Saavutettavuustyökalut
Huom! Poistunut ohjelmistosta!
Koreografia ja lavastus: Andonis Foniadakis
Koreografin assistentti: Harri Kuorelahti
Puvut: Erika Turunen
Musiikki: Julien Tarride
Valosuunnittelu: Juha Westman
Äänisuunnittelu: Jyrki Sandell
Tanssijat: Kirsi Karlenius, Mikko Lampinen, Jenni-Elina Lehto, Kai Lähdesmäki, Heidi Naakka, Unto Nuora, Valtteri Raekallio, Inka Tiitinen, Kaisa Torkkel
KAUNIIDEN JULMURIEN LEIKKI Kaupunginteatterin Apospasmata-tanssiteos kuvaa väkivaltaista miljoonakaupunkia.
Lue lisääTuuli tuhon yllä Andonis Foniadakisin tanssiteos Apospasmata Helsingin kaupunginteatterissa on huikea kokemus, eikä vähiten siksi, että se piilottaa tanssijoiden kasvot lähes kokonaan. Ketään ei voi tunnistaa. Tanssijoista tulee osia joukosta, joka tanssii kätketyin kasvoin ja peruukkipäisinä näyttämön kauhistuttavassa maailmassa. Miehiä ja naisia ei erota toisistaan. Näyttämön maailman luo paljolti hämäryys ja Julien Tarriden äänimaailma, jossa näkymättömän koneen rattaat jytisevät ja ratisevat, sireenit halkovat pimeyttä ja valot välkkyvät ”katukuilun” taustalla. Tanssijat lähestyvät toisiaan välillä kuin loukoista ryömivät hyönteiset, välillä taas aggressiivisina, energisinä ja julkeina. Liikkeet luovat kuvia yksinäisyydestä, uhasta ja vallasta, mutta myös piittaamattomuudesta – ainakin minun päässäni. Onko maailmamme juuri tällainen: ihmisen repivä ja kaikesta yksityisyydestä paljaaksi riisuva? Esityksessä riisutaan ja riisuudutaan myös oikeasti, mutta se on sivuseikka. Jos joku haluaa nähdä vain alastomia tanssijoita hämärällä näyttämöllä, ei kannata vaivautua. Apospasmatan antaman kokemuksen voima on ihan muualla. Lopussa mies ja nainen kohtaavat kahden, eikä se ole helppoa. Katsoja tuntee ihollaan ahdistuksen, luottamuksen puutteen ja läheisyyden kaipauksen. Kummallakaan ei ole suojaa itseltään eikä toisiltaan. Käsi ojentuu kuitenkin viimein yksinkertaiseen eleeseen: Tule! Uuteen maailmaan vai entisen tuhoon? Maton punaväri on värjännyt hikiset tanssijat; nainen katsoo pitkään ”verisiin” käsiinsä. Pimeyden ja tuhon yllä kiertää teknotuuli. Loppuiko vanha vai näinkö uuden maailman synnytyksen? Tunnisssa ehtii joskus häkellyttävän kauas.
Lue lisääVAVAHDUTTAVAA RUNSAUTTA Ensin tulee ääni. Se täyttää pimeyden ja valmistelee kehon. Sitten tulee liike. Ja millainen liike! Apospasmata on täynnä upeaa liikettä: kaunista, energistä, rikottua, pysäytettyä, rumaa, virtaavaa, aistikasta, aggressiivista, painovoimaa vastustavaa, pyörivää, orgaanista… Enpä muista milloin olisin viimeksi hullaantunut liikekielestä tällä tavalla. Foniadakis on luonut – yhdessä tanssiryhmän tanssijoiden kanssa, hän muistaa muistuttaa – unohtumatonta liikkeen kudelmaa, joka on koko teoksen sielu ja viisaus.
Lue lisääupeaa tanssin ilotulitusta.. paras esitys mtä koskaan olen nähnyt. Anonyymit tanssijat teki siitä jännittävän alastomuus oli luonnollista.
Olen nähnyt kahta poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tanssiryhmän esitykset Carlssonin Elokuusta lähtien. Nyt harmittaa loistavien tanssijoiden puolesta. Esitys oli ristiriidaton, yllätyksetön ja sitä kautta myös tylsä. Tehokeinot olivat alleviivaavia. Apospasmata oli toki äärimmäisen fyysinen ja fyysisyydessään vaativa, onnittelut tanssijoille hyvästä suorituksesta. Telinevoimistelu permannolla tuli mieleen…
Maailmassa ei ole mitään kauniimpaa kuin sielukkaasti liikkuvat vartalot. Myös tarinaan oli helppo eläytyä. Se oli inspiroiva ja tarjosi pohjaa mielenkiintoisille pohdinnoille ja tulkinnoille. Kumpa te jaksaisitte tärkeässä työssänne. Katsoin esityksen eilen 19. lokakuuta. – Harri Nyman
Polta jointti ja tanssissakin on pointti. Toimii kyllä. Hyvä te!
Pidin koreografiasta ja koko teoksesta valtavan paljon ja yhdyn moneen ylistävään kritiikkiin. Silti otti päähän turkasen paljon, kun euron hintaisen käsiohjelman tekstit oli laadittu niin amatöörimäisesti! Myötähäpeän tuskallinen puna poltti korvia, kun luin tökeröitä lauseita, jotka vilisivät virheitä ja muotoiluja, joita kukaan ammatikseen kirjoittava ei päästäisi painettavaksi. Maksan mielelläni käsiohjelmasta euron, mutta vaadin parempaa jälkeä kuin jossakin nuorten harrastajaryhmässä!
Terveisiä! Yesterday I enjoyed the dance performance Apospasmata, choreographed by my fellow country man Andonis Foniadakis. I could distinguish 3 to 4 consequent pieces all connected by an unpleasant feeling of violence expressed in the choreography. The industrial sounds were absolutely adding to the pieces and enhanced the idea of a collage of aggressive situations, probably urban in character but not necessarily so. The masked faces of the dancers and the identical wigs, for the most of the performance, are an interesting feature of depersonalisation and sexual uninhibition. Towards the end, when the performance somehow mellows, the masks are off and an intimacy builds up, not least because of the intense nudity of the dancers. The costume design of the performance is consistent, and if the audience has an idea about what the word Apospasmata means in Greek (extracts from a text, fragments), they will understand even more the ‘fragmented bodies’ that partly covered appear at the second piece. The last part is my favourite with the performance of two dancers, a man and a woman, in an increasingly intimate choreography. With my friends, we were trying to imagine what was the piece about, and the word rebirth came around, as well as depart and loneliness. I don’t know what Andonis wanted to convey; however, the performance is powerful and disturbing. It is not a ‘cup of tea’ and that is what it makes it an interesting experience. I wish there will be more of Andonis’ choreographies invited to Helsinki, maybe slightly more positive/hopeful though. Congratulations to all the dancers as well!
häiritsevä,kutkuttava,hermosyitä raastava.hämäävän todellinen peili aikamme rujoudesta.ja siitä kuinka ihmisiä me kaikki vain olemme. -tanssijat,wau mikä dynaamisuus!!!
mahtava suoritus tanssijoilta …sisäistä ja ulkoista voimaa hehkuva teos.alussa alastomuus oli ns.shokki mutta se jäi jossain vaiheessa sivuseikaks …..