Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Taiteelliset suunnittelijat

Dramaturgit muodostavat yhdessä teatterin johtajan kanssa ohjelmistonsuunnitteluelimen. Kaupunginteatterissa on päädramaturgi ja kaksi dramaturgia. Taiteellisiin suunnittelijoihin kuuluu Kaupunginteatterissa kaksi lavastajaa, pukusuunnittelija, valo- ja äänisuunnittelijat sekä musiikkijärjestäjä ja pääkoreografi. He tekevät tiiviisti yhteistyötä produktion ohjaajan, kapellimestarin ja koreografin kanssa. Taiteellisten suunnittelijoiden työ alkaa, kun produktiosta tulee tuotantopäätös. Suurissa tuotannoissa suunnittelu alkaa jopa yli vuosi ennen ensi-iltaa.

Ideasta esitykseksi

Uuden teatteriproduktion lähtökohta on yhä useammin kirjaimellisesti tyhjä paperi. Mistä tarinat tulevat? Miten ne ottavat fyysisen muotonsa teatterin lavalla? Taiteelliset suunnittelijat ovat joukko todellisia taiteilijoita, jotka luovat fantastisia teatterielämyksiä tyhjästä. Millainen on heidän luomisprosessinsa?

Helsingin Kaupunginteatterissa on vuosittain noin 20 ensi-iltaa kuudella eri näyttämöllä. Taustalla pyörii jatkuvasti tulevan ohjelmiston suunnittelu ja uusien tekstien etsintä. Siitä vastaa pääasiassa kolmen dramaturgin rautainen ryhmä, jonka tehtävänä on ”haistaa” tulevat trendit ja hitit. Uuden näytelmän lähtökohta on itseasiassa yhä useammin tyhjä paperi, sillä tällä hetkellä uuden kotimaisen tekstin kysyntä on kova.

Tällä hetkellä uuden kotimaisen tekstin kysyntä on kova.

”Meillä on tosin aina tehty niin”, huomauttaa dramaturgi-tuottaja Sanna Niemeläinen. ”Kotimaisista näytelmistä iso osa on meille tehtyjä kantaesityksiä. Näen, että Suomen suurimpana teatterina meidän tehtävämme on myös kehittää tätä taidemuotoa kansallisella tasolla.”

Dramaturgi Henna Piirto tunnistaa kotimaisten tekstien suosion lisäksi ainakin kaksi muuta trendiä: esitystaiteen ja autofiktiivisyyden.

”Yleisö haluaa kokea, että esityksestä on tunnistettavissa ”minun elämäni”, paikallisuus ja eletty elämä.”

Niemeläinen ja Piirto yhdessä päädramaturgi Merja Turusen, sekä teatterin johtajan Kari Arffmanin kanssa muodostavat teatterin ohjelmistosuunnitteluelimen. Idea uudeksi produktioksi voi tulla montaa kautta. Dramaturgit lukevat läpi valtavan määrän kotimaisia näytelmiä ja etsivät potentiaalisia ulkomaisia tekstejä. Joskus kirjailijat ehdottavat heille suoraan omia tekstejään, joskus ajatus tulee joltain ohjaajalta.

Sanna Niemeläinen, Merja Turunen ja Henna Piirto, kuva: Henriikka Koskenniemi

”Meidän pitää olla kiinnostuneita kaikista lajityypeistä, myös niistä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole lähellä omaa sydäntä”, sanoo Turunen.

Työ on pitkäjänteistä tekemistä, varsinkin silloin, kun uutta tekstiä lähdetään tilaamaan kirjailijalta. Ensimmäisen version saamiseen saattaa kulua kaksikin vuotta tilauksesta. Siitä puolestaan menee yleensä vielä vuosi, ennen kuin produktio on näyttämöllä.

”Onhan siinä oma jännityksensä, kun lähdetään ihan tyhjästä liikkeelle”, Turunen kuvailee. ”Tekstin luomisprosessi kuin pulla, jonka kypsymistä seuraa uunissa, ja lopulta tunnistaa, että nyt tämä on kypsä!”

Kun teksti on valmis, produktiolle nimetään ohjaaja ja yleensä myös muut taiteelliset suunnittelijat. Siitä alkaa tuotannon suunnittelu. Jokaiselle tuotannolle nimetään vastuudramaturgi, joka toimii ohjaajan keskustelukumppanina ensi-iltaan asti.

”On mielenkiintoista, kun tuotantoa aletaan yhdessä suunnitella eteenpäin ja muut ammattilaiset katsovat tekstiä omasta näkökulmastaan”, Turunen sanoo.

”Välillä lopputulos voi olla yllätyskin; että tällainenko tästä tulikin!”, hän naurahtaa.

Lavastusten ”keksiminen” on suunnittelua aidoimmillaan

Sanotaan, että lavastus on ehdotus ohjaukseksi. Lopullinen lavastussuunnitelma syntyy yhteistyön tuloksena.

“Lavastus sisältää jonkinlaisen suunnitelman esityksen kokonaisestetiikasta, joka ulottuu pelkän ulkonäön ulkopuolelle”, kuvailee lavastaja Antti Mattila.

“Lavastus tuottaa toimintaa näyttämöllä”, täydentää lavastaja Katariina Kirjavainen. Mattila ja Kirjavainen ovat Helsingin Kaupunginteatterin kaksi vakituista lavastajaa.

“Meidän kädenjälkemme ovat hyvin erilaiset. On Kaupunginteatterin etu, että talossa toimii kaksi erinäköisiä näyttämökuvia tuottavaa taiteilijaa “, Kirjavainen kertoo.

“Olen intohimoinen koloristi ja erityisen kiinnostunut lastenteatterista. Näin suuressa teatterissa on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa näkemyksiään hyvin laajasti. ”

Antti Mattila, kuva: Henriikka Koskenniemi

“Minä puolestani en suhtaudu tähän niinkään itseilmaisun välineenä, vaan ongelmanratkaisuna”, Mattila sanoo. “Tosin itse luon sen ongelman. Se voi olla taiteellinen, liittyä tekstin teemaan, miten skenografia tuo siihen uuden kulman, joka tekee siitä mielenkiintoisen. Tai se voi olla käytännöllinen, kuten farsseissa, että miten helvetissä tämän saa tehtyä tähän tilaan missä pitää olla ovet ja miten sen kaiken saa mahdutettua näyttämölle!”, hän nauraa.

Jokainen produktio alkaa suunnitteluvaiheella ohjaajan kanssa.

On valtava kirjo mahdollisuuksia, jolla esitys voidaan tehdä.

“Keskustelu alkaa tematiikasta ja esittämisen estetiikasta. On valtava kirjo mahdollisuuksia, jolla esitys voidaan tehdä. Siihen liittyy paljon intuitiota, joka on hauskaa, koska se on suunnittelua aidoimmillaan”, Mattila kuvailee.

Sen jälkeen suunnitelmasta tehdään pienoismalli ja myöhemmin työpiirustukset verstaalle. Pienoismalli on tärkeä työväline koko suunnittelevalle työryhmälle, johon tässä vaiheessa ohjaajan lisäksi kuuluvat pukusuunnittelija sekä valo- ja äänisuunnittelijat. Samalla tutkitaan käytännön asioita kuten näkölinjoja katsomosta. Kun suunnitelma on teatterissa hyväksytty, se siirtyy verstaalle toteutettavaksi.

“Ehkä ihmiset eivät tule aina miettineeksi, että kyse ei ole vain siitä, että lavasteet on fyysisesti rakennettu, vaan siitä, että joku on myös suunnitellut ja keksinyt ne!”, Mattila naurahtaa.

Katariina Kirjavainen, kuva: Henriikka Koskenniemi

Kirjavaiselle on tärkeää se, että teatteri on aikaan sidottu taidemuoto. Esitys tapahtuu yleisön edessä tiettynä hetkenä. Näyttämökuvan tulee kommunikoida yleisön kanssa.

“Tavoitteena on, että esitys on aina jollain tavalla suhteessa siihen, mitä Suomessa ja maailmassa tapahtuu. Lapseni ovat tällä hetkellä 22-30 vuotiaita ja yritän pysyä kartalla heidän näyistään tulevaisuuteen. Se, miten tulevat sukupolvet hahmottavat maailmaa, on aina mielenkiintoista.”

Mattila on samoilla linjoilla.

“Pyrin mahdollisimman laajasti rekisteröimään tätä maailmaa. Tarkkailen todellisuutta ja etsin materiaalia. Loppujen lopuksi tosi on aina tarua ihmeellisempää.”

Pukusuunnittelija kuvittaa näytelmää mielessään

Samoihin aikoihin lavastussuunnitelijan kanssa, oman yhteistyönsä ohjaajan kanssa aloittaa pukusuunnittelija.

”Minä olen siellä kiskomassa ohjaajaa hihasta, että nyt palaveriin ja äkkiä! Mainoskuvat pitää ottaa kohta ja minun pitää tietää, miltä roolihahmon pitää näyttää”, nauraa pukusuunnittelija Elina Kolehmainen.

Alkaa keskustelu ohjaajan kanssa siitä mitä ollaan tekemässä: mistä käsikirjoitus kertoo, millä tyylillä lähdetään tekemään ja mitä asioita halutaan nostaa esille. Kolehmainen itse poimii tekstistä ensimmäisenä selkeät määrittelevät asiat, kuten ajan, paikan, ja onko teksti totta vai tarua.

Elina Kolehmainen, kuva: Henriikka Koskenniemi

”Olen reunaehtojen etsijä, mutta haluaisin päästä siitä vähän irti ja ryhtyä vain taiteilemaan!”

Itsekin paljon näytelleen Kolehmaisen metodeihin kuuluu vahva näyttelijän saappaisiin astuminen suunnitteluvaiheessa. Hän sanoo ryhtyvänsä tekemään roolia ja kuvittamaan näytelmää mielessään.

”Pukusuunnittelussa kaikki lähtee aina päähenkilöstä. Loput säestävät. Heidän kohdallaan pohdin miten mikäkin rooli näyttäytyy päähenkilön silmin. Onko se rooli härnäävä, vai mikä on se addiktiivi, ja missä suhteessa se on päähenkilöön.”

Varsinkin isoissa produktioissa tehdään paljon yhteistyötä muiden taiteellisten suunnittelijoiden kanssa. Lopputuloksen pitää olla mietitty näyttämökuva.

Loppujen lopuksi puvut valmistuvat sitten, kun valot ovat valmiit.

”Loppujen lopuksi puvut valmistuvat sitten, kun valot ovat valmiit. Silloin vasta nähdään, miltä mikäkin puku näyttää missäkin valossa”, Kolehmainen kertoo.

Myös näyttelijöiden kanssa keskustellaan puvuista. Kolehmainen pitää sitä äärimmäisen tärkeänä. Onhan se heidän työvälineensä ja näyttelijän täytyy pystyä luottamaan asuun.

”Keskustelutaito on tässä hommassa tärkeää. Mitä enemmän keskustellaan, sitä paremmalta lopputulos tuntuu, vaikka se ei vastaisi ihan sitä, mitä itse on alunperin ajatellut.”

Kun suunnitelmat siirtyvät toteutettavaksi ompelimoon, Kolehmainen keskustelee vielä ompelijoiden ja vaatturien kanssa erityisesti materiaalivalinnoista.

Yhtä produktiota varten työtä voidaan tehdä puolikin vuotta. Varsinkin ensi-iltaa lähestyttäessä tilanteet saattavat muuttua hektisiksi.

”Tämä on kaaoksen sietämistä!”, Kolehmainen naurahtaa. ”Se alkaa järjestyä vasta ihan siellä loppumetreillä.”

Kun työtä tekee intohimoisesti ja intensiivisesti, se saattaa viedä mennessään. Silloin on tärkeää myös ottaa välillä etäisyyttä.

”Olen tehnyt tätä työtä 20 vuotta. Välillä pitää päästää irti. Ei vain antaa vaan myös saada.”

Hän pitää yhteistyötä muiden taiteellisten suunnittelijoiden kanssa äärimmäisen tärkeänä. Parhaimmillaan saavutetaan flow-tila ja ollaan juuri samalla aaltopituudella.

”Se on ihaninta tässä työssä, että on joku, jonka kanssa voi koko ajan keskustella! Vaikka kompromisseja tehdään, jää hyvä fiilis, kun tietää, että menemme kaikki samaa määränpäätä kohti.”

Tutustu teatterin ohjelmistoon

Taiteelliset suunnittelijat

Muut osastot

Palaa Backstagen etusivulle