galleria
Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Rooleissa: Ritva Valkama ja Jouko Klemettilä
Suomennos ja ohjaus: Raila Leppäkoski
Lavastus ja puvut: Jyrki Pylväs
Valosuunnittelu: Kari Leppälä
Äänisuunnittelu: Kirsi Peteri
Karua mutta hellää – Mä arvaan, miten tässä käy, ilmoitti kollega Morris Panychin Täti ja minä -näytelmän väliajalla. Minullakin oli loppuratkaisu jo valmiina päässäni. Olimme kumpikin ihan hakoteillä. Absurdi, karu ja raadollisuudessaan ihan hysteerisesti naurattava päättyi niin suloisen hellästi, että tippa oli linssissä muillakin kuin meillä keski-ikäisillä naisihmisillä. Helsingin kaupunginteatterin Elsa-näyttämön esitys kannattaa ehdottomasti nähdä myös mainioiden näyttelijöiden takia. Ritva Valkama on aivan uskomaton raihnaisena tätinä ja Jouko Klemettilä loistava ahneena sukulaispoikana. Ja lavastajalle erikoiskiitos riemukkaasta eutanasiakoneesta! Varoitus: tosikot, välttäkää ehdottomasti tätä näytelmää!
Lue lisääMIKSI TÄTI EI KUOLE JO? Raila Leppäkosken ohjaama Morris Panychin näytelmä Täti ja minä nostaa esiin ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja: yksinäisyyden, yleisen välinpitämättömyyden ja meitä joka päivä lähestyvän kuoleman. Kuolemastahan ei ole tapana puhua, ei aina edes silloin, kun vakava sairaus tekee todennäköiseksi. Näytelmän täti on päättänyt ylittää jo vuosia viilenneet välit ja lähettänyt sisarenpojalleen kirjeen, jossa hän kertoo kuoleman lähestymisestä. Sisarenpoika pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee matkaan, josta ei toivon mukaan tule pitkää, onhan täti jo ikään kuin lähtöselvitystä tekemässä.
Lue lisääVALKAMA JA KLEMETTILÄ OSAAVAT OTTAA YLEISÖNSÄ
Lue lisääTäti Hiljainen ja Poju Puhelias tuottavat teatteri-iloa Ritva Valkama on niin luja teatteribrändi, että kun hänen nimensä ilmestyy minkä tahansa näytelmän roolilistaan, esitykset myydään saman tien loppuun koko kaudeksi. Ei teatterin kuitenkaan tarvitse pelkällä nimellä ratsastaa, sillä Valkaman näyttelijäntyö on yhä timanttista. Eläkkeelle siirtyminen ei ole sammuttanut täysillä tekemisen paloa.
Lue lisääVALKAMA JA KLEMETTILÄ KUOLEMAN PORTEILLA Täti ja minä on traaginen tarina. Pääosissa ovat loputon yksinäisyys, ahdistus, kuolema ja ennen kaikkea kuoleman odotus. Mutta kun tragedia on tarpeeksi musta, se kääntyy komediaksi. Täti ja minä on virtuoosinäyttelijöiden taidetta. Studio Elsassa meillä on kaksi virtuoosia. Ritva Valkama lausuu koko esityksen aikana vain muutaman repliikin, mutta hänen ilmeensä ja eleensä kertovat asioita, joita sanat eivät edes pystyisi kertomaan. Jouko Klemettilä on tädin kuolemaa odottava höpöttäjä, jolla kaikesta päätellen on ollut hirvittävä lapsuus. (”Isä tiesi milloin kuolee, hän sanoi, nyt minä kuolen, ja ampui itsensä”, ”Äiti puki minut aina tyttöjen vaatteisiin, hän ei ikinä antanut anteeksi etten ollut tyttö”.) Klemettilä utelee tädiltä, miten tämä tahtoisi tuhkaansa säilytettävän. Hän mittailee tädin leveyttä ja pituutta ostaakseen oikeankokoisen arkun, mutta talvi vaihtuu kevääksi, kevät kesäksi ja syksyksi, mutta ei tule tädin kuolema. Täti ja minä -näytelmän käsiohjelma kieltää paljastamasta juonta tuleville katsojille. Ei paljasteta, joskin hiukan ennalta-arvattava tarina on. Kerrottakoon kuitenkin, että Valkama on sängyssä makaava vanha rouva. Hän on enemmän tai vähemmän sairas. Klemettilä on sisarenpoika, joka on tullut testamenttia kärkkymään. Sekä vanhan nainen Grace, että keski-ikäinen mies, Kemp, ovat äärettömän yksinäisiä, elämästä pudonneita ihmisiä, joilla ei ole ketään – paitsi toisensa, mutta sitäkään he eivät huomaa, ei ainakaan Kemp. Grace on hiljaa, jotta ei paljastaisi mitään puhumalla, hän paljastaa kyllä ilmeillään, mutta Kemp on liian täynnä itseään ja puhettaan huomatakseen mitään. Kemp ei varmaan ole koskaan saanut puhua niin paljon kuin Gracen sairasvuoteen ääressä. Hän kelaa surkean elämänsä ”kohokohtia” vailla minkäänlaista sentimentaalisuutta, ulkopuolisesti vain täyttääkseen hiljaisuuden. Klemettilän Kemp on aluksi kuin durasel-pupu, mutta vauhti hiipuu. Juuri kun hän aavistaa rakkauden hipausun, se katoaa… Pelkistettyä kovan kaunista teatteria Täti ja minä -näytelmän kirjoittaja on kanadalainen teatterimies Morris Panych. Hän on 1980-luvulla tehnyt ajankohdan huomioonottaen epämuodikkaita yhteiskunnallisia kabareita ja musikaaleja, mutta ne menestyivät. Luultavasti makaaberin huumorin ansiosta. Morris Panychin tekstejä on luonnehdittu absurdiksi, mutta esimerkiksi Täti ja minä ei ole sen absurdimpi kuin ihmisen elämä ylipäätään. Morris Panych on ohjannut kymmeniä esityksiä ja näytellyt vielä useammassa. Hän ei ole sanonut ei tv-rooleillekaan. Esimerkiksi Salaisissa kansioissa hänet on nähty, luultavasti jonkinlaisena kummajaisena. Täti ja minä on sen verran jännittävä, että haluaisin nähdä enemmänkin Morris Panychin näytelmiä. Panych tekee pelkistettyä, kovan kaunista teatteria, jossa huumori on yönmustaa ja joka vaatii näyttelijöiltä paljon. Eikä näytelmä tarvitse megalomaanista pituutta. Kaksi tuntia väliaikoineen riittää kertomaan tarinan ”kuolleille ja niille, jotka eivät ole vielä päässeet niin pitkälle”, kuten kirjailija itse sanoo. Raila Leppäkoski on ohjannut ja suomentanut Täti ja minä -näytelmän. Hän on selvästi sitoutunut siihen, ja tulos on sen mukainen. Erinomainen.
Lue lisää